Kaupunkikeskustojen menetettyjä taloja kaivataan – asiantuntija varoittaa, että purkamishuuma voi toistua: "Me olemme sille sokeita"

Hämeenlinnan keskustan valtasi kolmeksi vuosikymmeneksi purkamisvimma, joka hävitti useita vanhoja rakennuksia. Purkamisen sijasta pitäisi miettiä enemmän rakennusten uusiokäyttöä.

kaupunkisuunnittelu
Hämeenlinnassa Skogsterin talo ja Piparkakkutalo säilyivät purkuvimmalta. Kaupunginmuseo toimii nykyisin Skogsterin talossa.
Hämeenlinnassa Skogsterin talo ja Piparkakkutalo säilyivät purkuvimmalta. Kaupunginmuseo toimii nykyisin Skogsterin talossa.Timo Leponiemi / Yle

HämeenlinnaSotavuodet söivät rankalla kädellä Suomen taloutta. Se näkyi myös rakennuksissa. Niitä ei ollut varaa kunnostaa.

Samalla uusien asuntojen tarve oli suuri. Se oli otollista aikaa purkaa parhailla paikoilla sijainneet vanhat talot, ja rakentaa tilalle betonisia kerrostaloja.

– Sotavuosina tuli paljon rakennusvelkaa. Taloja ei pystytty korjaamaan yksityisin varoin, joten tontin omistajilla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin myydä tontit halvalla pois rakennusyhtiöille. Ne rakensivat sitten kerrostaloja vanhojen talojen paikalle, toteaa museolehtori Jyrki Nissi.

Ihmisiä kiinnostavat vanhat, puretut puukorttelit ja kaupunkinäkymä ennen betonirakentamista.

Kaupunginmuseo järjestääkin heinäkuun aikana useita Tuhotut talot, kadonneet kodit -kierroksia (siirryt toiseen palveluun), joissa tutustutaan kaupungin merkittävimpiin purettuihin rakennuksiin oppaan avustuksella.

Kiinnostuksesta kertoo sekin, että "Kuvia menneiden vuosikymmenten Hämeenlinnasta" -Facebook-ryhmässä on reilusti yli 7 400 jäsentä. Samoin "Kaupunki kuvissa" -kirjat ovat olleet suosittuja.

Moderneilla rakennuksilla sama uhka

1960-luvun purkamishuuma voi toistua myös tänä päivänä.

– Nyt on samanlainen tilanne modernien rakennusten kohdalla. Puukaupunki oli 1960-luvulla samanikäinen kuin meillä on nyt tämä moderni rakennuskanta. Ihan samaan tapaan kuin silloin, ihmisten on vaikea tunnistaa näissä rakennuksissa olevia arvoja, sanoo tutkimustohtori ja arkkitehti Satu Huuhka.

Satu Huuhka analysoi väitöstyössään purettuja ja vajaakäyttöisiä rakennuksia. Hän työskentelee tällä hetkellä TTY:n arkkitehtuurin laitoksella rakennuskannan tutkimuksen ja korjausrakentamisen opetuksen parissa.

Huuhka pitää mahdollisena, että 50 vuoden päästä ihmiset haikailevat ajattelemattomuutta purettujen betonilähiöiden perään.

Raatihuoneenkatu 13 1950-luvulla
Raatihuoneenkadun varrella sijaitsivat vielä 1950-luvulla Vainikaisen leipomo ja Kämärin talo.Hämeenlinnan kaupunginmuseon kokoelma

– Uusimman rakennuskannan kanssa pitäisi olla melko varovainen sen takia, että me olemme sille sokeita. Ettei me nyt purettaisi vahingossa sellaista, mikä osoittautuu arvokkaaksi myöhemmin.

Vanhat valokuvat kertovat

Hämeenlinnan kaupunginmuseolla on hyvät valokuvakokoelmat vanhoista rakennuksista. Niiden katselu saa Jyrki Nissin haikealle mielelle.

– Tavallaan olin myös vihainen siitä, miksei meidän sukupolvellamme ole sellaista Hämeenlinnaa. Mutta kun asiaan alkoi perehtyä, havaitsi sen olevan monisyinen asia. Siitä on ihan turha ketään syyttää. Asuntopula oli niin suuri, eikä valtiolla tai kaupungilla ollut varaa lunastaa huonossa kunnossa olevia rakennuksia. Rakennukset olivat jo siinä vaiheessa menetettyjä.

Raatihuoneenkatu kesällä 2017
... ja Raatihuoneenkatu nykyasussaan. Ville Välimäki / Yle

Torin laidalla Raatihuoneen naapurissa sijaitsi aikanaan H.R. Helinin suunnittelema 1900-luvun alun jugendtyylinen Kämärin talo. Sen vieressä oli 1780-luvulta hirsinen empiretyylinen Vainikaisen kahvila ja leipomo, Linnankadun toisella puolella oli samoin empiretyylinen 1770-luvun lopun Willgrenin talo.

– Jos vanhoja rakennuksia ei olisi purettu, Hämeenlinna olisi paljon monipuolisempi ja historiallisia kerroksia olisi enemmän. Rakennukset olisivat paljon yksityiskohtaisempia. Ne olisivat värikkäämpiä ja niissä olisi monia huomaamattomia yksityiskohtia.

