Maanviljelijän pitää jo varautua ilmastonmuutokseen – Lämpö lisääntyy, mutta valo voi jopa vähetä

Ilmastonmuutos tekee viljelystä entistä epävarmempaa myös Suomessa. Keinoja parantaa maatalouden iskunkestävyyttä etsitään kasvinjalostuksesta ja kiertoviljelystä.

ilmastonmuutos
Maanviljelijät Tuomas ja Satu Levomäki rapsipellollaan.
Maanviljelijät Tuomas ja Satu Levomäki rapsipellollaan.Markku Pitkänen / Yle

Tänä vuonna kevät oli ihmeellisen kylmä. Loimaalainen Tuomas Levomäki, 46, on viljellyt jo vuosia, ja toukokuun lumisateet olivat hänen viljelyurallaan poikkeuksellisia.

– Muistan, että toukokuussa 1995 satoi lunta kerran kylvöaikaan. Nyt lunta satoi yhtenä toukokuun viikkona melkein joka iltapäivä, hän kertoo.

Maanviljelijälle sää on hyvin tärkeä. Ensin pitää olla sopivan kuivaa, että traktori pystyy liikkumaan pellolla kylvökoneen kanssa. Sitten tarvitaan sateita, että vilja voi aloittaa kasvamisen.

Koko ajan pitää olla tarpeeksi lämmin. Halla voi vaikka tuhota sadon.

Nyt heinäkuussa viljat Levomäen pelloilla kasvavat jo hyvin, mutta alku oli hidas, koska oli kuivaa ja kylmää.

Etenkään monivuotinen kumina ei meinannut lähteä kasvuun millään. Sateita saatiin juhannuksen tienoilla, mutta silloin vettä satoi niin paljon, että siitä seurasi ongelmia.

Levomäestä keväisin on usein kuivaa, mutta näin suuret vaihtelut ovat uutta. Koko Suomessa kevät ei ollut kuiva. Osassa Keski-Suomea satoi niin paljon, että traktorit eivät meinanneet päässeet pelloille.

Maanviljelijä Tuomas Levomäki.
Markku Pitkänen / Yle

Sään ennustaminen yhä vaikeampaa

Maatalous ja muut luonnonvara-alat ovat äärimmäisen riippuvaisia säistä, ja ilmastonmuutos mullistaa niitä. Satovahinkoja on toki Suomessakin tullut aina ja sää on vaihdellut vuodesta toiseen, mutta ilmastonmuutos tuo vaihtelut uudelle tasolle.

Tänä keväänä Luonnonvarakeskus (Luke) julkaisi Sopeutumisen tila 2017 -raportin (siirryt toiseen palveluun) siitä, miten Suomen luonnonvara-alat voivat varautua muutokseen. Siis mitä maanviljelys, kalatalous, poronhoito, metsästys ja vastaavat alat voivat joutua kohtaamaan tulevaisuudessa. Tämä juttu keskittyy maanviljelyyn.

Raportin mukaan ilmastonmuutos lisää Suomessakin sään ääri-ilmiöitä, kuten rankkasateita. Talvisin on yhä lämpimämpää.

Myös uudet tuhohyönteiset ja kasvitaudit liikkuvat tänne muualta. Kun samaan aikaan torjunta-aineiden käytön lisäys ei ole kuluttajien suosiossa, torjuntaan pitää löytää muita keinoja.

Osittain muutos näkyy jo. Suomessa Ilmatieteen laitoksen mukaan esimerkiksi rankkasateet ovat lisääntyneet (siirryt toiseen palveluun) ja talvet lämmenneet (siirryt toiseen palveluun).

Toki Suomessa maatalouden tilanteen ennustetaan pysyvän hyvänä moniin muihin maailman maihin verrattuna. Esimerkiksi Itä-Afrikkaa on viime aikoina piinannut kova kuivuus, joka tuhoaa sadot ja aiheuttaa nälänhätää esimerkiksi Somaliassa.

Suomeen vastaavanlaista kuivuutta ei odoteta, ja suomalaisen ruoan kysyntä muualla maailmassa voi jopa lisääntyä – kunhan muutoksen tuomiin riskeihin osataan varautua oikein.

Vettä ei sada tasaisesti

Maanviljelijöille vesitalous on tärkeä: kylvöjen jälkeen pitäisi sataa, mutta ei liikaa. Sadonkorjuuvaiheessa tarvitaan poutaa.

