Onko huumori yhä miesten laji? Hauskat naiset kumoavat kliseen: "Sama se, heiluuko munat vai ei"

Hauska on hauskaa koomikon sukupuolesta riippumatta, ajattelee näyttelijä Ulla Tapaninen. Tutkija Saara Särmän ja feministi Brigantia Törnqvistin mukaan nokkelat naiset kohtaavat yhä esteitä.

huumori
Vuosikurssin 1928 sairaanhoito-opiskelijoiden naamiaiset.
Tutkija Saara Särmän mukaan naisten liian äänekkäästä naurusta tai tilan viemisestä saa yhä palautetta esimerkiksi internetissä. Kuvassa sairaanhoito-opiskelijoiden naamiaiset vuodelta 1930.Helsingin kaupunginmuseo.

Naisten hauskuudesta taitetaan peistä vielä näin 2000-luvullakin. The Guardianin mukaan (siirryt toiseen palveluun) kysymys siitä, miksi naiskoomikot eivät ole hauskoja, on suosittu googlettamisen aihe – niin suosittu, että aihe ansaitsi oman artikkelinsa.

Naisen huumorintajun on jopa todettu laskevan (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin Sanomat) hänen viehättävyyttään. Vaikka asiaa on vatvottu jo jonkin aikaa, ja tutkimukset asiasta on tehty pari vuotta sitten, keskustelu jatkuu. Tutkija ja hauska nainen Saara Särmä tunnistaa ilmiön.

– Jos seuraa vähänkään esimerkiksi stand up -komediaa tai komediaa, kuulee yleisesti sanottavan, etteivät naiset vain ole hauskoja. Sitä käytetään paljon argumenttina, kun ihmetellään, miksi naisia ei ole komediassa, Särmä sanoo.

Mikä vittu siinä on, että puhutaan naiskoomikoista ja mieskoomikoista.

Ulla Tapaninen

Särmä on tutkinut huumorin ja naurun roolia maailmanpolitiikassa ja kirjoittanut yhdessä kirjailija Rosa Meriläisen kanssa kirjan Anna mennä – opas hauskempaan elämään. Huumorista keskusteleminen on siis lähellä Särmän sydäntä. Oletus siitä, että naiset eivät ole hauskoja, on Särmän mielestä täysin paikkaansa pitämätön, mutta samalla tyypillinen ajatus komediamaailmassa.

– Viime vuonna tuli ulos Ghostbusters-elokuvan uusi versio, jossa kaikki hahmot olivat naisia. Sen yhteydessä nelikymppiset miehet huusivat pitkin Twitteriä, kuinka heidän lapsuutensa menee takautuvasti pilalle, kun hyvä elokuva häpäistiin naisnäyttelijöillä, Särmä sanoo.

Esimerkkejä ei kuitenkaan tarvitse etsiä meren takaa: Särmä on törmännyt vastaavaan keskusteluun myös suomalaisen stand upin yhteydessä. Kun ilmiön juuria aletaan penkomaan, löytää Särmä sen taustalta ikiaikaisen syyn: patriarkaalisuus, jako miesten ylimpään valtaan julkisina toimijoina ja naisten jääminen perheen ja yksityisen piiriin.

– Varsinkin julkinen huumori ja komiikka on ollut miehistä alaa. Jos nainen tekee stand upia omasta kokemuksestaan, sitä ei välttämättä mielletä olennaiseksi tai asiaankuuluvaksi. Miesten kokemuksia pidetään universaaleina, vaikka ne eivät ole sen universaalimpia kuin naistenkaan kokemukset.

Siiri Angerkoski lukee pakinaa.
Julkinen huumori ja komiikka on usein kuulunut miehille, arvioi tutkija Saara Särmä. Suomessa on nähtävästi kuitenkin osattu aina viihdyttää: kuvassa kenties aikamme kuuluisimpia komediallisia rooleja tehnyt Siiri Angerkoski lukemassa pakinaa vuonna 1941.V.A. Uomala / Sotamuseo

Ikiaikainen jako on ollut murtumassa jo tovin: naiset ovat toki aina olleet hauskoja, mutta arvostus on laahannut perässä (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin Sanomat). Särmä näkee tilanteessa yhtäläisyyksiä miesasiantuntijoiden arvottamiseen muita uskottavampina.

