Yksi Suomen vanhimmista lottoporukoista löytyy Kajaanista – "Kun yläkertaan on tullut lähtö, niin silloin on jääty pois"

Lottoporukka on kokoontunut jo yli 40 vuoden ajan, mutta jättipotista haaveilu ei ole pääosassa. Tärkeämpää on ystävyys.

ystävyys
Lottoporukka
Heimo Sirviö, 76, Ari Kauppinen, 55, Ari Haapalainen, 60 ja Antti Karjalainen, 76, tapaavat viiden viikon välein.Niko Mannonen / Yle

Kajaani

Alussa olivat lotto, kuusi numeroa ja kajaanilainen ukkokööri.

Jo silloin Heimo Sirviö, 76, hörppi kahvia pöydän ääressä. Samoin hän tekee nytkin, vaikka ensimmäisestä kokoontumisesta on kulunut jo yli 40 vuotta.

Oulujärven rannalla, punaisen saunan terassilla, istuu Sirviön lisäksi kolme miestä. Kahvin ohella esillä on leivoksia ja pullia. Ylhäältä kuuluu välillä kilkatusta, kun tuuli heiluttaa pöydän päällä riippuvia valoja.

– Tämä on sitkeä jengi pelaamaan – vuosikymmeniä jaksanut yrittää, kuvailee Ari Haapalainen.

Vaikka ei kovin paljon puhuttaisikaan, niin läsnäolo on iso apu sellaisessa pahassa tilanteessa.

Heimo Sirviö

Lottoporukka on jälleen koossa: nykyisin neljän miehen porukka, joka kokoontuu sunnuntaisin viiden viikon välein. Nyt tapaaminen on tosin siirretty maanantaihin haastattelun takia.

Porukka istuu tällä kertaa Antti Karjalaisen vieraana Kajaanissa Vuoreslahdessa. Se on paikkakunta, josta porukka sai alkunsa ja josta moni miehistä on kotoisin.

Tarkoitus on maksaa kahden rivin lotto seuraaviksi viikoiksi, mutta se ei ole pääasia, vaan ystävien tapaaminen. Usein miehet istuvat tuntikausia turisemassa.

– Monesti on unohtunut melkein viimeiselle minuutille, että pitää maksaakin, jotta olemme kiinni arvonnassa, Sirviö sanoo.

– Eikä kenelläkään ole itku tullut, vaikka ei ole voittoja näkynyt, jatkaa Haapalainen.

– Ainakaan ei tunnusteta, heittää Karjalainen.

Heimo Sirviö
Heimo Sirviö on alkuperäisjäsen. Muut nykyisestä ryhmästä ovat liittyneet mukaan myöhemmin.Niko Mannonen / Yle

Nauru on iloista ja miehet ilmiselvästi ystäviä keskenään. Vuosikymmenten aikana porukalla on istuttu kuitenkin vaikeinakin hetkinä – jos läheinen on menehtynyt tai sairaus iskenyt.

Sanojakaan ei välttämättä ole tarvittu, kun Oulujärven ylle on kerääntynyt tummia pilviä. On riittänyt, että kööri on läsnä.

50 000 euroa kulunut

Ensin tarkoituksena oli käyttää onnennumeroita. Ihmisiä oli mukana kymmenkunta ja rivit päätettiin yhdessä.

Elettiin 1970-luvun alkua, ja ryhmän perustaja Reijo Parkkinen oli heittänyt huulta, että lotto olisi helppo ja varmakin tapa saada rahaa.

– Hän rupesi puhumaan, että maailmalla on niin paljon rahaa, että eiköhän oteta pois ajelehtimasta, Sirviö nauraa.

Tarkasta aloitusajankohdasta ei porukassa olla varmoja, koska aikaa on kulunut niin paljon. Kyse oli joko 1972 vuoden lopusta tai seuraavan vuoden alusta. Loton myynti aloitettiin Suomessa joulukuussa 1970 ja ensimmäinen suora lähetys lottoarvonnasta nähtiin 3. tammikuuta 1971.

