Koe uusi yle.fi

Laboratorio kokosi kadonneen viruksen – huoli vaarallisen viruksen päätymisestä vääriin käsiin puhuttaa taas

Tiedemaailma pohtii, pitäisikö tutkimusta säädellä, jotta potentiaalisesti vaarallinen tieto ei päätyisi pahaa aikovien tietoon.

virustaudit
pipetti ja koeputkia
AOP

Voiko laboratoriossa säilytetty tai kehitetty virus päästä karkaamaan ja käynnistää tappavan epidemian?

Tästä mahdollisesta uhasta on keskusteltu vuosikausia. Esimerkiksi vuonna 1980 hävitetyksi julistetun isorokon viruksia on tiettävästi säilytetty laboratorioissa Yhdysvalloissa ja Venäjällä.

Huoli nousi jälleen puheenaiheeksi, kun kanadalaisen Albertan yliopiston tutkijat kertoivat koonnensa pienistä DNA-pätkistä hevosrokon viruksen. Hevosrokko on isorokon sukulainen ja sen lailla hävinnyt maan päältä.

Hevosrokko ei ole vaarallinen ihmiselle, joten sen karkaaminen laboratoriosta ei olisi samanlainen katastrofi kuin isorokko voisi olla.

Albertassa kokoonpantu hevosrokon virus ei myöskään ole ensimmäinen laboratoriossa palasista koottu virus. Asiantuntijoiden kulmakarvoja onkin nostattanut se, että viruksen kokoaminen ei ollut järin työlästä tai kallista. Tarvittavat DNA:n kappaleet voi tilata vaikka postimyynnistä. Työvoimakustannusten lisäksi rahaa paloi vain runsaat 90 000 euroa.

– Tämä on esimerkki siitä, mitä nykyteknologialla saadaan aikaan, sanoo yhdysvaltalainen immunologi Anthony Fauci lääketieteen saavutuksista uutisoivan STAT-julkaisun haastattelussa. (siirryt toiseen palveluun)

Polioviruksen kokoaminen herätti  huolen

Keskustelu niin kutsutun synteettisen biologian muodostamista uhista käynnistyi viimeistään pian vuosituhannen vaihduttua, kun newyorkilaislaboratoriossa onnistuttiin kokoamaan poliovirus pienistä palasista.

Poliovirus on helpommin koottavissa kuin esimerkiksi hevosrokkovirus. Tuolloin jo esitettiin huoli siitä, että tulevaisuudessa myös vaarallisempia viruksia kyetään valmistamaan laboratorioissa.

– Ei epäilystäkään. Jos se on mahdollista hevosrokolla, on se mahdollista myös isorokolla, sanoo Science-lehden (siirryt toiseen palveluun) haastattelema immunologi Gerd Sutter.

Virologi David Evansin johtama ryhmä kokosi hevosrokkoviruksen alan markkinoilta helposti saatavista osasista. Ryhmän lopullisena tavoitteena on kehittää rokotteita esimerkiksi syöpähoidon tarpeisiin.

Entä jos terroristitkin oppivat?

Virustutkimuksen edistysaskeleet ovat herättäneet huolta muissakin kuin akateemisissa piireissä. Entäpä jos terroristit tai "roistovaltiot" oppivat kokoamaan vaarallisia viruksia? Ne eivät ehkä epäröisi käyttää sellaisia aseina.

Pitäisikö tiedettä ja tutkimusta säännellä jossain määrin, kysyvät asiantuntijat.

David Evans myöntää, että Albertan virustutkimus on juuri sen kaltaista, että sitä voidaan hyödyntää sekä hyvässä että pahassa.

Evans kysyykin itseltään, onko hän tullut kasvattaneeksi riskejä osoittamalla, kuinka virus pystytään kokoamaan. Hän vastaa, ettei tiedä.

– Ehkäpä kyllä. Mutta totuus on, että riski on aina ollut olemassa, hän sanoo Science-lehdelle.

Hevosrokkovirusta koskeviin tutkimuksiin otti kantaa myös Maailman terveysjärjestön WHO:n viime marraskuussa kokoontunut neuvoa-antava komitea. Se katsoi, että Evansin työryhmän työ ei vaatinut poikkeuksellisia biokemian tietoja tai taitoja, ei myöskään merkittävää rahoitusta tai erityisen paljon aikaa.

Kommentista huolimatta bioturvallisuusalan ammattilaiset tai media eivät olleet erityisen kiinnostuneita arviosta, joka julkaistiin toukokuussa WHO:n nettisivuilla.

Pitäisikö tutkimus jättää julkaisematta?

Myös David Evans on WHO:n neuvoa-antavan komitean jäsen. Hänen mielestään kenellekään alalla toimivalle ei pitäisi tulla yllätyksenä, kuinka helppoa viruksen kokoaminen on. Hänen kantansa on, että asia on vain hyväksyttävä.

Evans toimii myös Albertan yliopiston varadekaanina. Hän oli hakenut tutkimukselleen lupaa yliopistolta – ja saanut sen.

STAT pohtii myös, olisiko tutkimuslupa järjestynyt yhtä helposti Yhdysvalloissa. Ainakin se olisi ollut mutkikkaamman prosessin takana, arvioi Anthony Fauci STAT:lle. Hän ei osaa arvioida, olisiko lupa lopulta myönnetty.

Asiaan on ottanut kantaa myös Harvardin yliopiston epidemiologian professori Marc Lipsitch. Hänen mielestään tutkimuksen tekeminen ja siitä julkisesti puhuminen ovat kaksi eri asiaa.

Kun siitä kirjoitetaan artikkeleita sanomalehtiin ja Science-lehdessä, voivat siitä kiinnostua myös ihmiset, jotka haluavat hyödyntää sitä vääriin tarkoituksiin, Lipsitch korostaa.

Hevosrokkoa koskevaa tutkimusta ei ole vielä julkaistu. Kaksi tiedelehteä on jopa torjunut sen. Myös Evans sanoo kamppailevansa sen kysymyksen kanssa, kuinka yksityiskohtainen käsikirjoitus voi olla.