Taavi haaveilee radioyhteyksistä kaukomaille: "Täällä OF3SRAL"

Moni perinteinen harrastus kaipaa mukaan nuorempaa väkeä. Radioamatööritoiminnan pariin kannustetaan nuoria leirillä Tammelassa.

Amatööriradio
Taavi Väänänen
Taavi Väänänen ottaa yhteyksiä leirikoulun radioamatööriasemalla tunnuksella OF3SRAL. Vasta-asemana sastamalainen OH1GRN.Ville Välimäki / Yle

TammelaTaavi Väänänen on yksi niistä nuorista, jotka perehtyvät tällä viikolla radioyhteyksien maailmaan Suomen radioamatööriliiton (siirryt toiseen palveluun) leirikoulussa.

– Isän ja isoisän kautta innostuin ja halusin itsekin kokeilla. Minulle tämä on antanut kavereita. Se, että saa kaukaisen DX:n (radioyhteyden), antaa onnistumisen tunteen.

Radion kaiuttimista kuuluu: "Täällä OH-ykkönen-Gideon-Risto-Niilo ja QTH on Sastamala. Signaalisi on 59 täällä Sastamalassa. Kuuntelu."

– Nimeni on Taavi. QTH Tammela ja kyseessä on leirikouluasema. Saat myös 59 raportiksi. Kiitos kusosta ja 73:t sinne, lausuu Taavi Väänänen vasta-asemalleen.

Ikääntyminen vaivaa perinteisiä harrastuksia

Vaikka leirikoululla onkin mukana kymmenkunta nuorta, nuorimmat alle kymmenvuotiaita, leirikoulun johtaja Heikki Lahtivirta, OH2LH, on huolissaan radioamatööriporukan ikääntymisestä.

– Kyllä se on ihan todellista. Aika paljon on tullut ikää porukalle. Nuoria voisi olla paljon enemmänkin mukana, mutta se on ilmeisesti aika monessa muussakin harrasteessa sama asia.

Heikki Lahtivirta
Leirikoulun johtaja Heikki Lahtivirta, OH2LH, toivoo enemmän nuoria radioamatööritoimintaan.Ville Välimäki / Yle

Heikki Lahtivirta ottaa itsensä esimerkiksi ikääntymisasiassa. Hän 54-vuotias ja Helsingissä toimivan Kakkosten kerhon puheenjohtaja. Kerhossaan hän on neljänneksi nuorin jäsen ja pääosa kerholaisista kuuluu ryhmään 70+.

– Vastapainona Suomesta löytyy myös erittäin aktiivisia nuorisokerhoja, kuten teekkareiden kerhot Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Myös Kauniaisissa on erittäin innokasta nuorta porukkaa. He rakentelevat ja kokeilevat innokkaasti erilaisia laitteita.

Heikki Lahtivirta kuvailee radioamatööritoimintaa varsin monipuoliseksi harrastukseksi. Osa on opiskellut sen avulla kieliä, jotkut ovat löytäneet tien ammattiin radio- ja sähkötekniikan kautta. Toisille on kanava jutella muiden kanssa.

– Radioamatööreillä on myös kilpailuja, jotka innostavat harrastajia pitämään yhteyksiä ympäri maailmaa.

Etukäteen ei tiedä, kuka vastaa

Yksi syy nuorten vähäiseen kiinnostukseen pitää yhteyksiä radioaalloilla on internet. Sillä yhteyksien saaminen on helppoa ja varmaa.

– Toisaalta olen ollut huomaavinani, että osa nuorista alkaa kyllästyä siihen. Se on liian varma, ja aina ne samat kaverit siellä. Jotkut nuoret haluavat enemmän arvaamatonta.

Radioamatöörilaite
Radioamatööri ei tiedä etukäteen, kuka kutsuun vastaa ja kuinka kaukaa.Ville Välimäki / Yle

– Radioamatööriharrastus on siinä mielessä erilainen, että tässä on mukana sattuma ja epävarmuustekijä eli radion avatessaan ei koskaan tiedä etukäteen, kuka siellä tulee vastaamaan.

– Maailmalla on paljon esimerkiksi poliitikkoja, jotka ovat radioamatöörejä. Suomesta löytyy näyttelijöitä, jotka ovat radioamatöörejä. Radioaalloilta voi löytää kenet tahansa, huomauttaa Heikki Lahtivirta.

Odotukset kaukaisista radioyhteyksistä voivat viedä myös ajatukset kauas.

– Tyynelle valtamerelle pienelle saarelle, jossa on muutama kaveri käymässä ja heillä on muutama langanpätkä antennina. Sitten, kun saa yhteyden sinne, se on iso asia.