– Siitä voi päätellä, että ei oikein ollutkaan onnennumeroita, kun ei ole tulosta tullut, Sirviö hymyilee.

Kahvipöytä
Esillä on aina kahvia ja leivoksia. Pöytä laitetaan koreaksi.Niko Mannonen / Yle

Rahaa on kulunut hurjalta kuulostava summa: arviolta 50 000 euroa. Yhtä jäsentä kohti puhutaan tuhansista euroista. Karjalaisen mielestä summa on henkeä kohti aika pieni.

– Ei ole katumista, vaikka mukana olen ollut, Karjalainen sanoo.

– Eihän se ole kuin muutaman euron viikossa, Haapalainen jatkaa.

Kuoleman kautta on lähdetty

Ulkopuolisesta tilanne voi tuntua kummalliseltakin. Miten kajaanilaisten kohdalle ei ole osunut jättipottia?

Todennäköisyys voittaa samoilla numeroilla ei kuitenkaan kasva viikkojen tai vuosienkaan myötä. Se on viikosta toiseen sama.

Veikkauksen tiedottaja Tero Talaslahti arvioi, että kajaanilainen porukka on yksi Suomen vanhimmista lottoporukoista. Tarkkoja tietoja ei kuitenkaan ole olemassa.

Ari Kauppinen
Ari Kauppinen toimii porukassa vetäjänä. Hän myös laittaa aina porukan kaksi riviä vetämään.Niko Mannonen / Yle

Veikkauksen mukaan porukoita on 12 prosenttia kaikista lottoajista. Porukat koostuvat nykyisin usein kuitenkin toisille tuntemattomista ihmisistä. Viimeksi tänä kesänä loton ennätyspotin jakoi 50 hengen porukka (siirryt toiseen palveluun) (Veikkaus).

– Kun porukat voittavat, kaikki tuntuvat olevan hyvin tyytyväisiä – myös porukan ulkopuolelta, Talaslahti kertoo.

Kajaanilaiselle porukalle isoin voitto tuli 1970-luvulla, kun oikein oli viisi numeroa. Tällöin ainoastaan Sirviö oli ollut jo mukana. Hän hankki osuudellaan ruohonleikkurin.

Porukka jo sinällään antaa tukea.

Heimo Sirviö

Vuosien varrella porukassa on ollut naisiakin mukana, ja aluksi rivejä pelattiin useampia. Kun ihmiset vähenivät, myös rivien määrä vähennettiin kahteen. Vuosien aikana lottoa on alettu pelaamaan seitsemällä numerolla ja niin on tehnyt porukkakin.

– Kun yläkertaan lähtö on tullut, niin silloin on jääty pois. Eroamalla ei ole tainnut kukaan lähteä, toteaa Sirviö.

Lapsena soudettiin kouluun

Terassilla liitelee isoja kärpäsiä. Haapalainen huitoo niitä pois Karjalaisen kasvojen läheltä.

Nelikko on tuntenut toisensa vuosikymmeniä – Karjalainen ja Sirviö jo lapsuudesta asti. He soutivat yhdessä kouluun Oulujärveä pitkin; myrskyisällä kelillä opettajalle olisi voinut sanoa, että kotitehtävät putosivat järveen.

Soutumatka lähti samasta rannasta, jolla nelikko tällä hetkellä istuu.

Lottoporukka
Lotossa oli aluksi ainoastaan kuusi numeroa. Nykyisin ryhmä pelaa seitsemällä numerolla.Niko Mannonen / Yle

Lottoporukassa Sirviö oli mukana alusta asti. Karjalainen liittyi myöhemmin 1970-luvulla, Kauppinen 1980-luvulla ja Haapalainen seuraavalla vuosikymmenellä. Myös Karjalaisen isä on ollut porukassa mukana.

– Tavallaan olemme tulleet lottoporukan myötä tutuiksi, Karjalainen sanoo.

– Jos tätä ei olisi, niin ei tunnettaisi ainakaan niin hyvin, jatkaa Sirviö.

