Sodat, lama ja homo-ilta saivat kirkon ovet paukkumaan – "Ihmiset reagoivat pienestäkin kimmokkeesta"

Suomessa nuoria aikuisia eroaa kirkosta muita Pohjoismaita enemmän. Vielä sotien aikaan kirkosta eroamista pidettiin epäisänmaallisena.

kirkosta eroaminen
Kirkko, johon menee ihminen sisälle ja kaksi tulee ulos.
Viimeisen 94 vuoden aikana kirkosta on erottu muun muassa naispappeuden, laman ja homojen vuoksi.Laura Tolonen / Yle

Joka on täyttänyt 18 vuotta, on oikeutettu eroamaan uskontokunnasta taikka liittymään sellaiseen uskontokuntaan, jonka järjestys sen sallii. ( 5 §)

Näin julistettiin Suomen uskonnonvapauslaissa vuonna 1922. Uskonnonvapauslaki astui voimaan tammikuussa vuonna 1923, joka mahdollisti muun muassa kirkosta eroamisen.

Grafiikka kirkkoon liittyneistä ja eronneista.
Grafiikka kirkkoon liittyneistä ja eronneista vuodesta 1923 eteenpäin.Laura Tolonen / Yle

Helsingin yliopiston dosentti Kati Tervo-Niemelän mukaan uskonnonvapauslain edeltävänä aikana kirkosta eroamisen paine oli suuri, ja ihmisten uskottiin eroavan kirkosta sankoin joukoin uskonnonvapauslain tullessa voimaan.

– Osittain tuli yllätyksenä, että kirkosta erosi vain vähän yli 20 000 ihmistä vuonna 1923. Välittömästi eroaallon jälkeen kirkosta eroaminen väheni. Seuraavana vuonna luku jäi alle viiden tuhannen.

Tervo-Niemelän mukaan vähäinen kirkosta eroaminen osoitti, että kirkkokritiikkiä edustava piiri oli suhteellisen pieni.

– Osa kirkosta eroajista oli kommunistista kirkkokritiikkiä edustavia ihmisiä, ja osa oli muiden uskonnollisten yhdyskuntien edustajia, jotka eivät olleet pystyneet vielä siinä vaiheessa eroamaan kirkosta, Tervo-Niemelä summaa.

Koti, uskonto ja isänmaa pitivät otteessaan sotien aikana

Voimakas sisäinen kontrolli piti kirkosta eroamisen alhaalla 1920- ja 1930-luvuilla. Sotien aikaan eroamista pidettiin epäisänmaallisena tekona ja kommunistisena ilmauksena.

– 1920-luvun aikana koti, uskonto ja isänmaa-ajattelu nousi hyvin voimakkaasti. Talvi- ja jatkosodan aikana kirkon asema oli vahva, ja eroaminen oli alhaista aina sotien jälkeiseen aikaan asti, Tervo-Niemelä kertoo.

Tervo-Niemelän mukaan ihmisillä oli yleinen paine olla kirkon jäsen. Ero saattoi näkyä arkisissa tilanteissa.

– Ihmisiltä on kokemuksia työnhakutilanteista, jossa on pidetty meriittinä, että kuuluu kirkkoon. Jos lapset eivät kuuluneet kirkkoon, pidettiin sitä kouluissa osoituksena huonosta vanhemmuudesta.

Tilanne alkoi kuitenkin muuttua vuonna 1945, jolloin kirkosta eroaminen kääntyi nousuun. Tervo-Niemelän mukaan yksi syy tähän oli kommunistisen liikkeen uudelleennousu sodan jälkeen, joka lisäsi kirkkokritiikkiä.

– Kirkon vastainen puhe ei ollut enää pelkästään kommunistien piirien sisällä olevaa puhetta, vaan se näkyi myös vapaammissa lehdissä.

