Taidekritiikin uusi aalto: Lapset arvostelevat Helsingin katutaidetta – "Väriä pitää olla paljon, eikä harmaata"

Helsingissä on tänä kesänä enemmän katutaidetta kuin koskaan aikaisemmin. Miltä uudet teokset näyttävät lapsen silmin?

katutaide
Kolme lasta torilla.
Taidekriitikot Inka, Helmi ja Nenne kävivät arvostelemassa Helsingin katutaidetta. Vauhtia ei tästä matkasta puuttunut.

– Juustonaksuja vai avaruusolentoja?

Siinäpä vasta kysymys. Tyttökolmikko tutkailee mietteliäänä pyöräily- ja jalankulkuväylä Baanan ylikulun alla sijaitsevaa valtavaa Space Cowboy -graffititeosta.

Ai miksikö?

Siksi koska syksyllä ensimmäisen luokan aloittavat Helmi Laitinen, Inka Linkola ja Nenne Siren ovat lupautuneet arvioimaan Helsingin tuoretta katutaidetarjontaa. Tytöt kokevat olevansa pätevöityneitä tehtävään, sillä he osallistuvat Helsingin taiteilijaseuran kesäkurssille Suomenlinnassa.

Tuttua hommaa siis.

Ensimmäisenä arvioitavaksi on päässyt katutaidemaailman supertähdiksi tituleerattujen taiteilijanimellä Os Gemeos työskentelevien brasilialaisveljesten Gustavo ja Otavio Pandolfon ja suomalaisen EGSin yhteistyönä kesäkuussa syntynyt 40 metriä pitkä ja 4 metriä korkea muraali.

Ihmiset saattavat vähän hämmentyä. Onhan tämä tavallaan hieno, mutta samalla hassu.

Inka Linkola, 6 vuotta

– Miten ne ovat ylettyneet tuonne? Onkohan niillä ollut joku hissi, Helmi pohtii.

– Tai tikapuut! Ihan jokainen kohta on täytetty, jopa ylimmät nurkat, Inka huomaa.

Teoksessa on hämmentävien juustonaksunkeltaisten Space Cowboy -ukkeleiden lisäksi raatilaisten mukaan hyviäkin elementtejä kuten hevonen ja revontulia, mutta kokonaisuutena teos ei kriitikkojamme vakuuta.

– En oikein edes osaa sanoa, millainen tämä on, Inka tuumaa.

Baanalla liikkuu päivittäin tuhansia jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Mitenköhän he suhtautuvat teokseen?

– Musta tuntuu, että ihmiset saattavat vähän hämmentyä. Onhan tämä tavallaan hieno, mutta samalla hassu. Se on mun mielipide, Inka arvioi.

No, minkä arvosanan antaisitte teokselle, jos kymppi on paras ja ykkönen huonoin?

– Kakkosen, tytöt vastaavat yksimielisinä ja piirtävät numerot katuliiduilla maahan muistuttamaan ohikulkijoita visiitistään.

Kolme lasta graffitiseinän edessä.
Kevyen liikenteen väylä Baanalle kesäkuussa maalattu muraali ei vakuuttanut tiukkaa raatia.Lena Nelskylä / Yle

Helsinki haluaa itsestään värikkäämmän

Tänä kesänä Helsingissä on enemmän katutaidetta kuin koskaan. Kuluneen vuoden aikana ollaan puhuttu jopa muraalibuumista.

Helsingin kaupunki on sujuvoittanut lupaprosesseja ja sitä kautta värien saapumista betoniviidakkoon. Kesän aikana maalataan arviolta kymmeniä alikulkuja ja katutaidevaunu kiertää tapahtumissa.

Kaupunki kannustaa tutustumaan väripilkkuihin myös omatoimisesti katutaidehelsinki (siirryt toiseen palveluun)-verkkosivustolla esiteltyjen reittien avustuksella.

Katutaiteen ihastelemisen lisäksi kaupunki kannustaa myös sen tekemiseen, sillä vapaita kaikille avoimia laillisia maalauspintoja on tarjolla peräti kuusitoista.