– Kun ajattelemme, kuka on hyvä asiantuntija, mieleemme tulee ensimmäisenä kymmenen pukumiestä. Samoin kun jonnekin pitäisi varata hauska tyyppi pitämään tilaisuutta, kymmenen ensimmäistä mieleen tulevaa henkilöä ovat yleensä miehiä, Särmä toteaa.

Rakenteet ovat kylläkin muuttumassa. Hyviä tekijöitä tulee alalle jatkuvasti, mutta Särmän mielestä muutosta ei tule ilman töitä. Vallitsevat rakenteet pysyvät, koska stereotypiat esimerkiksi siitä, kuka on hauska tai nerokas pysyvät mielikuvissa tiukasti. Särmä ajattelee, että kun nainen vetää penkin alle menneen stand up -keikan, siitä vedetään helposti johtopäätös, että naiset ovat yleisesti osaamattomia.

– Ei kukaan, joka näkee tosi paskan miespuolisen stand up -koomikon, vedä johtopäätöstä: "Miehet ovat tosi huonoja tässä". Sitä ajattelee, että hän oli yksilönä huono. Naiset ovat aina sukupuolensa edustajina tällaisessa tilanteessa, jolloin koko sukupuoli leimataan helposti, Särmä sanoo.

Olen kuullut sanottavan, että "sehän on kauhean mukava ihminen, mutta on se vähän päällekäyvä".

Brigantia Törnqvist

Särmä arvioi ilmiön johtuvan siitä, että valkoinen mies on kulttuurissamme neutraali, sukupuoleton normi ja nainen tai esimerkiksi rodullistettu henkilö taas normista poikkeava. Silloin muut kuin miehet tulevat helposti kohdatuksi vain ryhmänsä edustajana, eivät yksilönä.

Huumoria koskevat tutkimukset saavat Särmältä sapiskaa. Ne toistavat Särmän mielestä helposti oletusta siitä, että huumorintaju on välttämättä erilainen sukupuolen mukaan. Asetelma saa Särmältä kritiikkiä, samoin kuin se, että huumori liitetään joissain tutkimuksissa viehätysvoimaan (siirryt toiseen palveluun) (Helsingin Sanomat). Sellainen haiskahtaa Särmän mielestä pahasti 1950-lukulaiselle ajattelulle, jossa naisen tekeminen supistetaan ulkonäköön.

Naiset auton lavalla Aunuksessa 1943.
Pelkän toisen miellyttämisen vuoksi ei omaa persoonansa kannata pienentää tai tukahduttaa. Naisia nauramassa auton lavalla Aunuksessa 1943.Aulis Saviahon kokoelma / Hyvinkään kaupunginmuseo

Kutsuuko Särmä sitten itseään hauskaksi?

– Omasta mielestäni olen tosi hauska, mutta omat jututhan ovat parhaita siksi, että ne tajuaa itse, Särmä sanoo.

Kolme tutkijaa (siirryt toiseen palveluun) (Miami College) Miamin yliopistosta osoitti kaksi vuotta sitten, että kun naiset haluavat huumorintajuisen kumppanin, he tarkoittavat jotakuta, joka saa heidät nauramaan. Kun mies sanoo samaa, hän tahtoo jonkun, joka nauraa hänen vitseilleen. Sukupuolilla on näin tulkittuna eriävä näkemys huumorintajusta, ja hauskat naiset ovat tämän tiedon valossa tukalassa asemassa (siirryt toiseen palveluun) (Me Naiset).

