Tätä et tiennyt Eino Leinosta: rakkausfriikki halusi virolaiseksi ja kuoli syfilikseen

Tänään vietetään Eino Leinon päivää. Millainen mies kansallisrunoilijamme oli? Kysyimme asiaa Panu Rajalalta, joka julkaisi keväällä elämäkerran Leinosta.

Eino Leino

1

Aino Kajanus ja Eino Leino Esplanadin puistossa 1913.
Eino Leino ja hänen toinen vaimonsa Aino Kajanus Esplanadin puistossa vuonna 1913.Elsa Roschierin yksityiskokoelma

Rakkausfriikin avioliitot eivät kestäneet

Eino Leino (1878–1926) kaipasi naisen lämpöä ja huolenpitoa. Hän oli herkkä rakastumaan, hyvä kirjoittamaan rakkauskirjeitä ja -runoja, mutta heikko huolehtimaan lemmestä käytännössä. Leinolla oli kolme avioliittoa, jotka kaikki tyssäsivät lyhyeen. Avioliitto seurapiirikaunotar Freya Schoultzin kanssa kesti neljä vuotta, toinen vajaan vuoden ja kolmas käytännössä vain kaksi viikkoa. Leino karkaili kaupungille. Hän oli seurallinen sutkauttelija, ravintolapöytien keskipiste, joka kammosi liian läheistä suhdetta naisen kanssa.

2

Valkoiset valmistautuvat voitonparaatiin Helsingissä.
Valkoiset valmistautuvat voitonparaatiin Helsingissä.Museoviraston kuva-arkisto

Kansallisrunoilija piilotteli punaisilta sisällissodassa

Leinolle vuoden 1918 tapahtumat olivat syvä henkinen järkytys, josta hän ei koskaan toipunut. Kansallisrunoilija oli pettynyt kansaan ja työväkeen ja piilotteli punaisilta Helsingissä. Hänellä oli syytä pelätä, sillä hän oli kirjoittanut työväenliikkeen johtajista tuomitsevia tekstejä. Runoilija luopui jopa huolella rakennetusta ja ulkomailta hankitusta ulkoasustaan, jotta häntä ei tunnistettaisi. Runoilijan virka-asu, leveälierinen hattu ja viitta sekä vallattomat kiharat, saivat mennä.

3

Eino Leino (oik.) kesäisellä retkellä Roschierin maatilalla Rautalammilla vuonna 1917. Mukana myös Georg Schauman (vas.) ja Rolf Roschier.
Eino Leino (oik.) kesäisellä retkellä Roschierin maatilalla Rautalammilla vuonna 1917. Mukana myös Georg Schauman (vas.) ja Rolf Roschier.Elsa Roschier / SKS, KiA

Mystinen ja yliluonnollinen teosofia vetosi

Leino oli kuin rikkinäinen kompassi, joka etsi uusia kiintopisteitä. Yksi sellainen oli teosofia. Leino innostui muotivirtauksesta, joka sisälsi mystisiä ja spiritistisiä ajatuksia. Maailmankuva oli aurinkokeskeinen. Uskottiin universaaliin, panteistiseen jumaluuteen ja yritettiin luoda synteesiä luonnontieteen ja uskonnon välille. Teosofiakaan ei kuitenkaan lopulta tarjonnut Leinolle vastauksia.

4

Eino Leino oli seurallinen sutkauttelija, ravintolapöytien keskipiste. Tässä hän on K. O. Vikmanin kanssa Kappelissa aprilliaamiaisella vuonna 1912.
Eino Leino oli seurallinen sutkauttelija, ravintolapöytien keskipiste. Tässä hän on K. O. Vikmanin kanssa Kappelissa aprilliaamiaisella vuonna 1912. Elsa Roschier/SKS, Kia

Sprii-cocktail Leinon tapaan

Leino eli kieltolain aikaan, mikä tarkoitti epämääräisten, terveyttä romuttaneiden aineiden käyttöä. Leino järkytti lääkäriystäväänsä Väinö Lindéniä kertomalla, miten hän nauttii viinansa. Hän otti toisen posken täyteen spriitä ja kaatoi toiseen poskeen vettä. Sitten hän purskautteli cocktailin sopivaksi suussaan ja nielaisi. Leinon kohdalla liikkui huhuja myös muiden päihteiden, kuten morfiinin tai kokaiinin, ajoittaisesta käytöstä.

