Mies, jolla on oma rautatie – juna on kottikärryä kätevämpi apu myös puutarhatöissä

Kruunupyyläinen Robert Sand hengittää rautatiestä. Hän on rakentanut kotipihalleen 350 metrin pituisen rautatien ja on veturinkuljettajana VR:llä.

rautatieliikenne
Mies ajaa kotipihallaan olevalla rautatiellä.

Kun Ähtärin eläinpuiston rautatie tuli myyntiin 2000-luvun alussa, tiesi Robert Sand, että hänen tilaisuutensa oli tullut. Nyt hän voisi toteuttaa unelmansa omasta rautatiestä. Kesti kuitenkin vielä muutama vuosi ennen kuin Sand hankki vuonna 2005 Ähtärin radan kiskot ja vielä muutama vuosi myöhemmin hän osti Ähtärin radan kaluston.

Aluksi Robert Sand ei meinannut rakentaa mitään näin massiivista, mutta ajatus kasvoi matkan varrella.

– Alunperin oli tarkoitus tehdä vain pienoisrautatie, mutta sitten heräsi ajatus, että olisihan se mukavaa, kun pystyisi ajamaan veturia päältä. Selvisi, että on mahdollista rakentaa kapearaiteinen rata. Kun kalustoja ja kiskoja Ähtäristä löytyi, niin tein sitten tällaisen, Sand nauraa.

Rautatietä omakotitalon tontilla.
Robert Sandin rautatiessä raideleveys on 600 millimetriä.Kalle Niskala / Yle

Pihamaalla on nyt noin 350 metriä kapearaiteista rautatietä.

Robert Sand käynnistää saksalaisen, vuoden 1969 Dieman valmistaman DL 6/3 -veturin. Se herää eloon ongelmitta, eikä ihme, sillä Sand on kunnostanut sen täysin alkuperäiseen kuntoon. Diema on yksi Robertin viidestä veturista. Matkustaja- ja tavaravaunuja on kertynyt hänelle noin 30.

Jotkut pitävät minua ihan hulluna tietenkin, mutta se on heidän ongelmansa.

rautatieharrastaja Robert Sand, Kruunupyy

Robert Sand hyppää veturin kyytiin. Hän tuumaa, että ainakin paikalliset ovat jo tottuneet tähän erikoiseen näkyyn.

– Jotkut pitävät tätä jopa ihan kivana harrastuksena, mutta jotkut pitävät minua ihan hulluna tietenkin. Se on heidän ongelmansa, Sand nauraa. – Suurin osa kommenteista on kuitenkin positiivisia.

Pieni veturi.
Saksalainen Dieman valmistama veturi on vuodelta 1969. Robert Sand on kunnostanut sen alkuperäiskuntoon.Kalle Niskala / Yle

Junassa kulkevat kätevästi pihamaan kivet

Robert Sand kiinnittää Diema-veturiin kaksi tavaravaunua, jotka ovat täynnä kiviä. Juuri tähän hän muun muassa rautatietään käyttää: puutarhatöissä kivien kuljettaminen on junalla paljon leppoisampaa kuin niiden työntäminen miesvoimin kottikärryllä.

Alkuperäinen tarkoitus on ollut toki joku aivan muu:

– Huvin takia se on tietenkin tehty, mutta pitäähän sitä käyttää myöskin hyödyksi. Varmaan pärjäisin ilmankin rautatietä, mutta kun se on kerran tehty, niin totta kai sitä on kiva käyttää, Sand iloitsee.

Kun perheen lapsilla on syntymäpäivä, kiinnitetään veturin perään matkustajavaunuja ja syntymäpäivävieraat pääsevät junan kyytiin. Se on takuuvarma synttäreiden hittiohjelma.

Intohimona rautatiet

Robert Sand.
Robert Sand on myös VR:llä veturinkuljettajana.Kalle Niskala / Yle

Robert Sandia on ajanut lapsesta asti rakkaus rautateihin. Yksi selitys saattaa olla se, että Sandin äidin isä asui Pännäisissä. Pieni Robert-poika vieraili siellä usein ja näki tai vähintään kuuli aina, kun junat kiitivät talon ohitse. Siksi hän todennäköisesti pyrki myös VR:lle veturinkuljettajaksi.

– Olen aina haaveillut siitä, että voisin tehdä töitä rautateillä. Täytyy sanoa, että onnellinen olen, kun pääsin koulutukseen. Hakijoita on tosi paljon varsinkin veturinkuljettajaksi. Se oli minulle niin kuin lottovoitto.

Kun pääsee koeajamaan, niin onhan se mahtava tunne!

Robert Sand

Sand vaalii harrastuksellaan myös historiaa, sillä kapearaiteisia rautateitä ei ole enää Suomessa ammattikäytössä. Niitä on käytetty aikoinaan varsinkin tehdasalueilla ja kaivoksilla. Viimeinen kaupallisessa käytössä ollut teollisuusrata, Kyröskosken rata Hämeenkyrössä, hiljeni vuonna -89.

Robert Sand aikoo laajentaa rautatietään vielä 350 metristä 900 metriin, kunhan aikaa löytyy muilta kiireiltä. Mutta sitten saa riittää, Sand sanoo hymyillen.

– Jos rata on 900 metriä pitkä, on se melkein jo liikaa yksityishenkilölle, hän tuumaa pilkettä sillmäkulmassa ja jatkaa:

– Onhan se kiva rakentaa rataa, ja nähdä, kun on taas seitsemän metriä saanut tehtyä. Saa niin kuin valloitettua uusia alueita. Ja on se hienoa peruskorjata ja kunnostaa kalustoa. Tai tietenkin joskus vastustaakin, mutta sitten kun pääsee koeajamaan, niin onhan se mahtava tunne!