Luttojoen kolttakentät kertovat kolttasaamelaisten evakkoajan jälkeistä tarinaa

Kolttasaamelaiset eivät jääneet evakosta tullessaan vain voivottelemaan, vaan jatkoivat arkielämää Inarin Raja-Joosepin ja Nellimin alueilla. Evakon jälkeen koltat rakensivat väliaikaisen asutuksen itselleen, ennen kuin pääsivät muuttamaan nykyisille asuinsijoilleen.

Nellim, Inari
Oskarinkoski Luttojoella
Sara Wesslin / Yle

Raja-Joosepin raja-vartioasemalta käännytään vasemmalle kivikkoiselle metsätielle. Urho Kekkosen laaja kansallispuisto on suosittu retkeilykohde, mutta tämän tien varrella ei vielä näy kulkijoita.

Tien päässä Oskarinjärvi säkenöi petäjien lomasta. Tänne Oskarinjärven ympäristöön päätyi myös Oskari Fofonoffin ja Oudas Semenoffin perheet pitkän evakkomatkan päätteeksi 71 vuotta sitten. Kolttasaamelaiset palasivat jo toistamiseen evakosta, mutta tällä kertaa he eivät enää voineet palata kotiin Suonikylään Petsamoon.

Katso tästä video Oskarinkoskelta. (Tekstit koltansaameksi)

Evakkoajan jälkeen kolttasaamelaiset saapuivat Inarin kunnan itäosiin Raja-Jooseppiin ja Nellimiin odottamaan lopullista asuttamispäätöstä. Evakon jälkeen alettiin samantien rakentamaan omaa arkielämää väliaikaisasutuksiin.

Vanhaa Suonikylän rakennusperinnettä

Kolttakulttuurin asiantuntija Irja Jefremoff on elämänsä aikana tutkinut paljon kolttasaamelaisten historiaa ja kulttuuria.

Jefremoffin mukaan kolttasaamelaiset alkoivat evakosta saavuttuaan samantien rakentamaan pieniä pirttejään väliaikaisasutuksiin.

Irja Jefremoff ja toimittaja Sara Wesslin.
Irja Jefremoff ja Yle Saamen toimittaja Sara Wesslin tutustumassa Oskarinkoskeen.Sara Wesslin / Yle

– Koltat rakensivat nämä pirtit lähialueelta löytyneistä puista. He rakensivat tällaisia pieniä pirttejä, vaikka vain väliaikaisesti, sillä kolmen vuoden jälkeen kolttasaamelaiset asutettiin jo nykyisille asuinsijoilleen.

Luttojoen rannalla sijaitsevassa Oskarinkoskella on säilynyt pirttien lisäksi myös perinteiset aittarakennukset, sauna, lammaspuura, porosuoja ja myös verkkoulut. Jefremoffin mukaan kolttasaamelaiset rakensivat aina ensimmäisenä ulkouunin.

Evakon jälkeiset rakennelmat rakennettiin itse omavaraisesti ja tilaa koko perheelle oli vähemmän, mitä tavallisessa kotiympäristössä olisi.

Jefremoffin mukaan moni odotti lopullista ratkaisua siitä, minne omaa elämää pääsee sodan jälkeen rakentamaan.

– Valtio ei rakennuttanut näitä pirttejä, vaan perheiden isännät ryhtyivät itse rakentamaan ja se kyllä kertoo paljon kolttien omasta luonteesta. Miten he käyttivät hyödykseen luonnonmateriaaleja ja näistä pirteistä näkee myös kolttien oman rakennusperinnettä, kertoo Jefremoff.

Noin 300 kolttasaamelaista jäi sodan jälkeen tyhjän päälle

Semenoffin ja Fofonoffin vanhat kolttakentät sijaitsevat Urho Kekkosen kansallispuiston pohjoislaidalla, Luttojoen itäpuolella noin kaksi kilometriä Lutto- ja Suomujokien yhtymäkohdasta ylävirtaan.

Oskarinkoski
Sara Wesslin / Yle

Evakosta palatessa osa kolttasaamelaisista asettuivat Luttojoen maastoon, osa Nellimin lähistölle. Jefremoff kertoo, että kolttaperheet asuivat hyvin laajalla alueella.

Luttojoen eteläpuolella asuivat Semenoffit, Raja-Joosepin Kolmosjärveä asuttivat Riiko Fofonoffin veljekset. Nangujärvellä eli moni kolttaperhe, kuten Moshnikoffit, Jefremoffit ja Sverloffit. Feodoroffeja asui evakon jälkeen Kettujärven ja Tsarmijärven maastossa. Tsarmijärven rannalla eli myös Gauriloffeja ja Sverloffeja.

Jefremoffin mukaan reilut 300 kolttasaamelaista eli kolmen vuoden ajan Inarin kunnan itäosissa.

– Jo pelkästä Suonikylästä oli 250 ihmistä, Petsamon lapinkylästä kuutisenkymmentä ihmistä ja siihen vielä lisäksi Paatsjoelta ihmisiä. Tämä Luttojoen luonto, jonne tultiin, koettiin kuitenkin liian köyhäksi varsinkin suonikyläläisille, jotka olivat tottuneet kalastamaan ja elivät luonnosta. Petsamon koltista osa oli jo tottuneet muihin palkkatöihin. Siksi mietittiin toista paikkaa, jonne kolttasaamelaiset voisi sodan jälkeen asuttaa, kertoo Jefremoff.

Elämä rakennettiin uudelleen erämaan ehdoilla

Semenoffit ja Fofonoffit asuttivat Oskarinjärven ja -kosken kolttakenttiä vuosina 1946-1949.

Urho Kekkosen kansallispuiston perustamisen myötä heidän väliaikaisasuinpaikkansa on suojeltu. Kenttiä on kunnostettu vuosina 1981 ja 2000. Museovirasto ja Metsähallitus huolehtivat rakennusten ja kenttien ympäristön kunnossapidosta.

Oskarinkosken kolttakenttä
Sara Wesslin / Yle

Irja Jefremoffin mukaan vanhat kolttapirtit kertovat edelleen kolttasaamelaisten evakon jälkeistä tarinaa, kuinka kaiken menettänyt kansa lähti sisukkaasti rakentamaan uutta pohjaa elämälleen.

– Kolttasaamelaiset ovat joutuneet jättämään kotiseutunsa ja Petsamoon jääneet kotipaikkansa, joista ei paljon mitään ole enää jäljellä. Kyllä tämä kenttä kertoo heidän omasta taidostaan, että evakosta palattuaankin he kuitenkin elämän olennaisimmat asiat pystyivät omin neuvoin laittamaan pystyyn nopeassakin ajassa, kertoo Jefremoff.

– He saivat sodan jälkeen katon päänsä päälle, saivat vähän poroja ja kalastusvälineitä. Koltat olivat evakosta palatessaan taitavia elämään erämaan ehdoilla.

Oskarinkoski Luttojoella
Sara Wesslin / Yle

Irja Jefremoff oli Yle Sápmin haastateltavana Luttojoen Oskarinkoskella maanantaina 3.7.2017. Kuuntele Jefremoffin haastattelu kolttasaamelaisten evakkomatkoista Yle Areenasta kokonaisuudessaan.