Vuonna 1878 valmistunut Seiskarin luterilainen kirkko.
Koti, uskonto ja isänmaa -ajattelu piti kirkosta eroamisen alhaalla sotien aikaan.Museovirasto - Musketti, Historian kuvakokoelma, Karjalan Liiton kokoelma

Tervo-Niemelä kertoo, että kirkosta vieraantuminen näkyi 1950-luvulla erityisen voimakkaasti eri sukupolvissa. Sota-aika teki ison veden jakajan siihen, mikä oli ihmisten yleinen suhtautuminen kirkkoa kohtaan.

– Sotien jälkeen eläneet ovat lähtökohtaisesti moniarvoisempia suhteessa kirkkoon, kuin ne, jotka ovat kokeneet sota-ajan.

Näkymätön kirkollisverotus

Vaikka 1950-luvulla eroaminen oli voimakasta, väheni eroaminen huomattavasti 1960-luvulla, jolloin se putosi suunnilleen samalle tasolle kuin mitä se oli sotien aikana.

Tällä kertaa syynä olivat rakenteelliset muutokset.

Vuonna 1960 kirkollisveron kantaminen siirtyi seurakunnilta osaksi valtion yhteistä verotusta. Vuoteen 1960 asti kirkollisverotus tehtiin erilliskantona joulun alla, jolloin ihmiset näkivät, kuinka paljon he maksoivat kirkollisveroa.

– Se oli ihmisille hyvin vahva muistutus siitä, että kuuluu kirkkoon. Kun kirkollisvero siirtyi vuonna 1960 osaksi muuta verotusta, kuten se on nytkin, verotus muuttui vähän näkymättömäksi. Tämä muutti eroamisen hyvin alhaiseksi useaksi vuodeksi, Tervo-Niemelä tuumaa.

Pispalan kirkko Tampereella.
Vuoteen 1969 asti ihmisten täytyi käydä kirkosta erotessaan keskustelemassa oman seurakunnan papin kanssa muun muassa siitä, miksi haluaa erota kirkosta.Jyri Pitkänen / Yle

Seuraava käänne tapahtui vuonna 1969, jolloin kirkosta eroamiseen tehtiin selkeitä muutoksia.

Vuoteen 1969 asti ihmisen täytyi kirkosta erotessaan käydä keskustelemassa oman seurakunnan papin kanssa muun muassa siitä, miksi haluaa erota kirkosta. Kun keskustelupakko poistui, eroaminen kasvoi. Tervo-Niemelä arvelee, että useille papin puheille meneminen oli ollut syy jäädä kirkon jäseneksi.

– Keskustelutilanteet ovat vaihdelleet paljon papista riippuen. Kirkosta eronneiden kokemuksista on nähty, että on henkilöitä, jotka ovat tunteneet keskustelun ihan kauheana ja kokeneet, että se on vahvistanut vielä enemmän päätöstä kirkosta eroamisesta.

Naispappeus vähensi kirkkokansaa

1980-luvun naispappeuskysymys jakoi suomalaiset kahtia.

Kirkolliskokous äänesti naispappeudesta kolmannen kerran vuonna 1984 ja päätti, ettei naisia sallita papeiksi. Silloin kirkon jättivät he, jotka kritisoivat sitä, että kirkko ei hyväksy naispappeutta.

Nainen ja tuomiokirkko.
Naispappeus puhutti 1980-luvulla. Silloin kirkosta erosivat sekä naispappeutta vastustavia että sitä kannattavia ihmisiä.Sari Gustafsson / Lehtikuva

Tämä oli Kati Tervo-Niemelän mukaan ensimmäinen kerta, kun ihmiset reagoivat kirkon yksittäiseen päätökseen eroamalla kirkosta.

– Viime vuosien keskusteluissa on näkynyt hyvin voimakkaasti, että eroamisaalto aktivoituu aina, kun tapahtuu jotain.

Seuraava pienempi piikki tuli kahden vuoden jälkeen edellisestä laskusta, kun kirkolliskokous hyväksyi naispappeuden. Tervo-Niemelä kertoo, että 1980-luvun kahdessa eri piikissä näkyy hyvin nykytilanne, jossa kirkosta erotaan esimerkiksi puhuttaessa homojen puolesta tai heitä vastaan.

