"Siihen ei tehdä enää koskaan hakkuuaukkoa" – Voiko metsä ilman avohakkuuta tuottaa rahaa?

Metsäalan ammattilaiset ovat erimielisiä siitä, voiko metsätalous olla tuottavaa ilman avohakkuita. Uudessa metsänhoitotavassa, metsän jatkuvassa kasvatuksessa metsää ei hakata koskaan maan tasalle.

metsänkasvatus
Satu Pyörälä seisoo metsässä
Metsänomistaja Satu Pyörälä metsässään Joroisissa.Esa Huuhko / Yle

Joroislainen Satu Pyörälä ryhtyi valmistautumaan jo 2010-luvun alussa siihen, että metsälain muutos sallisi hänen kasvattaa metsäänsä ilman avohakkuita. Kun laki muuttui vuonna 2014, Pyörälä aloitti kaikkien 100 metsähehtaarinsa hoidon jatkuvan kasvatuksen menetelmällä.

Pyörälän metsiin ei tehdä avohakkuita enää koskaan, jos se on hänestä kiinni.

– Minulle on tärkeää se, että metsässä on muutakin kuin rahaa, siellä on marjat ja siellä on sienet. Olen metsästäjä ja haluan kulkea metsässäni. Minusta tämä on selvä asia. Tähän pitäisi siirtyä yleisemminkin Suomessa, Pyörälä sanoo.

Jatkuvan kasvatuksen metsänhoito tarkoittaa, ettei metsää koskaan hakata kokonaan alas. Metsään ei myöskään istuteta taimia, vaan annetaan luonnon hoitaa uuden metsän syntyminen. Ajatus on, että metsässä kasvaa eri-ikäisiä puita, ja aika ajoin metsästä hakataan pois suurimmat ja vanhimmat tukkipuut.

– Jos jatkuva kasvatus toimii hyvin, niin metsää voidaan hakata 100 kuutiometriä 10-20 vuoden välein. Avohakkuissa taas hakataan yksi iso rysäys 50-80 vuoden välein ja lisäksi tehdään harvennukset. Jatkuvassa kasvatuksessa puuntuotos voi olla vähän pienempi, mutta ei kovin paljon, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Sauli Valkonen sanoo.

Euro on vahva konsultti

Metsäalan kuuma peruna on, voidaanko jatkuvalla kasvatuksella saada metsästä yhtä paljon euroja kuin perinteisillä avohakkuilla. Suuri ero perinteisen ja jatkuvan kasvatuksen välillä on, että avohakkuulla saa kerralla suuren tuoton, kun taas jatkuvan kasvatuksen metsästä tuloa tulee useammin mutta vähemmän kerralla.

Kumpi lopulta tuottaa enemmän, sitä ei tiedä edes asiantuntija.

– Sitä ei olla saatu selville, eikä sitä ihan helpolla saadakaan selville. Nyt tilanne on sellainen, että ei olla yhtä mieltä edes siitä, mitä kannattavuus metsänkäsittelyssä tarkoittaa. Ja vaikka kannattavuutta pystyttäisiin laskemaan, niin siitäkin kiistellään, minkälaista korkotuottoa tai pääomaprosenttia tavoitellaan. Näistä asioista kiistellään jatkuvasti, eikä se näköjään etene mihinkään, Valkonen sanoo.

Avohakkuutta siihen ei tehdä koskaan.

metsänomistaja Satu Pyörälä

Pyörälän metsässä on jo tehty ensimmäinen jatkuvan kasvatuksen mukainen hakkuu. Tuotto oli hyvä, mutta siihen pääsy oli hivenen mutkikasta.

– Suuret metsäyhtiöt eivät suostuneet ostamaan minulta metsää, koska käytän jatkuvan kasvatuksen menetelmää. Luulen, että se johtuu siitä, että tällä tavalla hakkaaminen on yhtiöille vierasta ja tuntuu hankalalta. On paljon helpompi mennä ja hakata kaikki pois, kuin katsoa mitä otetaan ja mitä jätetään, Pyörälä sanoo.

