Tavallisena perjantaina Jemina pukeutuu hippimekkoon, mutta tänään tummaan körttipukuun – "Kannan tätä ylpeydellä"

Herännäisten eli körttien piireissä käytettiin aikoinaan korutonta körttipukua. Perinne on ohuesti elpymässä.

herännäisyys
Jemina Jaskari.
25-vuotias Jemina Jaskari on nitä harvoja, jotka pukeutuvat herättäjäjuhlilla körttipukuun. Terhi Marjakangas / Yle

NilsiäTavallisena perjantaina Espoossa Jemina Jaskarin päällä olisi pitkä boheemi hippimekko, tukka auki ja isot korvakorut korvissaan. Tuulen tuivertama tukka ja korvakorut löytyvät nytkin, mutta tänä perjantaina hänellä on Nilsiässä yllään perinteinen körttipuku: tumma hame, jakkumallinen yläosa ja huivi sinisillä raidoilla.

Tummaa ja yksinkertaista, koska heränneet eivät perinteisesti halunneet koreilla vaatteilla. Körttipuku alkoi näkyä körttiläisten ulkoisena tunnusmerkkinä 1800-luvun loppupuolella. 25-vuotias Jemina Jaskari ei näe ristiriitaa nykyajan, nuoren ikänsä ja perinteen kunnioittamisen kanssa.

– Uskon, että joidenkin mielestä varmasti on, mutta itse en halua ajatella niin. Koen muutenkin saavani olla tässä liikkeessä oma itseni ja toteuttaa itseäni niillä vaatteilla ja asusteilla, joita haluan pitää, Jaskari kiteyttää.

– Kannan tätä pukua ylpeydellä, nainen jatkaa.

Minua on aina kiinnostanut tutustua uuteen, kokea uutta ja tutustua uusiin ihmisiin.

Jemina Jaskari

Nilsiän herättäjäjuhlilla Jemina Jaskarin tavoin körttipukuun pukeutuvia on vain kourallinen. Esimerkiksi viime vuonna Vantaalla pidetyillä juhlilla körttipukuisten kokoontumiseen osallistui kymmenkunta ihmistä. Kun koko juhlien kävijämäärä oli noin 34 000 ihmistä, voi sanoa, että hyvin marginaalinen ryhmä pitää perinnettä yllä.

Kun joku perinteisen puvun on päällensä laittanut, ei ihminen jää huomiotta.

– Pääasiassa on tullut ihailevia katseita. Varsinkin vanhemmat ihmiset, jotka tuntevat körttipuvun, katsovat ihaillen, että mahtavaa kun nuori pitää sitä. He tulevat usein juttelemaan ja hypistelemään pukua.

Suomen oloissa harvinainen ilmiö elpymässä

Körttiläisyys on länsimaisista uskonnoista tai liikkeistä harvoja, joihin liittyy jokin pukeutumisen elementti. Vaikka perinnettä pitää yllä vain kourallinen körttiläisiä, on perinne Herättäjä-yhdistyksen viestintäsuunnittelija Kaisa Viitalan mukaan aavistuksen elpynyt.

– 2000-luvulla havahduttiin siihen, että osaajat katoavat ja kohta ei ole ketään, joka osaisi neuvoa puvun teossa. Varsinkin, kun tähänhän ei ole ollut varsinaisesti kaavoja, Viitala valottaa.

Alkujaan herännäisyys on ollut protestiliike ja siihen liittyvä pukeutuminen on protesti aikakauden koreilunhalulle. Körttipukuun pukeutui enimmäkseen kansa, mutta sitä nähtiin myös säätyläisten päällä.

Jemina Jaskari.
Jemina Jaskarin körttipuku on "mumman" ompelema. Jaskari sai puvun aikoinaan ylioppilaslahjaksi. Terhi Marjakangas / Yle

– Se osoitti heti, että ihminen tavallaan protestoi yleistä mielipidettä vastaan, Viitala kertoo.

Nyt se on kansanpukumainen juhlapuku. Sitä ei pidetä juhlissa koko aikaa, vaan sitä pidetään vain tiettynä hetkenä esimerkiksi seuroissa, tapaamisessa tai kuoroissa.

– Koen tämän juhlamekkona. En tietenkään muutenkaan työskentele juhlamekko päällä että siinä mielessä ajatellen tykkään kantaa tätä niin sanottuina parempina hetkinä, Jaskari naurahtaa.

Körtiksi isovanhempien jalanjäljissä

Jemina Jaskarin elämään körttiläisyys ja körttipuku ovat kuuluneet vasta noin 11 vuoden ajan. Hän teki valinnan herännäisyydestä rippikouluiässä ja kävi Herättäjä-yhdistyksen rippikoulun Aholansaaressa.

Pohjanmaalla syntyneet Jaskarin vanhemmat eivät ole uskonnollisia, vaan hän seurasi tällä valinnallaan äitinsä vanhempien jalanjälkiä.

– Minua on aina kiinnostanut tutustua uuteen, kokea uutta ja tutustua uusiin ihmisiin. Kun piti valita, mille rippileirille lähden, oli minulle jotenkin selvää, että en halua omaan seurakuntaan, Jaskari perustelee.

Itse asiassa körttipukukin on isovanhemmilta lähtöjään. Jaskari sai sen ”mummaltaan” ylioppilaslahjaksi.

– Minulle on hirveän arvokasta, että mumma on nähnyt ison työn ja ommellut minulle körttipuvun.

Koen, että pääasiassa on tullut ihailevia katseita.

Jemina Jaskari

Jemina Jaskari tunnustaa uskontoaan herättäjäjuhlilla näyttävästi, eikä arjessakaan peittele vakaumustaan tai joudu sitä enää perustelemaan kuten rippikouluiässä. Hänellä on laajasti ystäviä erilaisista piireistä ja esimerkiksi oma kumppani ei ole uskonnollinen.

Eniten hän kokee tänä päivänä joutuvansa puolustamaan juuri herännäisyyttä ja oikomaan vääriä käsityksiä, sillä körttiläisyys sekoitetaan usein muihin herätysliikkeisiin.

– Ehkä enemmän se on ollut sellaista kertomista ja tarinan jakamista siitä, mitä körttiläisyys on ja mitä se pitää sisällään ja mitä se ei pidä sisällään.

Lue myös: Naisten körttipuvun juuret löytyvät Pariisin huippumuodista