Suomalainen sairaanhoitaja työskenteli sodan keskellä Mosulissa – Isis oli polttanut osan sairaalasta

Kriisialueelta kotimaahan palannut Kati Partanen ikävöi potilaitaan.

Mosul
Sairaanhoitaja Kati Partanen pitelee pientä irakilaista vauvaa.
Kati Partanen lähti Mosuliin avustustyöhön parin päivän varoitusajalla.Suomen Punainen Risti, Saara Mansikkamäki

Sairaanhoitaja Kati Partanen on juuri palannut Irakin Mosulista, käytännössä puolentoista kilometrin päästä eturintamasta, jossa sotaa Isisiä vastaan käytiin.

Viikonloppuna Irakin hallitus ilmoitti, että sen joukot valtasivat Mosulin takaisin Isisiltä. Kaupungista taisteltiin yhdeksän kuukauden ajan.

Irakissa Partanen työskenteli Punaisen Ristin leivissä Mosulin keskussairaalassa rintaman lähellä. Jo ennen avustustyöntekijöiden saapumista Isis oli polttanut sairaalan osittain.

Tien oikealla puolella pahoin palossa vaurioitunut irakilainen sairaala. Kuvan etualalla autoja.
Kati Partanen kuvasi Isisin osittain polttaman Mosulin keskussairaalan ikkunasta. Ulkona liikkuminen oli kielletty lukuunottamatta työmatkoja.Kati Partanen

– Tietenkin kun on niin lähellä eturintamaa, pommituksia ja helikopterien ylilentoja kuulee joka päivä. Myös ampumiset ja aseiden laukaukset kantautuvat korviin.

Partanen kuitenkin vakuuttaa, että sairaalassa pystyi tekemään töitä hyvin.

– Se on jotenkin niin kummallista, että pari päivää sitä hieman hätkähti aina kun pommit sinkoilivat, mutta sitten siihen tottuu. Kun minulla on potilas hoidettavana siinä edessä, keskityn siihen potilaaseen, ja kaikki muu vain unohtuu ympäriltä.

Vuosien kokemus avustustyöntekijänä

Syy Partasen nopeaan sopeutumiseen selittyy varmasti myös vuosien kokemuksella. Hän on kiertänyt maailman katastrofialueita SPR:n delegaattina jo 15 vuoden ajan. Suomen Punainen risti lähettää vuosittain yli sata ammattilaista palkkatyöhön eri maiden kriisialueille.

Partanen on nähnyt sodan ja maanjäristyksen runtelemia paikkoja niin Etelä-Sudanissa, Pakistanissa, Haitissa, Thaimaassa kuin Keniassa. Kriisialueilla hän on viettänyt yhteenlaskettuna kolme vuotta. Halu auttaa muita heräsi varhain.

– Olin kymmenenvuotias. Muistan vieläkin sen näyn mustavalkoisesta televisiosta, kun Punaisen Ristin autot ajoivat peräkkäin auringonlaskussa. Silloin päätin, että tuonne lähden vielä joskus.

Sairaanhoitaja Kati Partanen on pukeutunut Suomen Punaisen Ristin liiviin.
Kati Partanen on kiertänyt maailman katastrofialueita SPR:n delegaattina jo 15 vuoden ajan.Suomen Punainen Risti, Maria Santto

Avustustyöntekijän työhön valmistavan koulutuksen Partanen kävi jo vuonna 1997. Ensimmäisen kerran hän lähti kriisialueelle Keniaan vuosien 2002–2003 taitteessa. Hän halusi odottaa lapsensa aikuistuvan ennen sodan keskelle lähtöä.

Sen jälkeen Partanen on tehnyt toistakymmentä avustusmatkaa, joiden kesto on vaihdellut aina viikoista puoleen vuoteen.

En tiedä. Ei minua pelota. Ei tätä työtä voi tehdä, jos pelkää.

Kati Partanen

Kun Partaselta kysyy, pelkääkö hän koskaan kriisialueella, vastaus on jämäkkä ei. Tarkalleen hän ei kuitenkaan osaa sanoa, miksi.

– En tiedä. Ei minua pelota. Ei tätä työtä voi tehdä, jos pelkää.

