Koe uusi yle.fi

Isä piteli poikaansa Osmoa ja kysyi, oliko halaus riittävän hyvä – kolmen viikon päästä hän teki itsemurhan

Oululaisen Osmo Hyövältin 60-vuotias isä teki itsemurhan puolitoista vuotta sitten. Teko jätti jälkeensä valtavasti kysymyksiä, mutta myös halun puhua vaikeasta asiasta ääneen.

itsemurha
Mies seisoo puistossa.
Osmo Hyövälti kertoo, että vertaistukiryhmä on ollut suureksi avuksi surun käsittelyssä.Emma Hinkula / Yle

Oulu

Osmo Hyövälti oli juuri palannut joululomaltaan Ilmajoelta takaisin Ouluun kun hän sai puhelun, joka muutti kaiken.

Puhelimen päässä oli hänen tätinsä. Täti kertoi, että Hyövältin isä oli kuollut. Tehnyt itsemurhan.

Isä oli 60-vuotias.

Itsemurha tuli pojalle täytenä yllätyksenä. Sen hän tiesi, että isä oli juuri eronnut parisuhteestaan. Ja sen, että hänen lapsuudessaan perheellä oli monenlaisia ongelmia, mutta kaikesta oli kuitenkin selvitty.

– Isän oli vaikeaa puhua ongelmistaan kenenkään kanssa. Luulen, että sama tilanne on monilla muillakin vanhemman sukupolven ihmisistä, Hyövälti miettii nyt.

Viimeinen joulu ja halaus

Osmo Hyövältin isä kuoli 12. päivä tammikuuta.

He viettivät joulua yhdessä, mutta mies ei huomannut isässään mitään sellaista, mikä olisi viitannut itsetuhoisiin ajatuksiin.

Jälkeenpäin hän on miettinyt joulun tapahtumia uudessa valossa. Yhdessä nautittua jouluateriaa, vaihdettuja lahjoja ja sitä viimeistä halausta erotessa.

– Isä kysyi, että oliko se nyt riittävän hyvä, se halaus.

On vähän sellaista meininkiä, että tässä on sodat ja kaikki selvitty, niin täytyy kestää itsekseen.

Outi Ruishalme

Hyövälti oli myös sopinut isänsä kanssa tapaamisen joulun jälkeen. Isä kuitenkin perui tapaamisen.

– Myöhemmin kuulin, että isä oli sanonut joillekin, että me olisimme tavanneet. Isä ei loppuaikoinaan tavannut enää ketään. Ehkä hän ei pystynyt minuakaan näkemään.

Kipu ja sairaudet varjostavat mieltä

Itsemurhista joka viides on yli 65-vuotiaan tekemä.

Masennus on yleisin syy siihen, että ihminen päätyy itsemurhaan. Masennuksen taustalla olevat syyt ovat taas moninaisia.

Suomen Mielenterveysseuran kriisikeskustoimintojen johtaja Outi Ruishalme kertoo, että ikäihmisillä masennusta aiheuttavat erityisesti krooniset sairaudet ja kivut, joihin ei saa apua.

– Jos on kroonisia kipuja, on usein myös vaikeuksia saada nukuttua. Univajeen ei tarvitse vaivata pitkäänkään, kun asiat alkavat tuntua siltä, että mikään ei onnistu, kaikki on hankalaa ja raskasta.

miehen käsi pitää vanhuksen kädestä kiinni
Jos läheisestä on huoli, voi häneltä Ruishalmeen mukaan kysyä suoraan, että onko sinulla itsetuhoisia ajatuksia. AP Graphics Bank

Ruishalmeen mukaan iäkkäillä ihmisillä on usein vaikea pyytää apua henkiseen pahaan oloonsa, kuten Osmo Hyövältin isänkin tapauksessa arvellaan käyneen.

– On vähän sellaista meininkiä, että tässä on sodat ja kaikki selvitty, niin täytyy kestää itsekseen.

Vaikeat asiat alkoivat kasaantua

Hyövältin isä ei jättänyt viestiä, joka olisi selittänyt tekoa. Jonkin aikaa hän halusi saada vastauksia, kunnes ymmärsi, että yhtä syytä ei varmastikaan ole.

– Ehkä joitakin vastauksia voi saada, mutta ei sinne ihmisen ajatuksiin kuitenkaan pääse, että mitä ne ovat viimeisissä vaiheissa olleet. Sen kanssa pitää vain elää.

Usein ihmisille voi olla vaikea ottaa siinä lyhyessä tapaamisessa esille masennusta tai muuta mielenterveyden ongelmaa.