Joka tapauksessa 40 vuotta on pitkä aika. Miten kummassa porukka on pysynyt koossa?

– Se on tämä yhteisö. Olemme sen verran samalla aaltopituudella ajattelevia ihmisiä, että on kiva tulla tapaamaan ja kuulemaan, mitä on tapahtunut, kertoo Sirviö.

Karjalainen jatkaa, että toisaalta poiskaan ei uskalla jäädä, sillä voitto saattaisi sattua kohdalle juuri silloin.

Muistivirheitä kalatarinoissa

Yhteisten tuntien aikana saatetaan kuulumisten lisäksi keskustella Suomen ja maailman tapahtumista. Myös vanhoja muistellaan – Sirviö ja Karjalainen ovat muita iäkkäämpiä ja he saattavat kertoa vanhoja tarinoita kyliltä.

Pian on se aika vuodesta, kun alkaa puhe marjastuskeleistä. Kalasaaliistakin kerrotaan, jos joku on saanut vaikkapa ahvenen.

Entä kerrotaanko kalavaleita? Miesten mukaan saaliit ilmoitetaan aina hiukan ylämittaan.

– Tai sitten siinä on vaan vähän muistivirheitä, sanailee Sirviö.

– Ja kuulijallakin on pientä vastuuta, Haapalainen jatkaa.

Antti Karjalainen
Jo Antti Karjalaisen isä oli mukana porukassa. Hän ja Sirviö tuntevat jo lapsuudesta. Rippikoulukin käytiin yhdessä.Niko Mannonen / Yle

Jos tapaamista ei sovittaisi, ei porukalla tulisi todennäköisesti nähtyä. Ainakaan yhtä tiiviisti, sillä kaikki eivät asu lähekkäin.

Tosin Kauppinen ja Haapalainen asuvat tällä hetkellä naapureina Vuoreslahdessa. Sirviö ja Karjalainen puolestaan lähellä toisiaan Kajaanin keskustassa.

Miehet kuvailevat itseään tasaluontoisiksi. Räjähdyksiä tai purkauksia ei tapahdu suuntaan eikä toiseen.

"Että ei ole yksinään"

Ainoa asia, josta porukassa ei keskustella, on politiikka. Se aiheuttaisi turhaa kinastelua.

– Muista asioista pälpätetään. Jos jollekin sattuu käymään pahasti, niin me muut yritämme sitten olla tukena, Sirviö kuvailee.

Niin, tukena. Ystävät ovat rinnalla vaikeinakin hetkinä. Yli 40 vuoden aikana on ehtinyt sattua kaikenlaista.

Silloin tuollaisella yhteisöllä voi olla todella iso merkitys.

Raimo Lappalainen

On puhuttu lastenlasten syntymästä ja hääjuhlista, mutta myös surusta ja kuolemasta.

– Varsinkin, jos porukasta on joku poistunut, niin olemme jutelleet asiasta useammallakin kerralla, Haapalainen sanoo.

Monta kertaa niin on käynytkin. Karjalainen on laskenut, että yhdeksän tai kymmenen lottoporukkaan kuulunutta on menehtynyt.

Ari Haapalainen
Ari Haapalainen on viimeisin porukkaan liittynyt. Hän tuli mukaan 1990-luvulla.Niko Mannonen / Yle

Sirviö kuvailee, että kyse voi olla myös vertaistuesta. Joku toinen on saattanut kokea saman asian kuin mitä toinen käy läpi. Hänen mukaansa korkealla iällä hankalissa tilanteissa ei myöskään mene paniikkiin.

– Porukka jo sinällään antaa tukea. Vaikka ei kovin paljon puhuttaisikaan, niin läsnäolo on iso apu sellaisessa pahassa tilanteessa. Siinä ei aina sanojen tarvitse olla päällimmäisenä, Sirviö sanoo.

– Että ei ole yksinään, hän jatkaa.

Pöydässä vallitsee hetken hiljaisuus. Joku köhäisee. Tovin kuluttua tuuli humisee taas kilkattavissa valoissa.

