"Opiskelijabudjetin eväänä kuivalahnaa ja kuppikeittoja" – lukijoiden tarinat kertovat, miten suomalaisten suhde järvikalaan on muuttunut

Hauen suomustaminen oli eräälle kaupunkilaislapselle elämys. Mutta suomuja irrotettiinkin sitten kylpyhuoneen seinistä vielä pitkään...

kalat
Mies kalastaa piippu suussa laiturilla, poika seuraa vierestä.
Arja Lento / Yle

Juttu suomalaisten järvikalojen tuntemuksesta innoitti lukijat kertomaan omia muistojaan niin sanottujen roskakalojen pyynnistä ja syömisestä. Tässä muutamia parhaimpia:

Edes kauhukokemus ei saanut kammoksumaan kalansyöntiä

"Lapsena ruotoja ei peratessa edes hauista poistettu, vaan lapsetkin opetettiin syömään kala niin, että ruodot poistettiin vasta kypsästä kalasta lautasella tai viimeistään suussa.

Eräänä pääsiäisenä sain paistetusta hauesta ruodon kurkkuuni niin, että oli pakko lähteä päivystykseen. Pyhäpäivän takia jouduin odottamaan tuntikaupalla vastaanotolle pääsyä. Kun pääsin, ilmeni ettei edes puhtaita pitkiä pinsettejä enää ollut jäljellä, ja ruotoa yritettiin poistaa työntämällä sormet kurkkuun. Ei tehonnut. Seuraavaksi mentiin yksityiselle lääkäriasemalle ja ruodonpoisto hoitui saman tien. Edes tämä hurja episodi ei saanut minua kammoksumaan kalansyöntiä!

Olen iloinen, että olen oppinut käyttämään muutakin kuin iänikuista kirjolohta perheen ruokana. Norjan lohta emme syö ollenkaan. Tein meidän kaksosille jo vauvanruoaksi itsetekoista kalasosetta, jotta oppisivat kalan makuun.

Itse kalastan nykyään perheen kanssa meren saaristossa ja saamme etupäässä haukia virvelillä. Teen 'maailman parhaita' kalapihvejä jauhetusta hauesta. Mökkinaapurit ihmettelevät tätä hauensyöntiä. Sitä ei saaristossa arvosteta." -Rauma

Kalan suomuja irrottelin sitten kylppärin seinistä parin seuraavan viikon ajan.

Opiskelijabudjetin matkalla kuivalahnaa ja kuppikeittoja

"Saamaisjärven rannalla on syöty iät ajat suolalahnaa aurinkokuivattuna. Sitä pystyi syömään puukolla kuin kuivalihaa ikään. Lahnat kuivattiin puolikkaina suolattuina aitan räystään alla kuten kapakalat, mutta lahnoista ei tullut aivan yhtä kovia eivätkä ne säilyneet yhtä pitkään.

Itselläni oli eväänä kuivalahnaa vuonna 1998, kun matkustin Bergenin kautta laivalla Islantiin. Niitä nautin matkan ajan lämpimien kuppikeittojen kanssa. Opiskelijabudjetin matka.

Lahna on kuitenkin paras savukala ikinä! Se oli nuoruuteni paras eväs liftausreissuilla 1990-luvulla. Liftaritytöt nauttivat savulahnaa Woodpecker-siiderin kanssa mutkaisen maantien jo tuolloin hyljätyksi jääneillä maitolaitureilla kyytiä odotellessa. Oi noita aikoja!" -Leppävirta

Isä keksi, että sidotaan siimalla rikkinäisten cd- ja dvd-levyjen palasia yhteen ja sitten niiden heijastelu näyttäisi vedessä kalan suomukyljen heijastelulta.

Silakkaa CD-levyn palasella

"Teini-iän alulla oltiin pikkuveljien ja isän kanssa huomattu silta, josta nähtiin miesten onkivan pilkkiongilla kesällä. Meilläkin oli pilkkionki mukana. Ei ollut syöttiä, mutta isä keksi, että sidotaan siimalla rikkinäisten cd- ja dvd-levyjen palasia yhteen ja sitten niiden heijastelu näyttäisi vedessä kalan suomukyljen heijastelulta. Ja sehän toimi! Saatiin silakkaa ja ahventa ja muuta. Kotona paistettiin paistinpannulla. Herkkua!" -Vantaa

Silloin kun lihaa ei juuri tarvinnut ostaa kesäisin...