Outi Ruishalme

Hyövältin perheellä oli Osmon lapsuudessa maatila. Aika ajoin tilallisen elämä oli stressaavaa, ja perheen vanhemmilla oli ongelmia.

Sitten tuli eteen tapaus, joka pisti heidät kaikki todella koville.

– Meidän kotimme tuhoutui tulipalossa, ja vanhemmat erosivat jonkin ajan päästä sen jälkeen. Äiti sairastui psyykkisesti, ja isovelikin sairastui joitakin vuosia myöhemmin. Vaikeita asioita kasaantui 3-4 vuoden aikana todella paljon, Hyövälti muistelee.

Ikäihminen ei ole taakka

Suomessa noin 800 ihmisen elämä päättyy joka vuosi oman käden kautta.

Määrä on vuosien saatossa vähentynyt, mutta Suomen itsemurhatilastot ovat edelleen synkkiä verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin.

Mielenterveystyön asiantuntijat haluaisivat, että tilanteeseen yritettäisiin puuttua esimerkiksi ottamalla Suomessa käyttöön oma itsemurhien ehkäisyohjelma. Tällä hetkellä sellaista ei ole.

Muitakin ongelmia itsemurhien ehkäisemisessä on.

Outi Ruishalme sanoo, että esimerkiksi terveyskeskusten hoitotyöntekijät ovat liian kiireisiä, eivätkä aina ehdi paneutua asiohiin kunnolla. Terveyskeskus on kuitenkin se paikka, minne ihminen yleensä hakeutuu ensimmäisenä, oli ongelma sitten fyysisellä tai psyykkisellä puolella.

– Terveyskeskuslääkärin pitäisi pystyä näkemään noin 15 minuutissa mistä on kyse. Ihmisen on kuitenkin hyvin vaikea ottaa esille masennusta tai muuta mielenterveysongelmaa lyhyessä tapaamisessa. Silloin on helpompi puhua vain fyysisistä vaivoista.

Vanhus istuu penkillä
Outi Ruishalmeen mukaan erityisesti vanhemmalla ikäluokalla on iso kynnys pyytää apua henkisiin ongelmiin. Kuvituskuva.Wasim Khuzam / Yle

Ruishalmeen mielestä tilannetta ei yhtään helpota, että yhteiskunnassa ikäihmisistä puhutaan hyvin vahvasti taakkana. Esille on nostettu esimerkiksi se, miten paljon he käyttävät terveyskeskuspalveluja.

– Olisi tärkeää, että tarjolla olisi hyviä palveluita ja ihmisiä autettaisiin tehokkain keinoin. Esimerkiksi juuri masennusta voidaan toimivasti hoitaa psykoterapian ja lääkityksen avulla.

Ihminen ei saa jäädä yksin

Osmo Hyövältin isä Antti oli poikansa mukaan hyvin itsenäinen. Hän halusi esimerkiksi aina päättää asioistaan itse.

Vanhemmiten isä muuttui Hyövältin mukaan rauhallisemmaksi. Vaikeista asioista puhuminen oli hänelle kuitenkin aina yhtä hankalaa.

Hyövältin mielestä olisi tärkeää, että juuri sukupolvien väliset erot otettaisiin itsemurhien ehkäisytyössä nykyistä paremmin huomioon. Etenkin se, että monille ikäihmisille omista ongelmista puhuminen voi tuntua äärettömän hankalalta. Silloin ihminen voi jäädä vaikeuksineen aivan yksin.

–Jos mietitään esimerkiksi isän ikäisiä ja vanhempia, niin heille voisi olla esimerkiksi räätälöityjä keskusteluryhmiä.

Osmo Hyövälti istuu kahvilassa
Emma Hinkula / Yle

Hyövälti on itse käynyt isänsä kuoleman jälkeen vertaistukiryhmissä ja kokenut ne hyödyllisiksi.

– On mukava puhua sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää asiaa, vaikka kenekään kokemukset eivät tietenkään ole ihan samanlaisia. On kuitenkin eri asia puhua asiasta sellaiselle, jonka kanssa on edes jonkinlainen yhteinen kokemus, hän miettii.

Itsemurha on Suomessa edelleen jonkinasteinen tabu. Hyövältin mukaan näin ei pitäisi olla. Siksi hän on päättänyt itse puhua omista kokemuksistaan avoimesti ja julkisesti.

– Asioista tulee vain vaikeampia, jos niitä piilotellaan.