Delegaatin työn muiden tunteiden kirjo on kuitenkin valtava. Partanen kertoo, että erityisen raskaana hän kokee yhä Thaimaan vuoden 2004 tsunamin. SPR:n työntekijät etsivät yhdeksän päivän ajan elossa olevia suomalaisia, joita lennätettiin takaisin Suomeen.

– Kyllä tsunami edelleen on se psyykkisesti raskain kokemus.

Kotiinpaluu lähtöä vaikeampaa

Partasen mukaan kotiin palaaminen on aina vaikeampaa kuin kriisialueelle auttamaan lähteminen. Ystävien, työkavereiden ja perheen voi olla vaikea ymmärtää, mitä kaikkea palannut on todistanut. Hän uskoo muiden SPR:n avustustyöntekijöiden tuntevan samoin.

– Siellä ei itku tule, mutta sitten kun pääsee kotiin niin se itku alkaa. Olen tässä parin päivän aikana porannut aika paljonkin.

Mosulista palaaminen sai Partasen myös ikävöimään.

– Olen jo toistakymmentä keikkaa tehnyt ja tämä oli paras niistä. Irakilaiset ovat aivan valloittavia ihmisiä. Minulla on ihan ikävä potilaitani, heidän omaisiaan, työtovereitani, talomme henkilökuntaa ja paikallisia kuskeja.

Irakilaiset ovat aivan valloittavia ihmisiä.

Kati Partanen

SPR:n työntekijät asuivat reilun puolen tunnin ajomatkan päässä Mosulista. Yhteisestä talosta ei saanut poistua lukuun ottamatta työmatkoja, koska aluetta oli pommitettu viime marraskuussa. Talossa oli kuitenkin kaikki tarpeellinen.

–Meillä oli sellainen kansainvälinen porukka. Huolto pelasi todella hyvin eli oli jopa ihan sängyt, suihkut ja ruokaa.

Punaisen Ristin autot joutuivat ajamaan päivittäin 12 tarkastusaseman läpi sairaalalle kuljettaessa. Pimeällä ei voinut liikkua edes autolla, joten työpäivät päätettiin viideltä.

Parin päivän ajan kulku Mosuliin oli estetty kokonaan. Kaikki tiet olivat poikki.

– Se oli aikamoinen kärsimys, kun tiesi, että apua tarvittaisiin mutta piti siellä kotona pyöriä ja odotella, Partanen liikuttuu.

Sokeria haavoihin

Mosulissa sairaalan henkilökunnan hoidettavaksi tuotiin paljon kuolemaa tekeviä ja jo menehtyneitä potilaita.

– Kyllä me kaikki yritetään pelastaa, jotka siis vain voidaan. Tällä kertaa olin Mosulissa kuukauden verran, emmekä menettäneet kuin kaksi potilasta, mikä sekin on tietysti hyvin surullista. Moni kuitenkin parani ja pääsi kotiin.

Kentällä ei ole mahdollisuuksia hoitaa potilaita samanlaisilla menetelmillä kuin Suomessa. Partanen kertoo avustustyöntekijöiden joutuvan turvautumaan vaihtoehtoisiin hoitotapoihin.

– Esimerkiksi sokeria käytetään likaisten haavojen hoitoon.

Ajatelkaa aamulla, kun heräätte omasta sängystä ja teillä on rauha siinä ympärillä. Se on kaiken perusta.

Kati Partanen

Suomessa Partanen työskentelee sairaanhoitajana Jyväskylässä. Hän kiittelee työnantajaansa Keski-Suomen sairaanhoitopiiriä, joka on joustanut ja kannustanut häntä SPR:n toiminnassa. Avustustyöntekijänä Partanen on oppinut kulttuurin tuntemusta ja kielitaitoa, joita hän soveltaa käytäntöön myös suomalaisella työpaikalla.

Nyt hän haluaa levätä hetken Mosulin jälkeen. Partanen on päättänyt lomailla kesämökillään Itä-Suomessa. Vaikka painajaisia hän ei kokemuksistaan huolimatta näe, täytyy uusia muistoja sulatella hetki. Läheisiään hän kertoo muistuttavansa kotimaan etuoikeutetusta asemasta.

– Ajatelkaa aamulla, kun heräätte omasta sängystä ja teillä on rauha siinä ympärillä. Se on kaiken perusta.

_Juttuun tarkennettu, että SPR:n avutustyöntekijöiden työ katastrofialueilla on palkallista. _