Ilmaisillekin luontokohteille voi laskea rahallisen arvon – Pallas-Ylläs on kansallispuistojen ykkönen

Luontokohteiden taloudellista arvoa voi mitata monin tavoin. Tutkijoiden mukaan rahamääräisten lukujen huomiointi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on tärkeää.

virkistysalueet
Mies ui korpijärvessä Hossan kansallispuistossa.
Martti Kainulainen / Lehtikuva

Viime viikolla Yle kertoi, että Australian Ison valliriutan arvoksi on määritetty yli 37 miljardia euroa. Myös Suomen laaksoja ja kukkuloita on mahdollista mitata rahassa taloudellisten mallien avulla.

Yksi tapa kartoittaa luontokohteiden arvoa on laskea alueiden taloudellisia vaikutuksia niissä tapahtuvan rahankäytön perusteella. Esimerkiksi Metsähallitus arvioi kansallispuistojen taloudellisia vaikutuksia ja käyttää mallinnuksessa kävijätietojen lisäksi kertoimia, jotka kuvaavat rahan kiertämistä paikallistaloudessa.

Viime vuonna Pallas-Yllästunturin alueen kokonaistulovaikutuksiksi laskettiin 60 miljoonaa euroa. Toiseksi eniten kävijöitä vetäneen Nuuksion kansallispuiston rahalliset vaikutukset ovat paljon pienemmät, koska valtaosa puiston vierailijoista tulee läheltä eikä siksi tarvitse esimerkiksi majoituspalveluja.

Kaikkien Suomen kansallispuistojen tiedot ovat nähtävissä Metsähallituksen sivuilla (siirryt toiseen palveluun).

Kansallispuistojen kokonaistulovaikutukset
Yle Uutisgrafiikka

Mitä maksaisit mökkikäynnistä?

Rahankäyttöön perustuvat luvut eivät kuitenkaan kerro koko totuutta. PTT:n metsäekonomisti Matleena Kniivilän mukaan markkinahintaiset hyödyt ovat vain pieni osa luontokohteiden taloudellisesta arvosta.

– Ihmiset kokevat hyötyvänsä luontokohteiden olemassaolosta: he käyttävät niitä virkistysalueina tai pitävät kohteiden säilymistä esimerkiksi monimuotoisuuden kannalta tärkeänä, vaikka he eivät itse niissä koskaan kävisi, Kniivilä kertoo.

Luonnon hyvinvointivaikutuksia voi selvittää esimerkiksi kysymällä, paljonko rahaa ihmiset olisivat valmiita maksamaan kohteiden säilyttämiseksi tai paljonko he käyttävät matkakuluihin mennäkseen sinne.

Anni Huhtalan ja Tuija Lankian MTT:lle (nykyään Luonnonvarakeskus, Luke) tekemässä tutkielmassa kesämökkireissun virkistysarvoksi saatiin matkakulujen analyysillä keskimäärin 200 euroa. Leväpitoisen veden äärellä mökkeilyn arvo oli 120 euron luokkaa, ja rannattomalla mökillä käyminen arvioitiin vielä kymmenen euroa vähempiarvoiseksi.

Kun yksittäisen mökkimatkan arvo kerrotaan kaikkien matkojen määrällä, mökkeilyn virkistyarvo saavuttaa kokonaisuudessaan yli 400 miljoonaa euroa. Leväkukinta johtaa vuosittain noin 30 miljoonan vähennykseen viihtyvyysarvossa. Tutkimuksen tarkempi kuvaus on luettavissa englanniksi täällä (siirryt toiseen palveluun) (sivut 44–45).

Auringonlasku järven rannalla.
Arja Lento / Yle

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Janne Artell on puolestaan määrittänyt väitöstutkimuksessaan arvon kotia lähellä sijaitsevalla järvellä virkistäytymiselle. Yhden uimareissun arvo liikkuu kuuden ja 19 euron välillä.

Pintavesien puhdistaminen lisäisi järvien virkistyskäyttöä. Niinpä vedenlaadun parantaminen tuottaisi tutkimustulosten perusteella uimareille vuosittain 31–92 miljoonaa euroa enemmän arvoa.

Itämeren merkitystä ja arvoa on myös tutkittu paljon. Kansainvälinen tutkimusryhmä (siirryt toiseen palveluun) sai muutama vuosi sitten selville, että Itämeri tuottaa rannikkomaidensa asukkaille yhteensä lähes 15 miljardia euroa virkistysarvoa.

Suomalaisten kokeman virkistysarvon osuus on tutkimuksen mukaan miljardin euron luokkaa. Yhden virkistyskerran koettu arvo on noin 80 euroa. Itämeren virkistyskäytöksi määriteltiin tutkimuksessa vastaajien mieltämät aktiviteetit, esimerkiksi uinti, viihdekalastus, veneily ja ajanvietto rannalla.

Ala kasvaa, mutta kiinnostaako päättäjiä?

Kyselyissä ja taloudellisilla malleilla selvitetyt rahamääräiset arvot liittyvät aina johonkin tutkimusasetelmaan. Luontokohteiden ja ympäristövaikutusten arvottamistutkimusta tehdään erityisesti ympäristötaloustieteen piirissä, mutta myös metsä- ja maatalousekonomian, ekologian ja kansantaloustieteen asiantuntijat osallistuvat siihen.

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Anna-Kaisa Koseniuksen mukaan luontokohteiden rahallisen arvon määrittämiseen tähtäävän tutkimuksen määrä on lisääntynyt Suomessa viimeisten 20 vuoden aikana.

– Luontokohteiden ja ympäristömuutosten rahallisen vaikutuksen arvio voi tuoda päätöksentekoon sellaista informaatiota, mitä muilla keinoin ei saada esiin, Kosenius toteaa.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Eija Poudan mukaan alalla on nykyään paljon enemmän osaamista kuin esimerkiksi kymmenen vuotta sitten. Arvottamistutkimuksen pariin on tullut lisää tohtoriksi väitelleitä tutkijoita.

– Suomessa ollaan yhä kiinnostuneempia arvottamistutkimuksista, esimerkiksi ministeriöt ovat halukkaita teettämään niitä ja kuulemaan tuloksista. Sitä ei ole vielä kauheasti selvitetty, miten paljon niitä todella käytetään päätöksenteossa, mutta esimerkiksi Itämerta koskevien arvottamistutkimusten tulokset ovat olleet hyvin vahvasti keskusteluissa, Pouta sanoo.

PTT:n metsäekonomisti Matleena Kniivilän mukaan luontokohteiden taloudellisen merkityksen tiedostaminen on olennaista, mutta se ei yksinään riitä, kun täytyy tehdä valintoja eri vaihtoehtojen väliltä. Hyötyjen ja kustannusten vertailuun tarvitaan rahallisia arvoja.

Kniivilän mielestä taloudellisen arvon määrittelyyn tähtääviä tutkimuksia pitäisi hyödyntää enemmän.

– Tutkimusta tehdään kyllä melko paljon, luontokohteita ja erilaisia ympäristöhyötyjä arvotetaan rahassa, mutta niitä ei vielä kovin kattavasti oteta huomioon päätöksenteossa.

Erilaisia luonnon arvottamistutkimuksia tehdään ainakin Helsingin ja Oulun yliopistoissa, Luonnonvarakeskuksessa, Suomen ympäristökeskuksessa ja Pellervon taloustutkimuksessa.