Yhteisöllä on iso merkitys

Yhteisöllä on selvä vaikutus jaksamiseen. Hankalina hetkinä ihmisillä on taipumus vetäytyä, sanoo Jyväskylän yliopiston psykologian professori Raimo Lappalainen.

– Silloin voi joissakin tapauksissa seurata yksinäisyyttä ja mielialaongelmia. Jäädään yksin murehtimaan niitä asioita ja sillä ne eivät välttämättä parane, kertoo Lappalainen.

Ruohonleikkurikin alkaa olla aika iäkäs varmaan.

Ari Haapalainen

Lappalainen arvioi, että pelkästään tunne yhteisöstä on tärkeä. Se, että ihminen tuntee olevansa osa jotakin.

Kajaanilaisporukan kaltainen yhteisö tarjoaa ylipäätään rutiineja, sosiaalista vuorovaikutusta ja myös perspektiiviä asioihin.

– Tietää, että porukan kautta pääsee tapaamaan kavereita ja vaihtamaan ajatuksia. Se lottoaminen on tässä ainoastaan väline, joka antaa samalla paljon muuta, Lappalainen arvioi.

Lottoporukan eväitä
Tarjoilut kuuluvat porukan rutiineihin. Usein herkut ovat tosin taikoneet puolisot tai ne on ostettu kaupasta.Niko Mannonen / Yle

Yksinäisyys on Suomessa iso ongelma. Se kulkee läpi ikäluokkien ja koskee erityisesti senioreita. Ennen oli vahvoja kylä- ja perheyhteisöjä. Nyt saatetaan asua toisella paikkakunnalla.

Toisia ei kohdata. Jäädään yksin.

– Olisi hyvä, jos olisi juuri tällaisia toimintoja, joissa ihmiset tapaavat. Pitäisi ehkä enemmän järjestää olosuhteita, joissa se on mahdollista.

Mitä jos potti osuisi?

Ilta on jo kulunut pitkälle. Pian on jo aika päästää miehet turisemaan keskenään.

Aurinko ei kuitenkaan laske pilvien takana. On kesä ja valoa riittää pitkäksi aikaa.

Seuraavana lauantaina arvottaisiin jälleen lotto. Onkohan tämä viikko porukan onnenviikko? Karjalaisen mukaan luultavasti.

– Paljon mahdollista, kun niin kauan antanut odottaa, Sirviö heittää.

– Huono tuuri on pelattu pois, Karjalainen jatkaa.

Jos sattuu pahastikin jollekin käymään, niin sitten yritämme muut olla tukena.

Heimo Sirviö

Jokainen suomalainen on todennäköisesti pohtinut, mitä tekisi, jos lottovoitto osuu kohdalle. Entä tässä porukassa: mitä jos jättipotti tulee?

Hiukan yllättäen asiaa ei ole mietitty kovinkaan tarkasti. Miehet pohtivat yksissä tuumin, että lähipiiriä autettaisiin.

Haapalainen pohtii, että maailmassa toki riittäisi tavaraa ostettavaksi, mutta ehkä matkustelu kiinnostaisi kuitenkin enemmän.

– Ruohonleikkurikin alkaa olla aika iäkäs varmaan, Haapalainen heittää koneesta, jonka Sirviö oli aikanaan voitolla hankkinut.

– Alkaa hajota käsiin, Sirviö vastaa.

Lottoporukka
Miehet turisevat usein kaksikin tuntia keskenään. Lopuksi jokainen luovuttaa rahat.Niko Mannonen / Yle

Yhtä kaikki lottoporukka kyllä jatkaa, vaikka voitto osuisi. Viiden viikon jälkeen kokoonnuttaisiin jälleen yhteen tekemään rivit vanhoilla numeroilla. Tapaamisen lopuksi maksettaisiin oma osuus viideltä viikolta.

– Saattaa olla, että suuremmalla innolla, Haapalainen heittää.

– Isommalla panoksella, jatkaa Kauppinen.

Korjaus 14.7. klo 14:57: Porukan aloittaessa naisia ei ollut mukana, vaan vuosien aikana.