– Nykyään kirkosta eroamisen aalto on meille hyvin arkipäiväinen juttu aina kun on julkista keskustelua, mutta silloin tämä oli uusi ilmiö, vaikka toki aikaisemminkin on ollut erilaista kirkkokritiikkiä.

Lama pakotti eroamaan

Uuteen kirkosta eroamisennätykseen tultiin vuonna 1992, jolloin 30 000 ihmistä jätti kirkon, joko omasta halustaan tai rahapulasta johtuen.

Vuosina 1992 ja 1993 eronneiden ihmisten syinä näkyi Tervo-Niemelän mukaan voimakkaasti se, että kirkosta erottiin ensisijaisesti siksi, että haluttiin säästää rahaa niin paljon kuin vain voitiin. Osalla ihmisistä ei yksinkertaisesti ollut varaa kuulua kirkkoon.

Kyseinen piikki tilastoissa kesti yhteensä kaksi vuotta.

– Tutkimusten mukaan moni 1990-luvun eroajista sanoi, että he tulevat liittymään kirkkoon, kun se on taas taloudellisesti mahdollista.

Miehen rukoilevat kädet.
Lamavuosina 1992 ja 1993 kirkosta erosi eniten työssäkäyviä eli niitä, jotka kärsivät laman seurauksista eniten.Arja Lento / Yle

Tervo-Niemelä kertoo, että jos ihminen nykyään eroaa kirkosta, hän liittyy harvoin takaisin kirkkoon myöhemmin.

– Se kertoo siitä, että lama-ajan karuudesta ja yhtäkkisestä taloudellisesta ahdingosta johtuen ihminen tekee kaikkea mahdollista.

Kirkosta eroamista kirkollisveron vuoksi pidettiin aina 1950-luvulle asti epäsopivana.

– 1920–1940-luvuilla koti, uskonto ja isänmaa -ajattelu oli niin voimakasta, että oli epäisänmaallista erota kirkosta rahan takia.

Vaikka laman ja rahan takia kirkosta erottiin sankoin joukon 1990-luvulla, tuli tilanteeseen muutos vuonna 1994, jolloin kirkosta eroaminen laski alas.

– Kirkon yleinen arvostus nousi laman aikana voimakkaasti, kun nähtiin, että kirkko tekee hyvin merkittävää yhteiskunnallista auttamistyötä ja on köyhien ja heikompien puolella, Tervo-Niemelä sanoo.

Laman myötä tapahtunut voimakas kirkkomyönteistyminen näkyy Tervo-Niemelän mukaan tutkimuksissa, joita on tehty jälkeenpäin.

– Jos vuosina 1994–1996 on kysytty, kuinka moni uskoo kirkon opetuksiin, se oli huomattavasti korkeampaa kuin esimerkiksi vuonna 1990, joka taas näyttäytyi juppivuotena, jolloin ei ollut muodikasta olla kirkolle uskollinen.

"Kirkossa on totuttu, että kirkosta eroajia on"

Uskonnonvapauslaki uudistettiin vuonna 2003. Samassa rytäkässä kirkosta eroamista helpotettiin entisestään.

– Eroa ei tarvinnut enää tehdä millään tavalla henkilökohtaisesti maistraatissa tai kirkkoherranvirastossa, vaan eroilmoituksen voi lähettää vain sähköposti-ilmoituksella.

Raamattu.
Kirkosta eroaminen on jäänyt ainakin toistaiseksi korkeaksi uuden uskonnonvapauslain voimaan tulon jälkeen.Ismo Pekkarinen / AOP

Saman aikaisesti eroakirkosta (siirryt toiseen palveluun)-sivuston perustaminen nousi esille. Tervo-Niemelän mukaan sivustosta tulee uusi taho, joka pyrkii rekrytoimaan kirkosta eroajia ja tekee siitä entistä helpompaa sekä näkyvämpää.