Pyörälän metsään löytyi motokuski, joka ohjeistettiin, miten hakkuu tehdään. Välillä ohjaimissa oli myös opiskelija, joka kertoi, ettei koulussa ole edes mainittu jatkuvaa kasvatusta.

Metsäalaa heiluttelevat historian tuulet

Valkonen uskoo, että kiistely siitä, kumpi menetelmä on parempi, ja epäilykset uutta, jatkuvan kasvatuksen menetelmää kohtaan kumpuavat historiasta. Keskustelussa kummittelevat yhä ammoiset ajat, kun Suomen metsiä kaskettiin ja harsittiin pilalle. Harsiminen tarkoitti, että metsistä poimittiin täysin suunnittelematta pois keskenkasvuiset puut, jolloin metsän kokonaistuotto kärsi.

– Sitten haluttiin ryhtyä rakentamaan meille metsäteollisuutta "Puulla parempiin päiviin" -ajatuksella. Silloin katsottiin, että viljelymetsätalous oli vastaus harsimisen pilaamiin metsiin, Valkonen kertoo.

Laki kielsi vuoteen 2014 saakka kaiken muunlaisen metsän hoidon paitsi uudistushakkuun ja tasaikäiskasvatuksen. Aiheesta on kiistelty jopa oikeusasteissa vuosikymmenet. Tämän päivän keskustelu kantaa yhä jäämiä harsimishakkuiden pelosta. Kriitikot pitävät jatkuvaa kasvatusta harsimisen kaltaisena.

– Koko periaate on ihan toinen. Silloin harsimis-aikaan metsä oli kuin kaivos, josta otettiin puut pois ja väliäkö hällä mitä siihen tulee. Puuta otettiin mistä sattuu ja sellaisia määriä kun sattui tarvitsemaan. Jatkuvassa kasvatuksessa nimenomaan kestävyys ja se, että aina tulee uutta hyvänlaatuista puustoa, on hyvin tärkeää, Valkonen sanoo.

Vaaditaan varmasti sukupolven muutos, ennen kuin osataan ajatella toisella tavalla.

metsänomistaja Satu Pyörälä

Jatkuvan kasvatuksen menetelmä kiinnostaa metsänomistajia, sillä vain harva pitää avohakkuista. Jatkuvaan metsän kasvatukseen erikoistuneet metsänhoitoyhtiöt saavat koko ajan enemmän yhteydenottoja. Suurin osa asiakkaista on tiedostavia ihmisiä, jotka valitsevat nimenomaan jatkuva kasvatuksen.

Silti se on yhä marginaalista.

– Se on ihan prosenttiluokkaa tällä hetkellä. Tarkkoja lukuja ei ole kenelläkään, koska tilastointimenetelmä on niin epämääräinen, Valkonen sanoo.

Vähin erin myös perinteistä menetelmää käyttäviltä metsänhoitoyhdistyksiltä on ryhdytty kyselemään jatkuvasta kasvatuksesta. Silti esimerkiksi Suomen metsäisimmässä maakunnassa Etelä-Savossa hoitotapa on käytössä lähinnä paikoissa, joissa metsällä on erityisiä maisema- ja virkistysarvoja.

– Se on valtava muutos, ja koko metsäalan palvelukenttä on tottunut vanhaan toimintatapaan. Vaaditaan varmasti sukupolven muutos ennen kuin osataan ajatella toisella tavalla, Satu Pyörälä pohtii.

Jatkuvaa kasvatusta jarruttaa se, että ihan kaikkiin paikkoihin se ei sovellu sormia napsauttamalla. Pyörälälläkin on metsäpalsta, jossa kasvaa ainoastaan niin samanikäisiä puita, että eri-ikäisrakenteen saavuttaminen on hankalaa. Pyörälä pitää metsäänsä ehdottomasti ja ensisijaisesti talousmetsänä, joten heitteille ei tätäkään palstaa voi jättää.

– Täytyy miettiä, mikä voisi olla ratkaisu. Mutta avohakkuutta siihen ei tehdä koskaan.