Perämeren vedenalainen luontokartoitus on meribiologin unelmaprojekti – Suomen ja Ruotsin yhteisestä merialueesta halutaan rajan ylittävää tietoa

Metsähallituksen meribiologi Essi Keskisen kolme seuraavaa kesää kuluvat sukeltaen Perämerellä. Suomen ja Ruotsin yhteisestä merialueesta halutaan lopultakin myös rajan ylittävää tietoa.

merentutkimus
Metsähallituksen sukeltaja menossa veden alle, taustalla vene.
Metsähallituksen meribiologi Essi Keskinen tutkii Perämerta sukeltaen.

Metsähallituksen luontopalvelujen meribiologina työskentelevä Essi Keskinen ei edes yritä peitellä asiaa: onni on sukelluspäivä Perämeren kansallispuistossa auringon kimmeltäessä veneen kylkeen liplattavilla laineilla.

Keskinen on meribiologina unelma-ammatissaan. Ja hyvä niin, sillä sukellustunteja kertyy paljon seuraavan kolmen kesän aikana.

Alkamassa on Perämeren vedenalaisen luonnon kartoitushanke. Suomen ja Ruotsin ympäristöviranomaisten yhteishankkeen tarkoituksena on koota valtakunnan rajan ylittävää kartoitusaineistoa luontotyypeistä ja lajistosta.

– Nyt jos ottaa minkä tahansa karttapalvelun auki, niin kaikki aukeaa rajaan asti ja sen jälkeen on tyhjää. Meri tyhjenee kaikesta, kuvailee Keskinen nykytilannetta.

Eroja tiedoissa ja tulkinnassa

Tällä hetkellä myös tutkimustiedon taso vaihtelee. Suomessa VELMU-hankkeessa on kartoitettu vedenalaista meriluontoa jo varsin perusteellisesti. Ruotsista kuitenkin tunnetaan lajeja, joita ei ole vielä löydetty Suomen puolelta Perämerta.

– Siellä on sellaisia hassuja esimerkkejä, niin kuin yksi näkinpartaislaji, jota on Ruotsin puolella, mutta jostain syystä meiltä sitä ei ole löytynyt millään, Keskinen sanoo.

Jos ottaa minkä tahansa karttapalvelun auki, niin kaikki aukeaa rajaan asti ja sen jälkeen on tyhjää. Meri tyhjenee kaikesta.

Essi Keskinen

Tulkintaerojakin on. Ruotsissa katsotaan olevan esimerkiksi tietyntyyppisiä vuorovesirantoja, joita Suomessa ei luokitella olevan ollenkaan.

– Suomessa on aikanaan tulkittu, että koska meillä ei ole vuorovettä, niin meillä ei ole tämmöistä habitaattia. Ruotsissa on tulkittu, että vaikka vuorovesi puuttuu, niin jos ekosysteemi täyttää määritelmän, heillä on näitä samoja [rantoja], Keskinen kertoo.

– Eli tämäkin vaihtuu siinä valtion rajalla.

Ongelmaksi tulkintojen ja tietovarantojen erot tulevat esimerkiksi siinä vaiheessa, kun puhutaan esimerkiksi tiettyjen luontotyyppien suojelusta tai muusta alueiden käytön sääntelystä. Tietovarantojen yhtenäistämiseen antaa painetta muun muassa EU.

Tutkimuskohteena Perämeren luonto on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen: maankohoamisrannikko, matala suolapitoisuus ja ruskea vesi ovat piirteitä, joita ei muualta löydy.

Meribiologi Essi Keskinen
Antti Heikinmatti / Yle

Meribiologi ei ehdi kesälomailemaan

Turkulaissyntyinen Keskinen innostui sukeltamisesta isänsä esimerkistä. Opinnot veivät Ouluun.

– Varsinaisesti meribiologian opintoja tein Manchesterissa Englannissa. Sieltä tein myös työharjoittelun Malediiveilla, missä sukeltaminen oli vähän erilaista kuin täällä, Keskinen kertoo.

Eläinekologiasta filosofian maisteriksi valmistumisensa jälkeen Keskinen päätti jatkaa opintoja väitöskirjaan asti.

– Valitsin aiheeksi mikroskopian, koska ajattelin että se ei ainakaan sulje mitään alaa pois.

Vuonna 2006 Metsähallitus uudisti organisaatiotaan Luontopalveluissa. Keskinen tarttui tilaisuuteen, ja siirtyi työelämässä suoraan unelma-ammattiinsa.

Aina ulkotyö Perämerellä ei ole helppoa, lämmintä eikä siistiä. Mutta Selkä-Sarven saaressa, kesän ehkä kauneimman päivän auringon lämmittäessä kasvoja ja kevyen merituulen puhaltaessa Keskistä on helppo ymmärtää.

– Kesällä pyrin olemaan mahdollisimman paljon kentällä eli ulkona merellä. Pidän lomatkin talvella, Keskinen naurahtaa.

– Nytkin tämä päivä on työpäivä, mutta huomenna jatkan sukeltamista vaikka on vapaata. Ei täältä raski lähteä.