Aina vuodesta 2003 lähtien kirkosta eroamisen tilastot ovat olleet joka vuosi korkeat. Eroajien määrissä on ollut heittelyä vuodesta toiseen, mutta eroaminen ollut koko ajan korkeammalla kuin koskaan aikaisemmin.

– Kirkossa on totuttu, että kirkosta eroajia on. Kukaan ei oleta, että luvut laskisivat hirveän alas.

Tervo-Niemelän mukaan yhteisön kontrolli on pitänyt ihmisiä kirkon jäsenenä aina vuoteen 2003 tulleisiin muutoksiin saakka.

– On ollut sopivampaa olla kirkon jäsen kuin ei.

Vuosien 2000-2015 aikana Kajaanin seurakuntaan liittyneet ja eronneet.
Vuosien 2000-2015 aikana Kajaanin seurakuntaan liittyneet ja eronneet.Laura Tolonen / Yle

Tervo-Niemelä kertoo, että myös vuonna 2003 alkaneessaaallossa on havaittavissa sukupolvien ero.

– Nuorten aikuisten ikäluokka on uuden uskonnonlain voimaantulon jälkeen tullut uudeksi kirkosta eroajien ikäluokaksi. Aikaisemmin nuoret aikuiset eivät eronneet massoittain, vaan sitä tapahtui vasta vuoden 2003 jälkeen. Lamavuosina 1992 ja 1993 kirkosta erosivat työssäkäyvien ikäluokka, eli ne, jotka kärsivät laman seurauksista.

Tämä on johtanut siihen, että nuorista aikuisista vain 60 prosenttia kuuluu kirkkoon. Tervo-Niemelän mukaan pääkaupunkiseudulla on alueita, joissa alle 50 prosenttia nuorista aikuisista on kirkon jäseniä.

Mielipide homoseksuaalisuudesta erottaa ja yhdistää

Kirkosta eroamisen historian aikana kirkosta erosi eniten ihmisiä vuonna 2010, kun Yle järjesti paljon puhutun Homo-illan. Samana vuonna kirkosta erosi 83 000 ihmistä.

– Kirkko näyttäytyi homokriittisenä, ja ihmiset eivät halunneet kuulua kirkkoon joka on niin homovastainen. Kaikki eivät eroa homoseksuaalisuuteen liittyvien mielipiteiden takia: se vain aktivoi aallon.

Graafinen esitys, jossa näkyy 12. lokakuuta 2010 kirkosta eronneiden määrä. Käyrä nousee voimakkaasti klo 21:n jälkeen.
Grafiikasta näkyy, kuinka kirkosta eronneiden määrä nousi voimakkaasti klo 21:n jälkeen Ylen A2-illan aikana.Eroakirkosta.fi

Seuraavan kerran oltiin lähellä vuoden 2010 ennätystä, kun eduskunta äänesti tasa-arvoisesta avioliittolaista vuonna 2014. Tällöin kirkosta erosi noin 78 000 ihmistä.

– Yhä enemmän on menty siihen, että ihmiset reagoivat pienestäkin kimmokkeesta ja osoittavat mieltään eroamalla kirkosta, Tervo-Niemelä sanoo.

Tervo-Niemelän mukaan nuorempi ikäpolvi ei enää ajattele, että kunnon suomalainen kuuluu kirkkoon. Vanhemmassa ikäpolvessa se on taas vahvana elävä ajatus.

– Eroaminen on yhä enemmän henkilökohtainen valinta, jossa ei tarvitse enää miettiä, mitä mieltä sukulaiset ja muu lähipiiri ovat. Nuoret eivät enää ajattele, että he tarvitsevat kirkkoa uskoakseen. Ajatellaan, että yhtä lailla voin uskoa kirkon ulkopuolella tai olla uskomatta.

Kirkon kulttuurisen työn arvostus on nuorten keskuudessa selkeästi vähäisempi kuin vanhempien. Sen sijaan Tervo-Niemelän mukaan sekä nuorempi että vanhempi ikäpolvi arvostaa kirkon auttamistyötä.