5

Taiteilija Felix Nylund ajaa runoilija Eino Leinon partaa Bad Grankullassa vuonna 1923.
Eino Leino oli hoidettavana Bad Grankullassa vuonna 1923. Kuvanveistäjä Felix Nylundilla oli ateljee lähellä parantolaa.Ernst von Wendt/Otavan kuva-arkisto

Suomeen pettynyt runoilija haki Viron kansalaisuutta

Vuonna 1921 Leino kirjoitti kirjeet presidentti K. J. Ståhlbergille ja Viron valtionpäämiehelle Konstantin Pätsille. Toiselta hän anoi vapautusta Suomen kansalaisuudesta, toiselta pyysi päästä virolaiseksi. Leino oli kyllästynyt kolhivaan arvosteluun ja apurahojen puutteeseen. Virossa sen sijaan osattiin arvostaa ja ihailla. Kriitikoiden mielestä tuottelias Leino oli helppohintainen helkyttelijä, pinnallinen runoilija, joka julkaisi liian kevyesti.

6

Eino Leino ja Syvärannan emäntä rva Ljung 1925. Vas. Armas Maasalo, kärryissä Erkki Paavilainen.
Leino asui myös Syvärannan lepokodissa Tuusulassa vuonna 1925. Sen emäntä rouva Ljung toppuuttelee kuuluisaa vierastaan.Ester Kankkunen / SKS, KiA

Viimeisinä vuosina Leino oli kirjaton, karjaton mies

Leinon taloudellinen alamäki alkoi 1920-luvulla. Sitä ennen Leino julkaisi tiuhaan tahtiin ja kehui, että hänellä oli ruhtinaalliset tulot, mutta suuriruhtinaalliset menot. Leinon viimeiset vuodet olivat ankeita. Teoksia ei ostettu, yleisö menetti mielenkiintonsa, tuotantokin ehtyi. Leino ajelehti rappeutuneena ilman omaisuutta tai vakituista asuinpaikkaa tuttaviensa nurkissa ja lepokodeissa. Hän oli kirjaton, karjaton mies, mutta ei vaipunut masennukseen, vaan yritti jatkaa loppuun saakka huolettoman laulajapojan elämää.

7

Eino Leino asui viimeiset aikansa tuttaviensa luona Riitahuhdan talossa. Runoilijan arkku suljettiin talon pihassa 12.1.1926.
Eino Leino asui viimeiset aikansa tuttaviensa luona Riitahuhdan talossa nykyisessä Tuusulassa. Runoilijan arkku suljetaan talon pihassa 12.1.1926. Otavan kuva-arkisto

Syfilis vei hautaan

Leino sai syfilistartunnan jo parikymppisenä. Sama sairaus todettiin myös Leinon morsiamessa, mikä johti kihlauksen purkautumiseen. Leinon sukupuolitauti hoidettiin ja runoilija pärjäsi sen kanssa parikymmentä vuotta. Tauti kuitenkin uusiutui Leinon runsaan päihteidenkäytön ja repaleisen elämän vuoksi. Leinoon iski lopulta syfilisperäinen vatsasairaus. Hän sai voimakkaita kouristuksia ja keuhkokuumeen, jotka tekivät kansallisrunoilijasta lopun vuonna 1926 vain 47-vuotiaana.

8

Eino Leinon muistomerkin paljastustilaisuus.
Eino Leinon muistomerkki paljastettiin vuonna 1953 Esplanadin puistossa. Tilaisuus veti uteliasta yleisöä Vanhalle Kauppakujalle asti.Jouko Tanskanen / Helsingin kaupunginmuseo

Vippaa mulle viitonen – viimeinen kuje Leinon muistomerkissä

Eino Leinolle pystytettiin muistomerkki Helsingin Esplanadin puistoon vuonna 1953. Pronssinen veistos on yli neljä metriä korkea. Sen suunnitteli Leinon ystävä Lauri Leppänen, jolla oli kurittomia avustajia. Nämä tekivät Leinolle viimeisen kepposen. Ennen pronssivalua he painoivat viiden markan kolikon runoilijan ojennettuun käteen. Kolikko on edelleen paikoillaan.

Juttu perustuu Panu Rajalan haastatteluun ja hänen kirjoittamaansa Virvatuli - Eino Leinon elämä -kirjaan (2017 WSOY). Kuvat ovat viimeistä lukuun ottamatta kirjan kuvitusta.