Kesä-Helsinki ei nuku koskaan – Kuuntelimme yöllisen kaupungin kertomuksia

Remonttireiska hoitaa ruokaostoksensa keskellä yötä. Lehdenjakaja juoksee pitkin hämäriä katuja ja yksinhuoltaja treenaa aamuvarhaisella, kun lapset vielä nukkuvat.

Helsinki
Aamuvuoro
Linnanmäki on hiljentynyt toviksi.Sami Myllys

Lauttasaari, Vetosali, kello 05:00

 

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Video: Sami Myllys

Nainen räpsäyttää valot päälle, laittaa musat soimaan, lämmittelee kepin kanssa ylävartalon lihaksia ja aloittaa treenin. Sali on tyhjä. Sali on auki aina, 24/7. Niin nytkin, tavallisena, kesäisenä arkiaamuna.

– Olen ollut aina aina aamuvirkku. Illat ovat niin hektisiä, että silloin en ehdi treenata. Vietän iltaisin aikaa lasten kanssa, vien heitä harrastuksiin, teen kotitöitä ja tapaan omia kavereitani, Anu Lehtonen kertoo.

Kriiks, kraaks. Kriiks, kraaks. Anu vetää taljaa rinnalle. Aurinko siivilöityy sälekaihtimien raosta yksinhuoltajan kasvoille.

– Treenin aikana en mieti mitään ihmeempiä, kuuntelen musaa tai käyn läpi tulevaa päivää mielessäni.

Kuntosalin jälkeen Anu käy yleensä suihkussa, herättää lapset, laittaa heidät kouluun ja lähtee toiselle puolelle kaupunkia töihin. Työpäivä alkaa kello kahdeksan. Anu on sairaanhoitaja.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Video: Sami Myllys

Töölö, Oopperan grilli, kello 04:00

 

Aamuvuoro
Tämä mies juoksee öisin aamun lehdet kainalossaan rappusia ylös ja alas. Sami Myllys

Tuntia aiemmin snagarilla joku ostaa hampurilaisen: aamuyön viimeiset juhlijat haukkaavat hiukopalaa. Töölön kisahallin suunnasta juoksee tummaihoinen mies kirkkaankeltainen huppari päällään.

Mies ei ole lenkillä, vaan hän on tulossa töistä.

– Olen Postilla töissä. Kävin jakamassa aamun lehdet, kertoo Pierre Ndoumin.

Pierre on kotoisin Kamerunista. Hän on jakanut lehtiä kahdeksan kuukautta Helsingin yössä.

– Jos juoksen, työ kestää neljä tuntia, tai vähän alle. Jos olen väsynyt, enkä jaksa koko ajan juosta, kierros voi kestää viisi tuntia.

Runeberginkadun kulma kuvattuna Mannerheimintien suunnasta.
Mannerheimintiellä on hiljaista neljän aikaan aamuyöstä. Sami Myllys

Öisin ei juttu luista kadun kulkijoilla – eikä juuri postinkantajallakaan.

– Yöllä ei ole helppoa työskennellä, koska liikkeellä on niin paljon humalaisia, mies kertoo.

Otamme kaverista pari valokuvaa ja päästämme hänet jatkamaan hölkkäänsä. Tämä on arvatenkin ollut sellainen yö, kun Pierre on jaksanut juosta.

Rautatientori, kello 00:00 

Vielä kesäkuun lopulla Rautatientorilla pelattiin öisin jalkapalloa. Turvapaikanhakijoiden Oikeus elää -mielenilmaus kuitenkin purettiin, samoin kuin torin toisella laidalla ollut Suomi ensin -leiri.

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

Video: Sami Myllys
Aamuvuoro
Nuori nainen istahti steissille puolen yön aikaan.Sami Myllys
Aamuvuoro
Lokki vahtii valvovaa Helsinkiä asemalla. Sami Myllys

Kannelmäki, Kaaren Prisma, kello 01:00

 

Aamuvuoro
Isä ja poika katsovat löytyiskö marketista uutta päälle pantavaa. Sami Myllys

Ostoskorissa on broilerin koipireisiä, leikkelettä, mikrokuituliina, lattiamoppi, jätekassirulla ja aamupalapekonit. Isä on ostanut mukana olevalle teini-ikäiselle pojalleen myös tietokonetarvikkeita.

– Pojalle piti ostaa läppärin näppimistö ja hiiri, ettei hän pääse rikkomaan läppäriä, isä Petri Salminen nauraa.

Oikeastaan parivaljakko on tullut remonttitarveostoksille: suihku täytyisi ostaa. Mutta miksi piti tulla keskellä yötä hypermarkettiin?

