Luonto näyttää kynsiänsä merimetsoille – Helppo merimetsoateria on merikotkien poikamiesunelma

Kotka on näyttänyt jo kyntensä tehokkaana metsokannan rajoittajana, yhä laajemmalla alueella. Metsomäärän vähentämiseen on haettu keinoja pitkään.

Kotimaa
Merimetsoyhdyskunta Merikarvian lähellä.
Kotkien vainoama merimetsoyhdyskunta Merikarvialla.Tuomo Björksten

Meriluotojen yllä liitelevät nuoret merikotkat ovat tehokkaita merimetsojen saalistajia. Runsaan merimetsokannan takia kotkilla on leppoisat oltavat, kun helppoa ravintoa riittää merimetsojen munina ja poikasina.

Useimmista pesivistä eläimistä poiketen saaristossa on tuttu näky, kun merimetsoemo lähtee puolustamatta pesältä kun merikotka laskeutuu luodolle herkuttelemaan. Monin paikoin merimetsot ovat uhan takia hätää kärsimässä pesäluodoilla.

Saaristomeren ulkosaaristossa, jossa merikotkat ja merimetsot ovat eläneet rinta rinnan jo pidemmän aikaa, merimetsot ovat käytännössä antaneet periksi ja siirtyneet toisaalle. Merimetsot ovat hakeutuneet enemmän sisäsaariston suojiin, puihin ja muille merialueille.

Lisäksi kotkien läheisyys häiritsee merimetsoja myös pesinnän aikana niin paljon, että poikasia syntyy vähemmän tai pesintä ei onnistu lainkaan.

– Nuoret kotkat oppivat nopeasti miten saada helppoa ruokaa. Kotkat seuraavat herkästi merimetsojen perässä, rauhoitetun merimetson laskentoja tekevä tutkija Pekka Rusanen Suomen ympäristökeskuksesta kertoo luonnon laeista.

Merimetsoalueita tyhjenee kotkien alta

Merimetsojen määrän tuoreimmat tiedot ovat vielä laskematta, mutta Rusasen mukaan kanta ei ole enää ainakaan reippaassa kasvussa. Itse asiassa merimetsojen pesivien parien kasvu on ollut vuosia hidastumaan päin.

Samaan aikaan merikotkien määrä on jatkanut kasvuaan. Pitkäikäisiä merikotkia syntyy joka vuosi vähintään 400 yksilöä.

Syitä merimetsojen kannan vahvistumisen taittumiseen on useita. Merimetsojen talvehtimisalueen olosuhteiden aiheuttamien vuosittaisten vaihteluiden ohella tutkija Pekka Rusanen pitää kantaa jo niin suurena, että luodoilla ja saarilla ei ole enää kunnolla elintilaa metsoille. Pesiviä paria on silti nyt noin 25 000, joten kotkille riittää syötävää.

Merikotka ja varis Loviisan edustalla.
Merikotkia Loviisan edustalla.Juha Metso / AOP

Kotkat ovat myös syöneet. Tämän vuoden pesälaskelmien mukaan kotkat ovat tuhonneet käytännössä täysin Paraisten Nauvon luodoilta maan suurimpiin kuuluneen yhdyskunnan. Reilussa kymmenessä vuodessa alueelta on hävinnyt pari tuhatta pesinyttä paria.

Sama oli käymässä muutamassa vuodessa Porin edustalla lähellä Merikarvian vesialueita olevalle yhdyskunnalle, mutta ennen sen häviämistä sinne siirtyi noin tuhat paria toissa vuonna poikkeusluvalla häädetyn Merikarvian merimetsoista. Tyhjentynyt Merikarvia oli Suomen suurin yhdyskunta.

Nyt sitten seurataan miten uudestaan vahvistunut Porin yhdyskunta kestää luodoille laskeutuvia kotkia. Sama taistelu on käynnissä esimerkiksi Luvialla Eurajoella. Uudenkaupungin edustalla merimetsot ovat vähän paremmin kotkilta suojassa, koska siellä pesät ovat puissa. Myös Saaristomerellä merimetsot ovat hakeutuneet suojaan puihin.

Kotkien kynnet pureutuvat voimakkaammin

Merikotka ei varsinaisesti uhkaa merimetsoa, mutta ajan kanssa kotkien uskotaan verottavan kantaa. Merimetsolla ei ole muita uhkatekijöitä Suomessa, koska se on EU-säädöksellä rauhoitettu ja ihmisten poikkeusluvilla tehtävä häirintä vain siirtää pesimäpaikkoja.

– Jos poikastuotanto tippuu merkittävästi, se vaikuttaa kyllä pesivien parien määrään. Kotkien vaikutus metsokantaan on vuosi vuodelta voimistunut, arvioi Rusanen.