Vaikka hauskoja naisia ei tutkimuksen valossa muka kaivattaisi, ei hauskuus ole ainakaan Särmän ystäväpiirissä vaikuttanut kumppanin etsimiseen. Hän ajattelee, että jos ihmiset kohtaavat toiset ihmisinä eivätkä ensisijaisesti sukupuolena, asia ei tuota ongelmia. Särmä huomauttaa myös, että tuskin kukaan tahtoo kumppania, joka ei innostu toisen kertomista jutuista.

– En neuvoisi ketään pienentämään itseään tai muuttamaan persoonansa. Mieluummin olisin helvetin hauska yksin kuin kumppanin kanssa, joka koko ajan dissaisi hauskoja juttujani.

Huumori on kuin raaja, jota ilman ei tule toimeen

Näyttelijänä ja stand up -koomikkonakin tunnettu Ulla Tapaninen lähes hiiltyy kysyttäessä naisista komiikan tekijöinä. Tapaninen saa paljon pyyntöjä kommentoida asioita nimenomaan naiskoomikkona, eikä arvosta erottelua lainkaan.

– Mikä vittu siinä on, että puhutaan naiskoomikoista ja mieskoomikoista. On vain koomikko, hyvä tai huono. Piste. Sama se, heiluuko munat vai ei, Tapaninen sanoo.

Kun jonnekin pitäisi varata hauska tyyppi pitämään tilaisuutta, kymmenen ensimmäistä mieleen tulevaa henkilöä ovat yleensä miehiä.

Saara Särmä

Tapaninen ei myöskään ole uransa aikana kokenut esteitä tai ennakkoluuloja, edes stand up -komediaa tehdessä.

– Minä muutenkin viis veisaan ihmisten huomautteluista. Huumorin ja komiikan tekeminen on niin syvälle iskostunut persoonaani, että se on minun tapani ilmaista asioita ja katsoa maailmaa huumorin kautta. Se on kuin käsi tai jalka minussa.

Mitä tulee huumoria käsitteleviin tutkimuksiin, Tapaninen kokee olevansa niiden ulkopuolella, eivätkä tutkimukset häntä kiinnosta. Huumorista kysyttäessä Tapaninen kuitenkin arvelee, että joissain tapauksissa naiset osaavat kenties nauraa itselleen miehiä enemmän.

– Välillä saattaa olla niin, että miehinen itsetunto ei kestä itselleen nauramista niin paljon, mutta nämäkin ovat vain olettamuksia. Ne eivät ole faktoja, eivätkä varsinkaan tutkimustietoa! Tapaninen huudahtaa.

Emäntä nauraa miehensä - Tihulan isännän - leikkiloukutusta, kuvan lihtaloukku on emännän häälähja.
Ulla Tapaninen ei erottele mies- tai naiskoomikkoja. Hän kuitenkin arvelee, että naiset voivat mahdollisesti osata nauraa itselleen muita enemmän. Kuvassa emäntä nauraa miehensä, Tihulan isännän, leikkiloukutusta iittilässä vuonna 1929.Aino Oksanen / Museovirasto - Musketti

Tapanisen mukaan komiikka ei ole demokraattinen laji, jota kaikkien edes pitäisi päästä kokeilemaan, eivätkä kaikki lajia hallitse.

– Minä vain yksinkertaisesti rakastan tehdä komiikkaa. Katson maailmaa ja elämää luontevasti koomisesta vinkkelistä. Kun asian pukee komiikan kaapuun, se alkaakin naurattaa helvetisti.

Kun nainen kertoo vitsin, huone hiljenee

Kajaanilainen Brigantia Törnqvist on helsinkiläistynyt ja juuri aikuisopettajaksi valmistunut Suomen Feministisen puolueen Helsingin piirijärjestön hallituksen jäsen. Törnqvist on paitsi itse pohtinut naiset ja huumori -aihetta, myös keskustellut asiasta ystäviensä kanssa useaan otteeseen.

