Monenlaista musiikkisensuuria: Karjala-kaipuu oli 1970-luvulla liikaa – hevimuusikot heräsivät kouluampumiseen

Turmion kätilöt perui keikkansa. Stam1na siisti ohjelmistoaan väkivallasta. Musiikkisensuuri voi olla myös omaehtoista, huomasivat tutkijat.

sensuuri
Turmion Kätilöt Simerockissa
Turmion kätilöt lavalla.Tapio Nykänen / Yle

Musiikkisensuuri on kaksitahoinen asia. Puntarissa on sananvapaus, mutta toisaalta ihmisten suojeleminen.

– Pitäisikö esimerkiksi vihamusiikki sallia vain siksi, että joku haluaa sitä tehdä? Vai ajatellaanko muitakin ihmisiä kuin vain tekijää? Onhan elokuvissakin ikärajat, pallottelee ajatusta kulttuurintutkimuksen professori Helmi Järviluoma.

Kauhajoen kouluampumisen jälkeen nousi keskustelu heviyhtyeiden väkivaltaisista sanoituksista. Tohtoriopiskelija Salli Anttonen on tutkinut Stam1nan ja Turmion kätilöiden itsesensuuria.

Yhtyeet reagoivat omaehtoisesti ampumistapaukseen.

– Turmion kätilöt perui keikkansa Etelä-Pohjanmaalla muun muassa siksi, koska kouluampuja oli julkisuudessa olleiden tietojen mukaan bändin fani. Stam1na puolestaan sensuroi konserttiohjelmistoaan Etelä-Pohjanmaalla poistamalla laukausten ääniä sisältäneen aloitusnauhan, kertoo Anttonen.

Professori Helmi Järviluoma ja tohtoriopiskelija Salli Anttonen.
Helmi Järviluoma ja Salli Anttonen.Janne Ahjopalo / Yle

Suomalainen Tsizoit-kuoro joutui sensuurin kynsiin Karjala-kaipauksensa vuoksi. Tsizoit oli Toivo Kärjen suojattikuoro, jonka kappale "Rajan kasvatti" julkaistiin Finnlevyn vinyylillä suomettumisen aikakaudella vuonna 1972. Kasettiversiossa kappaletta ei sitten enää ollutkaan.

– Syynä olivat epämääräiset huhut, joiden mukaan Neuvostoliiton suurlähetystöstä olisi lähestytty suomalaista ministeriötä paheksuen. Oli myös huhuja, että presidentti Urho Kekkonen ei pidä Rajan kasvatista. Itse kylläkin luulen, että Kekkonen saattoi hyvinkin pitää kappaleesta, mutta joutui olemaan myötäsukainen sensuroijille, arvioi Helmi Järviluoma.

Vinyylit, joissa kappale oli, menivät kaupaksi kuin kuumille kiville.

Helmi Järviluoma

Lopputulos oli päinvastainen kuin sensuurin tarkoitus.

– Vinyylit, joissa kappale oli, menivät kaupaksi kuin kuumille kiville, jatkaa Järviluoma.

Järviluoma ja Anttonen Itä-Suomen yliopistosta ovat keskeisesti mukana pohjoismaisessa musiikkisensuurin tutkimusprojektissa (siirryt toiseen palveluun), joka on tuottanut kolmisenkymmentä tieteellistä artikkelia.

Ding Dong The Witch is Dead

Sensuurin rajummasta päästä on venäläinen feministinen punk-yhtye Pussy Riot, jonka kolme jäsentä tuomittiin vankeusrangaistuksiin. Syynä oli kirkossa Moskovassa esitetty performanssi. Muun muassa kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö Amnesty International otti ankariin rangaistuksiin kantaa.

Turkissa puolestaan monet rap-musiikin esittäjät ovat joutuneet vaikeuksiin valtiollisen sensuurielimen vuoksi.

– Niin ja 1970-luvulla englantilaisen kitaran soittaminen pubissa Irlannissa oli aikamoinen riski. Se saattoi johtaa pahoinpitelyyn. Kai oikea valinta olisi ollut tinapilli tai viulu, toteaa Järviluoma.

Ja onhan musiikkia käytetty ihmisen kiduttamiseenkin.

– Jugoslavian sodassa soitettiin vastapuolen vangeille omaa kansanmusiikkia. Ja onhan jopa Mozartia soitettu kidutusmielessä. Pitäisikö sillä syyllä siis sensuroida Mozart kokonaan, kärjistää Järviluoma.

Margaret Thatcherin kasvokuva.
Margaret Thatcher kuoli vuonna 2013.Gerry Penny / EPA

Oma episodinsa oli Margaret Thatcherin kuolema. Mielipiteitä jakaneesta brittiläisestä poliitikosta oli pilkkalaulu Ding Dong The Witch is Dead (siirryt toiseen palveluun), josta tuli niin suosittu, että se nousi myydyimpien levyjen listalle.

– BBC joutui miettimään tarkoin, kuinka toimia radiolähetyksessään. Kappaleesta soitettiin vain alkutahdit ja sitten kerrottiin neutraalia tietoa Margaret Thatcheristä, kertoo professori Helmi Järviluoma.

Eikä musiikkisensuuri ole ollut vierasta kotoiselle Yleisradiollekaan. Radiossa on rajoitettu äänilevyjen soittoa propagandan, moraalisen kyseenalaisuuden ja musiikillisen arveluttavuuden perusteella.