Valtavat savialtaat tuottivat yli 40 vuoden ajan kaiken kevytsoran Suomen rakennustyömaille – nyt ne ovat täynnä vettä ja lintuja

Vanhoista savenottoaltaista halutaan monipuolinen luontokohde Kouvolassa.

kevytsora
Pekka Raukko tutkii löytyykö haavista vesiluteita Lecan vedellä täyttyneiden savenottoaltaiden äärellä.
Miina Sillanpää / Yle

Luonto korjaa ihmisen tekemiä jälkiä Kuusankosken Keltissä Kouvolassa. Lecan kevytsoratehtaan entiset savenottoaltaat ovat täyttyneet vedellä ja lammet houkuttelevat nyt harvinaisiakin lintuja levähtämään ja pesimään niiden rannoille.

Lintubongarit ja muut luontoharrastajat ovat ottaneet Lecan altaat omakseen. Kouvolalainen hyönteisharrastaja Pekka Raukko kurottaa haavillaan rannat vallanneiden lupiinien lomitse rantaveteen. Haaviin tarttuu munista kuoriutuneen luteen nymfejä.

Luteista viehättynyt luontoharrastaja on kulkenut soratehtaan savenottoalueilla jo kymmenen vuotta. Alue on houkutellut lintuja ja muuta luontoa jo ennen kuin rikas savi lopullisesti ehtyi ja altaat kävivät tehtaalle tarpeettomiksi.

Maan ainoa kevytsoran valmistaja

Lecan kevytsoratehdas nosti savea Keltistä yli 70 vuoden ajan. Rikas savi loppui alueelta kolme vuotta sitten. Jo 1990-luvulla tehdas siirtyi nostamaan savea myös Elimäen Teuroisilta ja Oivonojalta, josta savi tällä hetkellä kuljetetaan tehtaalle.

– Elimäen alueella savea on tavattoman paljon ja savikot hyvinkin syviä. Porakaivoja tehtäessä on löydetty jopa 80 metriä savikerrosta, Mukkula sanoo.

Savi on rikasta silloin, kun sen savespitoisuus on yli 70 prosenttia. Rikas savi sopii kevytsoraksi. Köyhempi savi puolestaan sopii tiilen valmistukseen. Rikkaankaan saven loppumisesta ei tarvitse kantaa huolta. Kun Kuusankoskelta lähtee kuutostietä etelään kohti Elimäkeä, sopivanlaista savea on Mukkulan mukaan tarjolla tuhansiksi vuosiksi. Savenottoa rajoittavat kuitenkin maanomistus ja esimerkiksi se, miten lähellä paineellinen pohjavesi on maanpintaa.

– Ennen juhannusta viimeksi meillä oli lehdessä ilmoitus, jossa etsimme sopivia alueita. Yhteydenottoja tuli hyvin. Nyt teemme näissä paikoissa kairauksia ja tutkimme saven laatua ja syvyyttä.

Lecan altaat
Miina Sillanpää / Yle

Lecan tehdas on Suomen ainoa kevytsoran valmistaja. Tuotemerkkinä Leca on Suomen vanhimpia rakennusmateriaalibrändejä. Tuotemerkistä on tullut käsite. Mihin tahansa Suomessa kohoaakaan rakennustyömaa, siellä todennäköisesti käytetään Leca-soraa tai sorasta valmistettavia harkkoja.

– Kevytsoraa käytetään esimerkiksi rakennusten alapohja- ja routaeristeenä sekä kevennysmateriaalina teiden ja rautateiden pohjarakenteissa.Monet yhdistävät kevytsoran kukkapurkkeihin. Mullasta tulee ilmavampaa, kun joukossa on pientä papua tai mursketta, Kuusankosken Leca-soratehtaan päällikkö Jari Mukkula sanoo.

Yhtiö tekee sorasta omia harkkoja Oitissa, mutta toimittaa raaka-ainetta myös muille harkonvalmistajille.

– Kevytsoraa menee nykyään paljon laajarunkoisten rakennusten kuten ostoskeskusten tai kerrostalojen kattoeristyksiin, paljon esimerkiksi Helsinkiin. Talojen vaatima tekniikka, ilmastointiputket ja viemäröinti voidaan upottaa kevytsoraan kattorakenteissa, jolloin ei tarvitse rakentaa ylimääräistä kerrosta, Mukkula sanoo.