Purkulupa heltisi helposti

Vanhoja rakennuksia on toki säilynyt torin ympärillä, samoin kuin nykyisen Kumppanuustalon eli aiemman ortodoksikirkon tienoilla. Pystyssä ovat edelleen myös Skogsterin talo ja Piparkakkutalo, joka oli lähellä tulla puretuksi.

Jyrki Nissi ja Piparkakkutalo
Jyrki Nissi haikailee vanhoja purettuja rakennuksia, mutta ymmärtää sen, että sotavuodet veivät mahdollisuudet pitää rakennukset kunnossa. Piparkakkutalo sentään säästyi Hämeenlinnan kirkon naapurissa.Timo Leponiemi / Yle

– Vuonna 1978 paikalle suunniteltiin tavaratalon laajentamista ja Piparkakkutalo oltiin purkamassa. 3 000 ihmistä allekirjoitti vetoomuksen talon säästämiseksi ja näin sitten kävi, ettei sitä purettukaan. Se oli viimeisiä hetkiä, kun merkittäviä rakennuksia oli purku-uhan alla.

Rakennuksia suojelevia lakeja on kiristetty vuosikymmenten saatossa.

– Tänä päivänä rakennussuojelulait ovat paremmat kuin 1960-luvulla, jolloin oli aika helppoa purkaa vanha merkityksellinenkin rakennus pois. Hämeenlinna ei suinkaan ollut ainoa kaupunki, jossa vanhoja rakennuksia purettiin.

Uusiokäyttöön enemmän huomiota

Satu Huuhkan mukaan Suomessa puretaan rakennuksia Euroopan mittakaavassa innokkaasti, vaikka määrällisesti puretaankin vielä melko vähän. Purkamisen määrä korreloi suoraan uudisrakentamisen määrän kanssa. Puretut rakennukset ehtivät hänen mukaansa hädin tuskin keski-ikään. Huomiota pitäisi kiinnittää enemmän rakennusten uusiokäyttöön.

– Vähimmillään niitä tulisi käyttää rakennusmateriaalien lähteenä. Esimerkiksi vajaakäyttöisyydestä kärsivien lähiökerrostalojen elementeillä voisi teoriassa kattaa pientalotuotannon koko maassa neljän vuoden ajan. Rakennuskanta voisikin toimia raaka-aineen lähteenä uudenlaisiin kierrätysteknologioihin perustuvalle liiketoiminnalle, Huuhka sanoo väitöskirjassaan (siirryt toiseen palveluun).

Arkkitehti Satu Huuhka vaatii kaupunkeja arvioimaan realistisesti uudisrakentamisen tarvetta ja sitä, kuinka vanhaa rakennuskantaa voitaisiin hyödyntää. Hämeenlinnassakin pitäisi suhtautua olemassa oleviin rakennuksiin nykyistä arvostavammin.

Linnankatu 1940-60-luvun asussaan
Linnankatu 1940-60-lukujen asussaan. Vasemmalla Piparkakkutalo ja sen vieressä Skogsterin talo.Hämeenlinnan kaupunginmuseon kokoelma

– Jos puu-Hämeenlinna tunnin ajomatkan päässä Helsingistä olisi säilytetty, meillä olisi aikamoinen matkailuvaltti käsissämme. Sinne ei kuitenkaan päästä takaisin.

Nykyistäkään toimintaa Huuhka ei pidä riittävän varovaisena.

– Turhan helposti puretaan rakennuksia, joilla voi olla ja on arvoa. Toivoisinkin hieman hienovaraisempaa suhtautumista vanhaan rakennuskantaan täällä Hämeenlinnassa.

Pitkäikäisempää rakennuskulttuuria enemmän

Arkkitehti Satu Huuhka sanoo, että rakennusten purkamisessa ei useinkaan ole kyse niiden kunnosta. Asuntomarkkinoille tehdään niin paljon tarjontaa, etteivät vanhat asunnot enää houkuttele.

– Kaupunkien pitäisi huolehtia siitä, ettei ylitarjontaa synny. Ylitarjonta vanhentaa vanhempaa rakennuskantaa ja johtaa sen purkamiseen turhaan, vaikka se olisi korjauskelpoista.

Linnankatu vuonna 2017
... ja Linnakatu kesällä 2017.Ville Välimäki / Yle

Nykyistä rakentamista Huuhka pitää ympäristön kannalta kestämättömänä ja tuhlaavana kertakäyttökulttuurina.

– Rakennuksiin laitettujen luonnonvarojen pitäisi pysyä käytössä pidempään kuin muutamia vuosikymmeniä. Uusia rakennuksia suunniteltaessa arkkitehtien on kiinnitettävä huomiota siihen, että ne tehdään kestävistä materiaaleista ja korjattaviksi.

_Lauantaina 22.7. kello 15 "Kuvia menneiden vuosikymmenten Hämeenlinnasta" -Facebook-ryhmä järjestää kokoontumisen Hämeenlinnan torilla. Tavoitteena on elävöittää keskustaa ja samalla tavata ryhmän jäseniä. _