"90-luvulla mökki oli se paikka, missä koko suku saattoi olla samaan aikaan paikalla. Isän molemmat siskot ja heidän perheensä. Kun piti ruokkia noin 15 ihmistä niin järvelle vietiin useampikin verkko. Siihen aikaan ei juuri lihaa ostettu kaupasta kesäisin.

Aamulla verkot haettiin takaisin järveltä ja alkoi kalojen perkaus ja suolaus. Kalaa tuli niin paljon, että roskakala-termi tuli silloin jo tutuksi. Tosin isoisä sanoi niitä lahnoja plekuiksi. Suurimmat lahnat perattiin ja syötiin, mutta pienet särkikalat meni kaikki kompostiin tai kissoille ja koirille. Hauesta tehtiin keittoa, kaikki muu meni oikeastaan savustuspöntön kautta ja syötiin perunoiden ja oman kasvimaan kasvisten kanssa." -Evijärvi

Hauen suomustaminen oli kaupunkilaislapselle elämys

"Lapsena totuin sekä järvikalan käsittelyyn että sen syömiseen luontevana osana arkea. Kalaa oli usein tarjolla. Ruodotkaan eivät olleet ongelma. Kotona oppi, mitkä kalat kannattaa syödä hitaammin ja ruotia tarkemmin. Ja hyvältä maistui.

Aikuisena, kun tyttäreni oli pieni, sain työkaverilta lahjaksi kaksi haukea. Niistä riitti tyttärelle ja hänen kavereilleen paljon hupia kun ne ensin odottivat käsittelyä kylpyhuoneen nurkassa lasten ammeessa. Toinen kavereista halusi vielä jäädä katsomaan, kun perkasin kalat. Se oli ilmeisesti kaupunkilaislapselle aikamoinen elämys.

Vaikka en mestarikokki olekaan, noista kaloista tuli oikein hyvä ruoka. Kalan suomuja irrottelin sitten kylppärin seinistä parin seuraavan viikon ajan." -Joensuu

Kuoretta haavilla rapakon takana

"Olin 1979 asumassa Detroitissa ja suomalaiset ystäväni sähköttivät, että nyt lähdetään pohjois-Michiganiin kalaan. He olivat seuranneet kuoreen kudun alkua ja nyt oli kiire. Meitä lähti 6–7 henkeä kahdella vanilla ja autojen takaosassa oli monta ämpäriä ja saavia. Käskettiin varustautua kumisaappailla, kaikki muu löytyisi ystäviltäni.

Oli se yllättävää, kun pienet joet, jopa ojat olivat täynnä kuoretta. Ei tarvittu verkkoja eikä katiskoja, vain haavi, jolla lapottiin kaloja ämpäreihin. Kaloja oli niin paljon, että saappaanvarret vain kopisivat.

Sen illan ja yön aikana saatiin 3–4 varmaan yli viidenkymmenen litran saavia täynnä kaloja. Vanhin meistä, ystäväni mummo alkoi perata kaloja, hän teki sitä niin tottuneesti, että oli aamuyöhön mennessä perannut yli puolet. Yöllä niitä oli nuotiopannulla paistettu, ja tietysti aamulla oli sama menu." -Detroit, USA

"85-vuotias isäni kertoi, kuinka hän lapsena kalasti haavilla norssia (kuoretta) Helsingin Vantaankoskella. Kun kalat oli viety kotiin, isäni äiti liotti niitä 15–20 minuuttia vadissa, jossa oli vettä ja vähän etikkaa. Etikka kuulemma poisti norssin hajun. Tämän jälkeen kalat perattiin, paistettiin tai niistä tehtiin soppaa." -Helsinki

Liftaritytöt nauttivat savulahnaa Woodpecker-siiderin kanssa mutkaisen maantien jo tuolloin hyljätyksi jääneillä maitolaitureilla kyytiä odotellessa.