Pesimäalue korvasi rikkaan saven

Kevytsoratehdas perustettiin Kuusankosken Kelttiin vuonna 1951 hyvien savikoiden äärelle.

Alunperin Kuusankoskella oli tarkoitus tehdä tiiliä. Tehtaan perustanut rautakauppayhtiö Renlund oli menettänyt sodassa Viipurin lähellä sijainneen tehtaansa rajan taa Neuvostoliitolle. Tilalle haettiin uutta paikkaa.

Keltin alueen savi ei kuitenkaan soveltunut tiilien valmistukseen, koska se oli liian lihavaa.

– Koetiilit paisuivat ja jäähtyessään menivät kämpyräksi. Tehtaanjohtajat päättivät ottaa Dansk Lecalta lisenssin ja tehdä kevytsoraa. Sillä tiellä ollaan, tehtaanjohtaja Mukkula sanoo.

Lecan kevytsoratehdas.
Miina Sillanpää / Yle

Savea alueelta on vuosikymmenten aikana nostettu yhteensä 2,7 miljoonaa kuutiota.

Jo ennen kuin savenotto loppui ihmiset alkoivat käydä altailla bongaamassa lintuja ja muuta luontoa. Vanhan sopimuksen mukaisesti tehdas on myynyt savenottoaltaiden maat kaupungille. Nyt Kouvola haluaa tehdä alueella parannustöitä, jotka vievät luontokohdetta virallisempaan suuntaan.

– Olemme havainneet, että alue on tosi suosittu. Haluamme ohjata ihmisten liikkumista, jotta pesimäpaikat jäävät rauhaan, kaupungin ympäristöjohtaja Hannu Friman sanoo.

Kouvolan ympäristöjohtaja Hannu Friman kiikaroi lintuja.
Miina Sillanpää / Yle

Friman on lintuharrastaja itsekin.

– Tukkasotka pesii tuossa juuri, samoin mustakurkku-uikku pesii täällä. Sitten on liejukanaa, laulujoutsenta, ja altaan reunat ovat ehkä jo koko maakunnan paras keltavästäräkin pesimäalue, Friman sanoo.

Frimanin mukaan aluetta käyttävät myös esimerkiksi ratsastajat sekä hyönteisharrastajat.

– Kuuluisin täältä löytyvä vesilude on vellamoinen, joka löytyi Suomesta ensimmäisen kerran muistaakseni vuonna 2010. Pikkumalluaisia on eri lajeja, joita on harvassa paikassa Suomessa, mutta täältä niitä löytyy, hyönteisiä harrastava Pekka Raukko kertoo.

Kaupunki haluaa luontokohteen

Rahoitusta alueen kehittämiseen ei vielä ole, mutta yleissuunnitelmia on työn alla. Frimanin mukaan esimerkiksi opastaulut voisivat olla luonnollinen osa aluetta. Mietinnässä on myös piilokoju, jonka suojista lintuja voisi katsoa näitä häiritsemättä.

– Voidaan miettiä myös lintujen tarkkailuun joku koroke tai lava, jolta näkee paremmin altaille, Friman sanoo.

Lecan soratehtaan entiset savenottoaltaat Keltissä.
Miina Sillanpää / Yle

Kouvola kysyy alueen käytöstä myös kaupunkilaisilta. Verkkosivuilla on avattu heinäkuun puoleen väliin auki oleva kysely asukkaille.

– Itse en varmaankaan niitä torneja tarvitse, kun luteita niistä ei saa, mutta se, että valtaosa porukasta kulkee ohjatusti tietyille alueille, se on hyvä asia, Raukko sanoo.

Luontoharrastaja Pekka Raukko suuntaisi tarmon vieraslajien kitkentään.

– Täällä voisi pitää erilaisia talkoita, kun on vieraslajeja, kuten lupiinia ja jättiputkea. Ne pitäisi saada pois. Vaikka lupiinin osalta tilanne on ehkä menetetty.

– Työhömme liittyy myös alueen hoidon suunnittelua. Tämä on arvokas avoalue, joka vaatii hoitoa niin, ettei se pusikoidu ihan kokonaan, Friman sanoo.