Suviseurat houkuttelee myös muita kuin lestadiolaisia – "Ei siellä aleta taivaskorttia tarkastaa"

Vanhoillislestadiolaisten kesäjuhlille ovat kaikki tervetulleita. Vierailulle lähtevät turkulaiset ei-lestadiolaiset haluavat kokea Suviseurojen tunnelman.

suviseurat
Tornion Suviseurat ilmasta kuvattuna.
Uula Kuvaja / Yle

TurkuPerjantaiaamuna Turusta lähti henkilöautollinen ihmisiä kohti Porissa järjestettäviä Suviseuroja. Siinä ei sinällään ole mitään erikoista, sillä viikonlopun yli kestävät Suviseurat kokoavat Poriin jopa 75 000 ihmisistä.

Erikoisempaa on se, että kyydissä olevat eivät ole lestadiolaisia. Kolme heistä on eronnut herätysliikkeestä, ja kaksi heistä ei ole millään tavalla uskovaisia.

– Vuosi sitten saimme idean, että lähdetään käymään Suviseuroissa kaveriporukalla pitkästä aikaa. Ihan vaan kokeilemaan, tuntuuko se vielä samalta kuin ennen, kertoo lestadiolaisista pari vuotta sitten eronnut Lassi Karisto. Hän opiskelee Turussa luokanopettajaksi.

Mikä Suviseuroissa sitten kiinnostaa ihmistä, jolla ei ole henkilökohtaista suhdetta lestadiolaisuuteen?

– Haluan päästä näkemään, miten itselle tärkeät ihmiset ovat viettäneet aikaa. Pääsen nyt kurkistamaan siihen kulttuuriin, joka on määrittänyt heidän elämäänsä ja ollut iso osa sitä, aikuiskasvatustiedettä opiskeleva Emilia Lahtivuori sanoo.

Paikka tavata kavereita

Lassi Karistolle Suviseurat olivat lapsuudessa joulun ohella se vuoden kohokohta.

– Se on ollut elämys, kun on monta kymmentä tuhatta ihmistä samassa paikassa, ja samanikäisiä lapsia vilistää pitkin ja poikin. Siellä sai paljon karkkia ja jäätelöä, Karisto muistelee.

Hänen ensimmäiset muistonsa Suviseuroista liittyvät siihen, kun ollaan kentällä vanhempien kanssa, on helle, ja vanhemmat juttelevat tutuilleen. Lapsesta se tuntuu todella tylsältä.

Lisäksi Karisto muistaa eksymisen pelon. Suuressa väkijoukossa vanhemmista erilleen joutuminen oli pienestä pojasta pelottavaa.

– Mutta kun tuli varmuutta ja ikää lisää, se oli aamusta iltayöhön asti liikkeellä oloa. Se on ollut minulle aina paikka, jossa tavataan ystäviä ja pidetään kivaa. Varsinainen ohjelma on ollut itselle aina paitsiossa. Jossain vaiheessa tuli aina sellainen olo, että pitäisikö edes yksi puhe mennä kuuntelemaan neljän päivän aikana, mutta monesti se jäi, Karisto sanoo.

Lassi Karisto ja Emilia Lahtivuori
Paula Koskinen / Yle

Tunnelma lumoaa

Suviseuroista ja lestadiolaisuudesta yleensäkin liikkuu paljon tarinoita, joista osa ei välttämättä ole totta.

Emilia Lahtivuorella ei ole suuria ennakko-odotuksia Suviseuroista.

– Ensimmäinen ajatukseni oli, että en saa varmaankaan edes mennä sinne, koska en ole uskovainen enkä ole ikinä ollut lestadiolainen. Ymmärtääkseni siellä on puheita ja lauletaan virsiä. Odotan sitä tunnelmaa, mikä siellä on, hän kertoo.

Lassi Kariston mielestä tunnelma on juuri se, mikä Suviseuroista jää mieleen.

– Niinäkin hetkinä, kun kaiuttimista ei kuulu mitään, kuuluu pellolla tasainen puheensorina. Tunnelma on loppujen lopuksi aika lumoava, Karisto kuvailee.

Kaikki tervetulleita

Miten Suviseuroissa suhtaudutaan herätysliikkeen ulkopuolisiin vierailijoihin? Entinen lestadiolainen Lassi Karisto tietää, että kaikki otetaan hyvin vastaan.

– Tunnelma on lämmin ja tervetullut kaikkia kohtaan. Ei siellä aleta mitään taivaskorttia tarkastaa, hän kertoo.

Lasten suunnalta ihmettelyä voi kuitenkin tulla, jos paikalle saapuu kovin vahvassa meikissä tai esimerkiksi korvakorut korvissa.

– Itse muistan lapsena ihmetelleeni sellaisia ihmisiä, koska se poikkeaa niin paljon yleisestä kuvasta, mitä Suviseuroissa on.