– Se on monelle tärkeä asia, vaikka kirkko ei muuten olisikaan itselle henkilökohtaisesti tärkeä. Erityisesti työikäiset pysyvät jäseninä kirkon auttamistyön vuoksi.

Eri ikäpolvien kirkosta eroamisessa on myös toinen selkeä eroavaisuus. Erityisesti vanhemmat ihmiset saattavat jättää kirkon erilaisten henkilökohtaisten pettymysten vuoksi.

Mies pujottaa sormuksen miehensä sormeen
Tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan 1.3.2017.AOP

– Henkilökohtaiset pettymykset voivat olla kirkollisissa toimituksessa tapahtuva epäkohtia, tai sitten tapa, jolla kirkko näyttäytyy, tuottaa pettymyksen, Tervo-Niemelä selventää.

Kun nuoret eroavat kirkosta, on taustalla tyypillisesti yleinen heikko kiinnittyminen kirkkoon.

– Nuorten parissa pettymykset ovat harvinaisia, mikä selittyy heikolla henkilökohtaisella linkillä kirkkoon. Silloin pettymyksiä tulee vähemmän.

Tervo-Niemelän mukaan pettyjät ovat kuitenkin vähemmistö kirkosta eroajista. Suurin osa eroajista on niitä, joille kirkko ei ole merkityksellinen ja jotka eivät usko kirkon opetuksiin.

Miehet eroavat enemmän kuin naiset

Miehet ovat ylipäätään vähemmän kirkkoon sitoutuneita kuin naiset, mikä on Kati Tervo-Niemelän mukaan maailman laajuinen ilmiö. On tiettyjä vuosia, joissa naisten aktivointi kirkosta eroamiseen näkyy.

– Naisia eroaa suhteessa enemmän tilanteissa, joissa kirkko näyttäytyy konservatiivisena. Miehiä puolestaan eroaa silloin, kun kirkko näyttäytyy liberaalina, kuten esimerkiksi puolustaen homojen oikeuksia.

Konfirmaatiotilaisuuden ehtoollinen kirkossa.
Kati Tervo-Niemelän mukaan ilman rippikoulua ja sen suosiota kirkon jäsenmäärät olisivat paljon alhaisempia.Seppo Sirkka / Yle

Myös nuoret pojat eroavat enemmän kuin tytöt.

Nuorten kohdalla Tervo-Niemelä korostaa rippikoulun tärkeyttä. Monille nuorille rippikoulu tekee oman asenteen kirkkoa kohtaan myönteisemmäksi ja luo samalla mukavan kokemuksen kirkosta.

– Ilman rippikoulua ja sen suosiota kirkon jäsenmäärät olisivat hyvin paljon alhaisempia.

Tervo-Niemelän mukaan Suomessa kirkosta kuitenkin eroaa nuoria aikuisia enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa ikäjakauma on eroajien kohdalla tasaisempi.

– Kuitenkin Pohjoismaissa kirkonjäsenyys on kokonaisuudessa laskenut aika identtisesti. Ruotsissa vähän nopeammin, siellä on niin paljon maahanmuuttajia, että se laskee kirkonjäsenyysprosentin alhaisemmaksi.

Tervo-Niemelä on seurannut kirkkoon kuuluvia nuoria useita vuosia. Hänen mukaansa nuorten keskuudessa noin joka neljäs on potentiaalinen kirkosta eroaja.

– Todennäköistä on, että jos nuorten aikuisen ikäluokasta noinjoka neljäs on tulevaisuudessa potentiaalisia kirkosta eroajia, on oletettavaa että eroaminen jatkuu.

Lue lisää:

Kuinka kauan kirkko kestää jäsenkatoa? "Vuoden 2025 jälkeen alkaa todella tuntua"

Juttua muokattu 6.7.2017 klo 14.53: Faktoja kirkosta eroamisen historiasta -laatikosta poistettiin toiseksi viimeisestä kohdasta "sen seurauksena" ja sen tilalle vaihdettiin "samana vuonna". Korjaus tehtiin, koska kirkosta ei eronnut 83 000 ihmistä pelkän Homo-illan seurauksena.