Todennäköisesti näyttävin Katutaidekesä 2017:n teos sijaitsee Kulosaaren 300-metrisessä melumuurissa, jota koristaa 25 eri taiteilijan teokset.

Syksyllä maalausvuoroon pääsee todennäköisesti Malminkartanon juna-asema.

Talot, kadut, puistot ja kulkuneuvot. Ei ole paikkaa, johon katutaide ei kriitikkojemme mielestä sopisi. Katutaidetta tarvitaan heidän mielestään siksi, että sellaisesta tulee hyvä mieli.

Ja parhaimmillaan katutaide on silloin, kun siinä on mahdollisimman paljon väriä.

– Väriä pitää olla paljon, eikä harmaata kuten vanhanaikaisissa videoissa, Inka summaa.

Kriitikkojemme linja ei ole täysin yhtenäinen:

– Kyllä vähän saa olla harmaatakin, Helmi kommentoi.

Piritori täyttyi ilmapalloista ja serpentiinistä

Sörnäisissä sijaitseva Vaasanpuistikko tai tuttavallisemmin Piritori tunnetaan maineestaan, jota voisi kuvailla vähintään elämänmakuiseksi. Meininki on ollut maineensa mukaan värikästä, mutta alueen yleisilme kovin harmaa.

Tai siis vielä jokunen viikko sitten oli.

Nyt aukion täyttää Laura Lehtisen leikkisä teos (siirryt toiseen palveluun) Kemut meren äärellä. Aallot, ilmapallot ja serpentiinit maalattiin kesäkuussa lähes kahdensadan kaupunkilaisen yhteisvoimin elävöittämään harmaata aukiota.

– Nyt on hyvää taidetta! Inka ilmoittaa riemuissaan heti aukiolle päästessään.

Kolme lasta ajoesteiden luona.
Nenne, Helmi ja Inka tekivät omat tägit Suvilahdessa.Lena Nelskylä / Yle

– Joo, aika ihana. Tässä on niin paljon eri värejä ja kaikkea, komppaa Nenne.

Katuun maalattu teos innostaa heti leikkiin, jossa saa koskea vaan värikkäisiin osiin.

Kun kriitikkokolmikko leikiltään malttaa, katuun piirretään arvosanat, jotka ovat edellistä teosta mairittelevammat.

– Jos antaa kympin, niin kumpi laitetaan ensin: ykkönen vai se toinen numero? Inka kysyy.

Helmi antaa teokselle arvosanaksi seitsemän. Nenne sen sijaan pitää tiukan linjansa ja piirtää vaaleanpunaisella katuliidullaan asvalttiin numeron 3.

Suvilahdessa kuka vaan voi jättää jäljen

Suvilahden graffitiaita on alati muuttuva katutaideteos, jonne kuka tahansa voi käydä jättämässä jälkensä. Kriitikkokolmikon saapuessa Suvilahteen, paikalla seinällä on kaksi nuorta miestä. Käy ilmi, että tottunut graffitintekijä isoveli siinä opettaa pikkuveljelleen bommauksen eli graffitinteon perusteita.

Pointtina on levittää omaa nimeä, mutta älkää sitten levittäkö mihinkään laittomaan paikkaan.

Tuntemattomana pysyttelevä graffitintekijä

Ensin spraymaalipurkkia ravistetaan ja sitten maali suihkuaa suhisten purkin suuttimesta. Lumoavaa.

Helmi, Inka ja Nenne pysähtyvät seuraamaan ja saavat itsekin lyhyen oppimäärän aiheesta.

Tägi on taiteilijan nimimerkki, joka toteutetaan simppelistä ja piissi puolestaan isompi teos. Tässä on nyt syntymässä kaksi piissiä. Kummallekin veljekselle oma.

– Pointtina on levittää omaa nimeä, mutta älkää sitten levittäkö mihinkään laittomaan paikkaan, nimettömänä pysyttelevä graffitintekijä sanoo aurinkolasiensa takaa.

Ennen seuraavaa sadetta Suvilahteen saapuvalle tuskin jää epäselväksi, ketkä kolme kriitikkoa tekivät katuliidulla täginsä betoniporsaan kylkeen.