Satojen kokoa on vaikea ennustaa. Esimerkiksi Tuomas Levomäen tilalla juhannuksen tienoilla alkaneet voimakkaat sateet kutistivat ohrasatoa voimakkaasti, koska märässä savimaassa aran ohran juuret tukehtuivat monin paikoin.

Maanviljelijät Tuomas ja Satu Levomäki perheineen.
Markku Pitkänen / Yle

Levomäen pelloista osa on suorakylvössä, jossa maata ei kynnetä sadonkorjuun jälkeen. Tämä viljelytyyli auttaa pitämään ravinteita maassa ja vähentää eroosiota, ja se on yleistynyt Suomessa.

Rankkasateisiin varautuminen on kuitenkin vaikeaa.

Raportissaan Luke on listannut paljon keinoja, joilla maatalouden iskunkestävyyttä voidaan parantaa.

Yksi keino kuivuuden hallintaan on säätösalaojitus, jonka avulla vettä voidaan varastoida, kun sataa ja ohjata pelloille kuivina aikoina. Säätösalaojitus ei auta rankkasateiden aiheuttamiin tulviin, mutta kuivuuteen kyllä.

Rankkasateiden varalle tarvitaan kunnon avo-ojat sekä vettä ja ravinteita pidättävät kosteikot ja suojavyöhykkeet.

Helena Äijö Salaojayhdistyksestä kertoo, että Suomen peltomaista noin 70 000 hehtaaria on säätösalaojitettu. Osuus on melko pieni, koska Suomessa peltopinta-alaa on noin kaksi miljoonaa hehtaaria.

Vesitalouden hallinnassa ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa erityisen tärkeää on maan rakenteesta huolehtiminen.

Jalostus pyrkii parantamaan kasvien sopeutumista

Ilmastonmuutokseen varaudutaan Suomessa myös kasvinjalostuksen keinoin.

Merja Veteläinen Boreal kasvinjalostus -yhtiöstä kertoo, että ilmastonmuutoksen ennustetaan lisäävän esimerkiksi äärimmäisiä sääilmiöitä. Siksi esimerkiksi viljan korsien pitää olla mahdollisimman lujia ja kestäviä, että rankkasateet eivät saa niitä lakoon.

Suomen olot ovat siksi erikoiset, että vaikka täällä lämpö lisääntyy, valoisuus ei kuitenkaan muutu. Siksi kasvukausi voisi lämmön puolesta pidetä, mutta syksyllä valo alkaa olla niin vähissä, että myöhään kypsyvät, eteläisimpiin oloihin jalostetut lajikkeet eivät täällä ehdi valmistua korjuukypsäksi.

Ilmastonmuutos lisää myös pilvisyyttä, mikä vähentää valon määrää entisestään.

Uusi vaara ovat myös muualta tänne siirtyvät tuholaiset ja punahomeen kaltaiset kasvitaudit. Kasvien pitää sietää myös niitä, ja tähänkin yritetään vaikuttaa kasvinjalostuksen keinoin.

Erityisen hankala asia ovat myös Suomen uudenlaiset talvet. Ilmastonmuutoksen takia Suomen talvet ovat lämpimämpiä kuin ennen, ja tämä vaatii kasveilta paljon.

Paksun hangen alla kasvit ovat voineet levätä talven rauhassa. Nyt lumi sulaa välillä, mutta kasvit eivät silti saa luulla, että on kevät ja lähteä kasvamaan. Välillä lunta voi olla paljonkin tai jää voi peittää maan.

– Hyvään talvenkestävyyteen on entistä tärkeämpi satsata, Veteläinen sanoo.

Ylipäätään on tärkeä varautua siihen, että viljelyn epävarmuus lisääntyy. Siksi tarvitaan viljoja, jotka tuleentuvat varhain ja ovat siksi mahdollisimman varmasatoisia.

Toisaalta on myös mahdollista pidentää kasvukautta ja valita myöhemmin tuleentuvia eli kypsyviä lajikkeita. Pidemmän kasvukauden lajien sato voi olla parempi kuin ennen, mutta riski on samalla suurempi.

Syksy tuo usein tullessaan hankalia sääoloja.

Rapsipelto.
Markku Pitkänen / Yle

Kuka korvaa satovahingot?

Satovahinkojen määrää ilmastonmuutos joka tapauksessa lisää. Jos vaikka tulva tuhoaa koko sadon, mistä silloin viljelijälle löytyy elanto?

Aiemmin valtio maksoi satovahinkokorvauksia. Pari vuotta sitten tuo korvauskäytäntö kuitenkin loppui, ja vuoden 2015 vahingot olivat viimeisiä, joihin korvauksia sai.