– Meillä vähän venähti bisnesneuvottelut ja tämä oli ainoa kauppa, joka oli tähän aikaan auki.

Aamuvuoro
Hypermarketissa riittää asiakkaita keskellä yötä.Sami Myllys

Marketissa on vielä muitakin asiakkaita, pääasiassa parikolmekymppisiä nuoria aikuisia, mutta myös joitakin äitejä pikkulapsineen.

Hedelmätiskit tursuavat ananaksia, banaaneja ja persikoita. Myyjät hyllyttävät myös rahkoja ja kaikkea muutakin tavaraa rivakoin ottein, jotta hyllyt olisivat valmiina aamua varten. Silloin myyjät siirtyvät kassoille töihin.

Aamuvuoro
Myyjillä on hyvää aikaa täyttää hedelmähyllyjä yön tunteina, kun kaikkia kassoja ei tarvitse pitää auki. Sami Myllys

Viikki, koirapuisto, kello 04:45

 

Aamuvuoro
Edi pääsee purkamaan energiaansa koirapuistoon joka arkiaamu puoli viideltä. Sami Myllys

– Ulla! Edi! Tänne!, kutsuu nuori nainen puistossa pallon perässä laukkaavia koiriaan.

Kun avaamme koirapuiston portin, vilkkaat kaverukset ryntäävät hännät heiluen tutustumaan, mutta eivät räksytä, eivätkä hypi päälle. Siri Waenthongkham esittelee koirat.

– Ulla ja Edi ovat kumpikin nelivuotiaita. Ulla on staffi ja Edi amstaffi.

Koirat täytyy tuoda joka aamu, kesät talvet, puistoon purkamaan energiaa ennen kuin emäntä lähtee töihin.

– Koirien on pakko saada liikuntaa, jotta ne pystyvät olemaan koko päivän kotona. Minä olen pois kotoa kymmenen tuntia joka päivä, Siri kertoo.

Sirin työpäivä Nesteen tutkimuslaboratoriossa alkaa seitsemältä Kilpilahdessa, joka sijaitsee 15 kilometriä Porvoosta. Siri hyppää öljynjalostamon omaan bussiin kuudelta aamulla Viikistä.

– Me tulemme koirien kanssa puistoon aina puoli viideltä arkiaamuisin, Siri kertoo.

Muita koiranpissattajia ei vielä tähän aikaan näy, mutta lintubongareita ja kalastajia sen sijaan Viikissä liikkuu jo kukonlaulun aikaan.

– Samat naamat tulevat vastaan joka aamu, Siri kertoo.

– Menen joka ilta yhdeksän aikaan nukkumaan, koska laboratoriossa käsitellään kemikaaleja ja siellä on oltava skarppina, hän sanoo ja lähtee reippaasti Ullan ja Edin kanssa kotia kohti, jossa odottaa poikaystävän valmistama aamupala.

Vanhankaupunginlahti, kello 05:45

 

Aamuvuoro
Kaverukset pyydystivät salakoita kuhan narraamista varten. Sami Myllys

Rannassa tulee vastaan kaksi kalaveikkoa sankoineen, arvatenkin niitä "samoja naamoja", joista Siri hetkeä aiemmin kertoi.

Toinen hopeaiseksi harmaantuneesta kaveruksesta on pukeutunut maastopukuun ja pitkävartisiin kumisaappaisiin. Toisella on lippalakki päässään ja verkkatakki päällään: selvästi ollaan menossa kalaan.

Miehet esittelevät valkoisissa sangoissaan sätkiviä pikkukaloja.

– Heittoverkolla pyydettiin tuolta laiturilta salakkaa syöttikalaksi, maastopukuinen, Erkki Kinnunen kertoo.

Miehet ovat menossa muurille eli Vanhankaupunginkosken alajuoksulle heittelemään täkyonkiaan. Hyvä on heittäjän heitellä, sillä koskella ei vielä ole ketään muita.

Kuhaa olisi tarkoitus saada.

Kalaa on tullut yli kolmenkymmenen kalastusvuoden aikana niin paljon, että miehet ovat pysyneet omissa kaloissaan: kaupan tiskille ei ole tarvinnut mennä.

– Kalastajia on tullut enemmän ja kalat ovat vähentyneet, niin päin se on mennyt, Erkki kertoo vierähtäneistä vuosikymmenistä Vantaankoskella.

– En tiedä mistä se johtuu, se on arvoitus.

Kaverukset ovat kumpikin ovat tehneet elämäntyönsä metallibisneksessä: Joke Kainulainen on takonut kassakaappeja, Erkki on työskennellyt Hietalahden telakalla palomiehenä. Nyt eläkkeellä on aikaa heitellä.

Tänä aamuna kuha ei tarttunut syöttiin.