Paula Takion kolumni: Pitääkö kunnioittaa, että saisi kunnioitusta?

Onko edes mahdollista kunnioittaa sanktion pelossa, kysyy Paula Takio.

kunnioitus
Paula Takio
Paula TakioKalle Mäkelä / Yle

Alkukesällä sosiaalisessa mediassa osui silmiin kuva, jossa oli käsiä pystyssä ja teksti "En välitä, oletko musta, valkoinen, lyhyt, pitkä, rikas tai köyhä -- jos kunnioitat minua, minä kunnioitan sinua".

En painanut "tykkää"-nappia, koska jokin minua tuossa tekstissä vaivasi.

Ryhdyin miettimään, voiko toisten ihmisten kunnioitusta asettaa tuolla tavalla ehdolliseksi: ensin sinun täytyy kunnioittaa minua ja vasta sitten minä päätän, kunnioitanko sinua. Voiko toisen kunnioitusta vaatia?

Minusta tuntui, että tuo teksti lähti väärästä suunnasta. Eikö pitäisi mieluummin muotoilla asia niin, että koska minäkin kunnioitan sinua riippumatta lähtökohdistasi tai henkilökohtaisista ominaisuuksistasi, toivon, että sinäkin kunnioitat minua.

Aloin miettiä, mitä kunnioittaminen pohjimmiltaan tarkoittaa. Oikeuksien, lakien, toisen ihmisen vakaumuksen kunnioittaminen on selkeästi ymmärrettävissä siten, että jos sellaisia kunnioittaa, niitä ei loukkaa.

Kai ihmisen kunnioittamisessakin siis on kyse lähinnä siitä, että jos toista kunnioittaa, häntä ei loukkaa. Suomen kielen perussanakirjan mukaan kunnioittaa tarkoittaa sitä, että pitää jotakin kunniassa, antaa sille arvoa ja arvostaa, on loukkaamatta. Lastenpsykiatri Raisa Cacciatorelta löysin luennon (siirryt toiseen palveluun), jossa hän kuvaa kunnioittamista sen vastakohdalla, joka olisi halveksunta.

Aina on puhuttu erityisen hyvistä ihmisistä, jotka ylemmästä asemastaan ja statuksesta huolimatta ovat kohdelleet alempiaan hyvin. Se on ollut ihailtavaa mutta myös erityisen maininnan ja huomion arvoista

Kunnioittamiseen liitetään helposti muita merkityksiä kuin pelkkä arvostaminen. Kun on perinteisesti puhuttu esimerkiksi vanhempien tai oman ammattini edustajien, opettajien, hierarkkisesta alhaalta ylöspäin suuntautuvasta kunnioittamisesta, monille se tarkoittaa, että jos kunnioittaa, ei sano vastaan, ei vastusta muutenkaan eikä myöskään millään tavoin kritisoi tai kyseenalaista.

Määritelmiä penkoessani löysin myös uskonnollissävytteisen kysymyspalstan, jossa pohdittiin, mitä tarkoittaa kun vaaditaan kunnioittamaan isää ja äitiä. Vastauksessa luki mm. että kaikenikäisten lasten tulee kunnioittaa vanhempiaan tottelemalla heitä, vaikka he eivät olisi tätä "ansainneetkaan".

Tällaisessa merkityksessä kunnioitus on jotain, jota voi vaatia muilta antamatta samaa takaisin tai edes ansaitsematta sitä mitenkään muuten kuin statuksen perusteella. Tällöin on ihmisiä, joita kunnioitetaan, ja heitä jotka kunnioittavat.

Jos oletusarvona ihmisellä on se, että voi vaatia kunnioitusta muilta vain omaan asemaansa perustuen ilman että sitä tarvitsee ansaita käytöksellä ja kunnioittamalla ensin muita, on aina vaarana, että sopivaan asemaan päässeet unohtavat velvollisuutensa kunnioittaa vastavuoroisesti.

Aina on puhuttu erityisen hyvistä ihmisistä, jotka ylemmästä asemastaan ja statuksesta huolimatta ovat kohdelleet alempiaan hyvin. Se on ollut ihailtavaa mutta myös erityisen maininnan ja huomion arvoista. Vaikka sen pitäisi olla lähtökohta, se onkin poikkeavaa, erityistä.

Ehkä jollekulle on samantekevää, mistä syystä häntä totellaan, kunhan totellaan

Tavallisempaa on, että jos joku on erehtynyt kyseenalaistamaan ylempiarvoisen toiminnan, on tällä ollut oikeus talloa toisen ihmisen kunnioituksen rajat ja esimerkiksi käyttää fyysistä väkivaltaa, rangaista epäkunnioittavasta käytöksestä. Liian usein mielivaltaisesti.

Asemansa ansiosta kunnioitettavan ei tarvitse perustella omaa toimintaansa tai näkökantaansa muuten kuin että "näin se on, koska minä sanon niin". Näin kunnioittaminen lipsahtaa yksisuuntaiseksi eikä olekaan molemminpuolista.

Onko se edes kunnioittamista, jos on loukkaamatta toista ainoastaan sanktion tai seuraamusten pelossa eikä siksi että arvostaa?Eikö se mahda olla enemmänkin pelkoa ja nöyrtymistä.

Ehkä jollekulle on samantekevää, mistä syystä häntä totellaan, kunhan totellaan. Itse haluaisin että minua kuunnellaan, koska minua halutaan kuunnella.

Olisihan ihanan helppoa, jos voisi ajatella, että vaikkapa pelkkä ikääntyminen tai tietyn tittelin saaminen riittää siihen, että voi vaatia muilta sellaista kuin vastaansanomaton kunnioitus. Ei huolta siitä, että tarvitsisi enää itse ottaa muita huomioon, kun voi vedota siihen, että minua nyt vain täytyy kunnioittaa ja piste, aivan sama miten itse muita kohtelen.

Pitäisi kuitenkin muistaa, että mikään asema, ikä tai status ei suinkaan poista minultakaan velvollisuutta kunnioittaa muita.

Paula Takio

Paula Takio on kieltenopettaja Turun Ammatti-instituutissa. Opettajan töitä hän on tehnyt niin vankilassa kuin eduskunnassakin. Hän on myös freelance-kääntäjä ja on tutkinut keskiajan kirjoituksia ja viihtyy työssään nuorten parissa.