Metsoluodot ovat kotkille kuin ruokakaappi vallattavaksi

Torsten Stjernberg

Merimetsot pesivät yleensä samoilla paikoilla, ja jos kotkat ovat ne vallanneet, merimetsoilla voi olla vaikeuksia löytää elintilaa uusilta alueilta.

Kotkat eivät elä pelkästään merimetsoilla, mutta ne ovat niille helppoa ruokaa.

– Metsoluodot ovat kotkille kuin ruokakaappi vallattavaksi, heittää vuosikymmeniä kotkia seurannut Torsten Stjernberg.

Merimetsojen levinneisyyys 2016
Merimetsojen levinneisyyys 2016

Stjernberg veti pitkään Maailman luonnonsäätiön, WWF:n merikotkatyöryhmää. Työryhmän työn tuloksena merimetsolla on nyt yksi toimiin kykenevä vihollinen.

Saaristomeren ydinalueen tilanne leviämässä

Torsten Stjernberg arvelee, että Ahvenanmaalla, jota hän on erityisesti seurannut, ei tällä hetkellä pesi merimetsoja pitkälti vahvan merikotkakannan takia. Merimetsoja ei ole enää myöskään Kustavin naapurissa Ahvenanmaan koilisosien Brandön saarilla ja luodoilla. Tähän lienee myös syynä kotkat. Tosin Ahvenanmaalla ei pidetä kaloja syövistä ja luotoja muuttavista merimetsoista, joten myös se on mahdollisesti vaikuttanut merimetsokannan pesintään alueella.

Ahvenenmaalla ammutaan alkusyksystä muuttavia merimetsoja ja siitä on tullut myös herkkua ihmisille.

– Skarv är örngott, naurahtaa Luonnontieteellisen keskusmuseon eläkkeellä oleva intendentti Stjernberg kertoessaan ruotsin kieleen pesiytynyttä sanaleikkiä siitä, kuinka merimetso on merikotkan tyynyliina ja ruoka.

Kuinka vakava uhka kotka sitten jatkossa on merimetsolle, riippuu pitkälti siitä kuinka merikotkalla on elintilaa saaristossa. Kotkien pesimäreviirit ovat vuosi vuodelta pienentyneet ja kotka on hakeutunut jo sisämaan puolelle hakemaan lisätilaa. Kotkat ovat tarkkoja omasta pesimäalueestaan. Nuoret kotkat liitelevät estoitta vuosikausia pitkiäkin matkoja kuin poikamiehet tien päällä ja kiusaavat merimetsoja. Pesivät kotkat ovat sen sijaan paikkauskollisia ja liikkuvat lähialueilla.

Merimetsoja Kotkan edustalla.
Merimetsoja luodolla.Ismo Pekkarinen / AOP

Tutkija Pekka Rusanen veikkaa, että se mikä on tapahtunut etenkin Saaristomerellä, leviää vähitellen Selkämeren ja Satakunnan kautta Merenkurkkuun. Kotkat ovat jo tuttuja myös itäisen Uudenmaan ja Kymen saaristoissa.

– Satakunnassa merimetsokanta joko kärsii, pienenee tai lähtee, Rusanen veikkaa.

Uudenkaupungin yhdyskunta on tällä hetkellä, kun Merikarvian yhdyskuntaa ei enää ole, maan suurin. Uudenkaupungin pesissä on ollut suuria heilahduksia vuosien seurannoissa.

Merikotkan lisäksi merimetson kantaan vaikuttaa myös se, saako sitä jatkossa metsästää.

Kotkien kesken käydään oma taistelu

Henkeen ja vereen kotkamies Stjernberg ei uskalla veikata Ahvenanmaan kaltaista tilannetta mantereen puolella. Tiedon puutteen vuoksi siihen vaikuttaa myös se, mistä vahvistuvalle kotkakannalle löytyy muualta pesäpaikkoja ja ruokaa.

Lentävä merikotka ja sen pesä.
Merikotka pesällä.Grzegorz Gust / AOP

Kannan kasvaessa pesimäreviirit ovat pienentyneet ydinalueilla pieneen osaan siitä mitä ne olivat aikaisemmin.

– Ydinalueilla ei ole enää tilaa ja toisen reviirille tuleminen voi olla kohtalokas virhe.

Luonnonlaista kertoo se, että Stjernberg kumppaneineen on löytänyt ydinalueilta useita reviiritaisteluihin kuolleita aikuisia kotkia. Toisin kuin merimetso, kotka puolustaa pesimäreviiriään loppuun asti. Vain saalisalueet jaetaan.