Jos et hoida palstaasi, joku muu saa sen – sadat halukkaat kärkkyvät viljelytilaa Helsingissä

Puut, grillit ja kojukyhäelmät ovat pannassa kaupunkiviljelijän palstalla. Viljelypalsta on tarkoitettu ruuan tuotantoon ja tätä valvotaan tiukoilla säännöillä.

Puutarhapalsta
Annaliisa Naskali
Annaliisa Naskali on harrastanut palstaviljelyä Annalassa jo kuusitoista vuotta.Ilkka Loikkanen / Yle

Annaliisa Naskali kitkee kasvimaataan jo kuudettatoista kesää Helsingin Annalassa. Työtä palstalla riittää paljon, mutta Naskali ei luopuisi siitä mistään hinnasta. Ahkera viljelijä on nähnyt vuosien varrella monenlaisia palstanpitäjiä ja pitää yhteisiä sääntöjä ehdottoman tärkeinä.

– Palstojen kunto on hyvin vaihtelevaa. Moni yllättyy siitä, kuinka usein tätä pitää käydä hoitamassa. Minun mielestä säännöt voisivat olla vieläkin tiukemmat, sillä usein näkee melkoisia pöheikköjä, sanoo Naskali.

Helsingin palstaviljelmillä on selkeät säännöt. Kaupunki tekee yhdistysten kanssa maa-alueista vuokrasopimuksen, jossa määritellään muun muassa vastuut ja velvoitteet. Yhdistykset puolestaan vuokraavat palstoja kaupunkilaisille ja valvovat niiden käyttöä.

Uusi viljelijä saa jokaisella alueella käteensä nipun ohjeita (siirryt toiseen palveluun) ja sääntöjä. Yhdistykset tekevät palstoille myös tarkastuskierroksia eli katselmuksia pari kolme kertaa kesässä.

– Kesäkuun puolessavälissä varmistamme, että viljely on aloitettu sääntöjen mukaan toukokuun loppuun mennessä. Kesällä käydään niillä palstoilla, jotka ovat saaneet huomautuksen. Lokakuussa puolestaan varmistetaan, että sato on korjattu ja syystyöt tehty, sanoo Elontien palstaviljelijät ry:n puheenjohtaja Seija Ahola.

Kaupungin tarkastajat ovat mukana keväisissä tarkastuksissa ja voivat tarvittaessa tehdä muitakin tarkastuskäyntejä palstoille sekä ohjeistaa toimintaa.

Annalan viljelypalstat
Lupiini on vieraslaji, jonka kukinnot pitäisi kerätä pois ennen kuin kasvi ehtii levittää siemeniään.Ilkka Loikkanen / Yle

Viljelijöille annetaan katselmuksissa yleensä kymmeniä huomautuksia muun muassa rikkaruohoista, liian vähäisestä viljelyalasta tai kasvimyrkkyjen käytöstä. Jos viljelijä ei petraa toimintaa useiden huomautusten jälkeen, voi yhdistys irtisanoa palstan huonon hoidon vuoksi.

– Tietenkin pyritään siihen, että viljely olisi kaikille mukavaa. Ei niin, että sääntöjä noudatetaan siellä hampaat irvessä. Annetaan aina ensin rakentavaa ohjeistusta ja neuvotellaan asioista, sanoo Vuosaariseuran viljelypalstatoiminnan päävetäjä Kari Loman.

Huonon hoidon vuoksi palstoja sanotaan irti vaihtelevasti noin yhdestä kahteen tapausta vuodessa per alue.

Entä jos sääntöjä ei olisi lainkaan?

Ulkopuolisen silmin palstaviljely voi äkkiseltään kuulostaa melko tiukalta toiminnalta. Olisiko se niin vakavaa, jos yksityiskohtaisia sääntöjä ei olisi lainkaan?

– Silloin palstoille rakenneltaisiin erilaisia kojuja, istutettaisiin puita ja tuotaisiin grillejä. Tehtäisiin asioita, jotka eivät kuulu palstalle ja haittaavat muiden viljelyksiä, sanoo Hyötykasviyhdistyksen toiminnanjohtaja Katja Uski.