– Olemme kuulemma hyviä kavereita ja hauskaa seuraa, mutta emme naisystävämateriaalia. Se on tullut selväksi ajan kuluessa hyvin monelle, Törnqvist sanoo.

En neuvoisi ketään pienentämään itseään tai muuttamaan persoonansa.

Saara Särmä

Särmän tavoin Törnqvist laskee itsensä hauskaksi naiseksi. Hän kokee saaneensa siitä myös seurauksia sosiaalisissa tilanteissa. Törnqvistin mukaan etenkin miespuoliset tai miesoletetut yrittävät hiljentää hänet keskustelussa nopeasti, vaikka tilanne onkin vuosien saatossa muuttunut.

– Se on sellaista miesselittämistä, että "ethän sä nyt voi tästä oikeasti mitään tietää". Aikaisemmin jopa minä menin täysin mykäksi, koska en voinut käsittää, miten joku voi puhua toiselle noin. Mutta yleensä tällaiset miesoletetut eivät ole säilyneet tuttavapiirissä.

Törnqvist käyttää puhuessaan termejä "miesoletettu" ja "naisoletettu", koska ei tahdo asettaa oletuksia kenenkään sukupuolen suhteen. Mies- tai naisoletetulla Törnqvist tarkoittaa henkilöä, joka kokee kuuluvansa sukupuoleen, johon on syntynyt.

Vuonna 2012 eräässä brittitutkimuksessa selvitettiin, miten vitsi otetaan vastaan (siirryt toiseen palveluun) (Financial Times) suurten yhtiöiden kokouksissa. Tutkimuksen mukaan kolme neljästä naisen kertomasta vitsistä otettiin vastaan hiljaisuudessa, kun taas miesten vitsit saivat aikaan naurua ja huvittuneisuutta.

"Kaksi naista kokeilee hattuja ja peilailee itseään nuorenparin tupaantuliaisissa "Allotrian talossa" Mäkelänkatu 1 - Hämeentie 68."
Yhteiskunnan valtarakenteet voivat joidenkin arvioiden mukaan vaikuttaa siihen, nauretaanko naisen kertomille jutuille vai ei. Kaksi naista kokeilee hattuja nuorenparin tupaantuliaisissa vuonna 1954.Helsingin kaupunginmuseo

On esitetty arvioita, että kyse on valtasuhteista: kun kuningas kertoo huononkin vitsin, alamaiset nauravat. Jos siis naista pidetään muita alempiarvoisena, voi lopputuloksena olla se, ettei naiselle kehdata nauraa.

Törnqvist pitää ummehtuneena ajatusta miehestä toimijana ja naisesta toiminnan kohteena, kuten tilanteessa, jossa mies ottaa sosiaalisessa kanssakäymisessä enemmän tilaa persoonallaan. Törnqvist itse liikkuu piireissä, joissa on itsestäänselvää, että ihmiset ovat ihmisiä, eikä sukupuolella ole merkitystä. Kymmenen vuotta sitten tilanne oli toinen.

– Olen kuullut sanottavan, että "sehän on kauhean mukava ihminen, mutta on se vähän päällekäyvä". Se päällekäyvyys on sitä, että nainen ottaa tilaa verbaalisesti. En keksi siihen muuta selitystä, Törnqvist toteaa.

Mitä tulee huumorin liittämiseen parisuhdekuvioihin, Törnqvist kritisoi sitä, että parisuhde ja etenkin avioliitto on arvotettu muiden elämisen muotojen edelle yhteiskunnassa. Hän neuvoo hankkimaan paljon hyviä, luotettavia ihmisiä itselleen – silloin ei tarvitse miettiä, onko parisuhteessa vai ei. Hauskuus ja äänekkyys sosiaalisissa tilanteissa nimittäin vaikuttavat Törnqvistin mukaan myös parisuhdemarkkinoihin.

– Olen ollut sinkku vuodesta 2003. Päättele siitä.

Lue lisää:

Naisten tekemä tv-huumori ammentaa arjesta

Naurattaako naisten huumori?