Kasvien tunnistus pelkän kirjan avulla ei riitä – "Sen pitäisi olla kansalaistaito"

Pari vuotta sitten Ruotsissa ravintola tarjoili asiakkailleen kielokeittoa ja moni sairastui. Näköislajit sekoittuvat tottumattomalta helposti, joten lajien opetteluun kannattaa panostaa ennen villiruoan keräämistä.

villiruoka
Anne Tuomivaara.
Suomessa on toistasataa keruutuotetarkastajaa. Tervolalainen Anne Tuomivaara on yksi heistä.Minna Aula / Yle

Sormet hipaisevat vahamaista kasvinlehteä joka tuoksuu valkosipulille. Tervolainen keruutuotetarkastaja Anne Tuomivaara laittaa ohotanlaukan viereen kielon lehden. Lehdet muistuttavat toisiaan ja tunnistus pelkän lehden avulla on hankalaa.

Keruutuotetarkastaja on itse oppinut tunnistamaan satoja lajeja. Tuomivaara kulkee pihapiirissään ja osoittelee kasveja toistensa perään kertoen niiden käytöstä ja ominaisuuksista sekä näköislajeista. Niitä Suomessa riittää.

Kasvit on helppo sekoittaa keskenään. Näin kävi pari vuotta sitten Ruotsissa, jossa valkosipulilta tuoksuva karhunlaukka sekoittui kieloon (siirryt toiseen palveluun). Sillä seurauksella, että asiakkaita kiidätettiin sairaalaan.

Kielo.
Kielo.Minna Aula / Yle

Luonnosta villiintymistä Tuomivaara pitää hienona asiana. Kaikilla buumeilla vain on se kuuluisa toinenkin puoli. Liika innokkuus voi johtaa myrkyllisten kasvien keräämiseen ja syömiseen.

– Olen mä sen verran siitä huolissani, että tämmöiset buumit tahtoo vähän ryöpsähtää. Onneksi nämä on yksittäistapauksia, mutta eihän niitä saisi olla yhtään, Tuomivaara sanoo.

Kasvien tunnistamisen taito kehittyy ajan kanssa. Villiyrttejä kerätään luonnosta yhä enemmän niin koti- kuin ravintolakeittiöihin.

Lapissa syödään puhdasta luontoa

Villi- ja lähiruokaa on syöty Lapissa jo pitkään. Viime vuosina ihmisten kiinnostus on kuitenkin kasvanut ja esimerkiksi ravintoloiden listoilta löytyy makuja suoraan luonnosta. Lappland hotelsin keittiömestari Tero Mäntykangas nimettiin yhdeksän muun keittiömestarin tavoin villiruokamestariksi (siirryt toiseen palveluun).

– Meillä on älyttömän monipuolinen raaka-ainekartta pohjoisessa. Kaikki raaka-aineet ovat haluttuja, eksoottisia ja jopa mystisiä. Täällä on maailman puhtain luonto ja ilma, Mäntykangas sanoo.

Villiruokaa tarjotaan ison ketjun ravintoloissa, mutta keittiömestari toteaa, että erikoista raaka-ainetta on hankalampi saada heidän tarvitsemiaan suuria määriä. Listoilta löytyy helpompia ja runsaasti esiintyviä lajeja, kuten nokkosta, maitohorsmaa, koivua ja kuusenkerkkää.

– Tunnen muut villiruokamestarit ja heistä moni on aika lailla suunnannäyttäjä. Me ei voida ottaa esimerkiksi villiyrttisalaattia listalle, koska raaka-ainetta ei saada tarpeeksi, Mäntykangas sanoo.

Nokkonen ja peippi.
Suomessa on paljon näköislajeja, joiden erottaminen toisistaan voi olla hankalaa.Minna Aula / Yle

Lappilaisen ruoan pitkäaikainen tekijä on tyytyväinen ruokaketjuun. Yksi suosituin raaka-aine on poro ja Mäntykangas sanoo, että lisukkeita suunnitellaan sen mukaan, mitä poro metsässä kohtaa. Pororuoissa käytetään esimerkiksi jäkälää.

– Ketju on hallinnassa hyvin ja meillä on tietyt kerääjät. Tunnemme niin kerääjät kuin poromiehet nimeltä, Mäntykangas sanoo.

Mäntykangas sanoo, että tuleville kokeille ei varmastikaan liikaa opeteta villiruoan tunnistamista. Hän sanoo lukeneensa Tanskan tapauksesta ja painottaa kerääjien ammattitaitoa ja tarkkuutta myös ravintoloissa.

– Me ei lähdetä semmoiseen, mistä emme tiedä. Koulussa voisi olla tätä päivää, että mennään luontoon ja kerätään itse raaka-aineita, Mäntykangas sanoo.

Keruutuotetarkastaja Anne Tuomivaara arvioi, että suomalaisten kasvintunnistustaito on heikentynyt. Myös hän korostaa, että jokaisen olisi hyvä tunnistaa edes muutama kasvi ja ainakin kaikista myrkyllisimmät.

– Kasvien tunnistusta ja kasvien keruuta pitäisi opettaa. Jokaisen ihmisen pitäisi tunnistaa peruskasvit. Sen pitäisi olla kansalaistaito.

Sarjakukkaiset sekoittuvat erityisen helposti

Suomen luonnossa on paljon syötäviä kasveja mutta myös useita myrkyllisiä ja haitallisia. Keruutuotetarkastaja Anne Tuomivaara sanoo, että Suomessa on jopa 200 myrkyllistä kasvia, joista muutama kymmenen on tappavasti myrkyllisiä.

Joskus samannäköiset kasvit eli näköislajit voivat mennä sekaisin.

– Pelkän kirjan kuvien varassa kasveja ei tulisi kerätä. Tietoa voi hakea joko kursseilta tai lähtemällä keruureissulla lajituntijan seurassa, Tuomivaara sanoo.

Koiranputki.
Syötävä koiranputki.Minna Aula / Yle

Puhutaan kasvisilmästä. Kun kerääjä oppii erottamaan yksityiskohtia. Täytyy tarkastella kasvin kokonaisuutta ja myös kasvupaikkaa.

Sarjakukkaisista teidenvarsille ja niityille valkoista loistoa tuo koiranputki. Koiranputkea käytetään villiruoassa paljon ja se on lautasella kauniin näköinen. Samaan sarjakukkaisiin kuuluu myös hyvin myrkyllinen myrkkykeiso.

– Näköislajeja on paljon ja on heimoja joissa on sekä syötäviä että tappavan myrkyllisiä kasveja, Tuomivaara sanoo.

17.7.2017 klo 10:00 korjattu Tanska Ruotsiksi.