Palstat on tarkoitettu ruuan tuotantoon, joten kysymys ei ole vain esteettisyydestä. Rikkaruohot, vieraslajit ja tuhoeläimet leviävät helposti palstalta toiselle. Suuret pensaat tai puut voivat puolestaan varjostaa naapurin palstaa.

Salaattipenkkejä Annalan palstaviljelyalueella
Palstat on pääasiassa tarkoitettu ruuan tuottamiseen.Ilkka Loikkanen / Yle

Kaupungin mukaan samoja sääntöjä on noudatettu jo vuosia ja jokaiselle kohdalle löytyy kyllä perustelu.

– Ihmisillä on luontainen tapa lähteä soveltamaan. Tarkoilla säännöillä pyritään siihen, että palstoilla säilyy järjestys. Näin ei synny turhia riitoja, miksi naapuri sai tehdä jotain ja minä en, sanoo tiimipäällikkö Petri Ojala Helsingin kaupungilta.

Myös yhdistykset näkevät tärkeäksi, että kaikilla kaupungin pelloilla pelataan samoilla maanomistajan säännöillä.

– Olen ollut tilanteessa, jossa on sanottu ”_kuka sinä olet minua määräämään_”. Silloin on hyvä vetää kaupungin säännöt esiin ja tukeutua niihin. Joskus on myös valitettu kaupungille toimikunnan sääntöjen soveltamisesta. Siellä kuitenkin oltiin kanssani samaa mieltä, koska olin noudattanut kaupungin ohjeistusta, sanoo Loman.

Aina saa kysyä apua

Viljelemisen jalon taidon oppii monesti vasta kantapään kautta. Yhdistysten mukaan omalle palstalle ilmaantuvista huomautuksista ei tule lannistua, vaan ottaa oppia.

– Me saimme ensimmäisenä vuotena parikin huomautusta rikkaruohoista ja siitä, että voikukat rehottivat polun varressa. Sitten pistettiin hösseliksi ja alettiin kitkemään, sanoo neljättä vuotta Annalassa viljelevä Heta Tuomivaara.

Yhdistysten mukaan palstat ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa ja viljelijät perillä säännöistä. Monilla pelloilla kukkii kasvien lisäksi myös hyvä yhteishenki.

– Jos elämäntilanne muuttuu kannattaa ottaa yhteyttä. Sitten voidaan yhdessä miettiä, kannattaisiko palstasta luopua vai keksitäänkö joku toinen ratkaisu, sanoo Loman.

Annalan viljelypalstat.
Monilla palsta-alueilla kukkii kasvien lisäksi myös hyvä yhteishenki. Ilkka Loikkanen / Yle

Satoja jonossa odottamassa vuoroaan

Yhdistykset haluavat hoitamattomat palstat aktiiviseen käyttöön, sillä vapautuvia alueita jonottaa monilla alueilla satoja. Pisimmillään omaa palstaa voi joutua jonottamaan muutamasta vuodesta jopa kymmeneen.

– On muutamia valitettavia tapauksia olemassa, että haluaa pitää palstan itsellä, mutta ei tee siellä mitään. Ihannetilanne on se, että kaikki palstat ovat aktiivisesti viljeltyjä, sanoo Uski.

Vapaita palstoja kannattaa lähteä etsimään hieman syrjemmältä. Esimerkiksi Elontien palstoilta Helsingin Pakilassa on löytynyt palsta jokaiselle halukkaalle ja muutama palsta odottaa vielä ottajaansa.

– Meillä palkitaan joka kauden päätteeksi niin sanottu tunnollinen viljelijä, joka on hoitanut palstaansa huolella. Palkittu viljelijä saa vapautuksen seuraavan vuoden palstamaksusta. Aina on ollut useampi ehdokas valittavana, sanoo Elontien palstaviljelijät ry:n puheenjohtaja Seija Ahola.