Maatalousylitarkastaja Anne Vainio maa- ja metsätalousministeriöstä kertoo, että aiempaa korvauskäytäntöä pidettiin muun muassa hallinnollisesti raskaana eikä järjestelmän katsottu kannustavan riittävästi uusia vahinkoja ehkäiseviin toimiin.

Nyt viljelijöiden pitää ottaa vakuutus satovahinkojen varalle vakuutusyhtiöstä.

Vakuutuspäällikkö Teppo Raininko OP-Pohjolasta sanoo, että erityisen innoissaan vakuutusyhtiöt eivät olleet ottamaan satovahinkoja huomiinsa. Maatalousasiakkaita hamuavat OP-Pohjola ja Lähi-Tapiola ottivat kuitenkin satovahingot palettiinsa, jotta ne voisivat tarjota mahdollisimman kattavan avun asiakkailleen.

Nämä vakuutukset eivät ole olleet suuri myyntimenestys.

Raininko kertoo, että he ovat myyneet kolmisensataa satovahinkovakuutusta ja kilpailija arviolta saman verran. Suomessa on noin 50 000 maatilaa, eli ehdottomasti suurin osa on ilman vakuutusta.

Valtion korvausten piirissä olivat kaikki, ja korvauksia jotkut viljelijät saattoivat saada aika helpostikin, muun muassa koska korvattavien sääilmiöiden määritelmä ei ollut kovin tarkka.

Toisaalta suurten tilojen oli lähes mahdoton saada korvauksia, koska sadosta kolmanneksen olisi pitänyt tuhoutua korvauksen saamiseksi. Isolla tilalla kolmannes sadosta on jo paljon.

Monimuotoisuus auttaa ottamaan iskuja vastaan

Tärkeintä on kuitenkin saada satoa. Ruokaa tarvitaan, ja yhä enemmän kun maailman väkiluku kasvaa. Luken raportti suosittaa lisäämään viljelyn monimuotoisuutta. Kaikkia munia ei saisi panna samaan koriin.

Ilmasto-olojen muuttuminen mahdollistaa uusien lajikkeiden tuonnin tänne. Esimerkiksi rypsiä pidemmän kasvukauden vaativa satoisa rapsi on jo syrjäyttämässä edeltäjäänsä.

Viljelijä Tuomas Levomäkikin siirtyi rapsiin jo yli kymmenen vuotta sitten.

Levomäki kertoo, että hänellä viljelyssä on kahdeksan kasvia. Jos kato vie niistä yhden, jäljelle jää toivottavasti monta muuta. Hän pyrkii pitämään viljelyolot mahdollisimman hyvinä, vaikka olot vaihtelevatkin.

Monimuotoisuuden lisäksi maaperän kunto on tärkeää. Levomäki kiertoviljelee, ja kun yhdellä pellolla on jonakin vuonna hernettä, toisena vuonna maaperässä on typpeä, josta seuraava kasvi pitää.

Kiertoviljely auttaa myös pitämään kasvitauteja ja tuholaisia kurissa.

– Kumina on ollut todella hyvä kasvi kasvitautien poissa pitämiseksi.

Myös suorakylvö on ollut monin tavoin hyvä viljelytapa. Maan eloperäisyyttä säästääkseen ja rakennetta parantaakseen Levomäki haluaa muokata maata mahdollisimman vähän, ja kuivana keväänä edellisen vuoden kasvijätteet estävät liikaa haihduntaa ja auttavat pitämään maata kosteana.

Viljelykasvien monimuotoisuuden lisäksi on tärkeä pitää huolta luonnon monimuotoisuudesta ylipäätään. Esimerkiksi viljelylle on tärkeää, että pölyttäjiä riittää.

Nyt heinäkuussa Levomäki odottaa, että ilmat lämpenisivät. Kasvukausi on ainakin viikon myöhässä tavallisesta, ja jos sadonkorjuu siirtyy myöhemmäksi, se lisää riskejä.

Syksy sateineen kun tulee aina, ja syksyllä valoa on yhä vähemmän. Jos aurinko ei paista, sato ei enää jaksa kypsyä.

Rapsia pellossa.
Markku Pitkänen / Yle

Taustatietoa antoivat myös ylitarkastaja Saara Lilja-Rothsten ja neuvotteleva virkamies Birgitta Vainio-Mattila maa- ja metsätalousministeriöstä, meteorologi Niina Niinimäki Ilmatieteen laitoksen ilmastopalvelusta.

Lisätietoa Suomen luonnonvara-alan sopeutumisesta ilmastonmuutokseen (siirryt toiseen palveluun)