Melliferopolis tuo mehiläiset kaupungin sykkeeseen – "Ihmiset eivät tiedä mehiläisistä juuri mitään"

Mehiläiset kiehtovat taiteilijoita: Melliferopolis-projektin tarkoituksena on parantaa sekä mehiläisten, ympäristön että asukkaiden hyvinvointia.

mehiläiset
mehiläinen
Jussi Mankkinen / Yle

Mehiläinen on kiehtova olento. Se pystyy viestimään toisten mehiläisten kanssa tanssin, feromonihormonin ja sähkön avulla. Mehiläinen näkee myös ultraviolettivaloa ja osaa rakentaa heksagonin eli kuusikulmion muotoisia kennoja.

Jos mehiläistä ei olisi, olisi se vakava katastrofi koko ihmiskunnalle – niin suuri merkitys pienen hyönteisen pölyttämisellä on koko planeetallemme.

Ei siis ihme, että mehiläinen ja sen ympärille kehkeytyvä dramatiikka sekä estetiikka kiinnostavat myös taiteilijoita.

Ulla Taipale, Melliferopolis
Ulla TaipaleJussi Mankkinen / Yle

Mehiläiskaupunki saapui Helsinkiin

Helsingissä taiteellis-tieteellinen mehiläisteema näkyy jo viidettä vuotta Melliferopolis-projektissa, joka on tuonut kaupungin julkisiin tiloihin useita mehiläispesiä. Ideana on lisätä ihmisten ja mehiläisten kohtaamisia ja jakaa tietoa hyönteisestä, joka loppujen lopuksi on monelle mystinen ja vieras olento.

– Mehiläiset ovat pitkälti kadonneet urbaanista ympäristöstä. Ihmiset eivät tiedä mehiläisistä juuri mitään, ne sotketaan ampiaisiin ja monet pelkäävät niitä kuollakseen, kuraattori Ulla Taipale kertoo.

– Mehiläinen ei pistä, jos sitä ei häiritä, hän painottaa.

Melliferopolis on Taipaleen ja Suomeen muuttaneen itävaltalaistaiteilija Christina Stadlbauerin luomus. Projektiin on kuulunut muun muassa Hexa-Hive -nimellä kulkevia kokeellisia mehiläispesiä, performanssia, äänitaidetta sekä erilaisia tutkimuksia.

Elizabeta Lace, Melliferopolis
Elizabeta LaceJussi Mankkinen / Yle

Esimerkiksi äskettäin taiteilijat ja taideopiskelijat keräsivät siitepölyä ja tutkivat mikroskoopilla sen moninaisia muotoja.

– Otimme siitepölyä talteen aluslaseille ja jätimme niitä ympäristöön vähän sivummalle, jottei kukaan koskisi niihin. Osa niistä kuitenkin katosi, Latvian Riiasta kotoisin oleva taiteilija Elizabeta Lace kertoo.

– Minulle tällainen prosessi edustaa ehkä pikemminkinkin tiedettä, mutta voihan tämän kokea taiteena tai tietynlaisena performanssinakin.

Mikroskooppi, siitepöly
Mikroskooppikuvaa siitepölystäJussi Mankkinen / Yle

Mehiläiset kiinnostivat jo 1800-luvulla

Tällä hetkellä Melliferopolis-mehiläispesiä sijaitsee muun muassa Tarja Halosen puistossa ja Kaisaniemen Kasvitieteellisessä puutarhassa. Jos ajatukselle ollaan myötämielisiä, urbaaneja mehiläispesiä nähdään tulevaisuudessa myös Porin uudella asuntomessualueella vuonna 2018.

Sinänsä kaupunkeihin tuoduissa mehiläispesissä ei ole mitään uutta. Mehiläiset olivat osa urbaania elämää ja kiinnostuksen ja uteliaisuuden kohde 1800-luvun Euroopassa, ja esimerkiksi Pariisin kuuluisaan Parc Luxembourgiin perustettiin yleisöä varten mehiläistarha jo vuonna 1856.

Mehiläispesä, Melliferopolis
Hexa-HiveJussi Mankkinen / Yle

1900-luvulla mehiläiset valjastettiin teolliseen hunajantuotantoon, ja toisen maailmansodan melskeiden jälkeen kiinnostus urbaaneihin mehiläisiin lopahti. Vasta viime vuosina ne ovat palanneet takaisin yhä suositummaksi kasvaneen kaupunkiviljelyn vanavedessä, ja Melliferopoliskin on osa tätä ilmiötä.

– Me emme keskity hunajan tuotantoon, vaan tuomme mehiläiset takaisin kulttuuriseen konteksiin, joka on ollut kadoksissa sen jälkeen kun mehiläisestä tehtiin tuotantoeläin, Ulla Taipale kiteyttää.

Christina Stadlbauer, Melliferopolis
Christina StadlbauerJussi Mankkinen / Yle

Jos mehiläinen katoaa, katoaa ihminenkin

Christina Stadlbauer on työskennellyt jo pitkään luonto- ja ympäristöaiheisten teemojen parissa. Hänen mielestään mehiläiset jos mitkä ovat ihmeellisiä olentoja.

– Mehiläinen on hyvä esimerkki eläimestä, joka ei ole täysin kesyyntynyt, mutta jota ei voi sanoa villieläimeksikään.

– Mehiläiset kiinnostavat minua, koska niillä on merkittävä vaikutus ympäristön hyvinvointiin ja sen vahvistamiseen. Mehiläisillä on myös yhteyksiä arkkitehtuuriin, kasvitieteeseen sekä ihmisen ravinnonsaantiin ja ruoantuotantoon, Stadlbauer luettelee.

Niinpä. Tieteiskirjailija Johanna Sinisalon muutaman vuoden takainen Enkelten verta -teos piirsi hyytävän kuvan tulevaisuuden ekokatastrofista, jossa mehiläiset ovat katoamassa – siinä sivussa häviäisi pääosin ihmiskuntakin.

mehiläinen, Melliferopolis
Jussi Mankkinen / Yle

Myös pop-maailmassa ollaan huolissaan mehiläisten tulevaisuudesta. Blondie-yhtyeen uuden Pollinator-levyn visuaalinen tematiikka viittaa mehiläisiin ja pölyttämiseen, ja sanomaa ovat vahvistanet vokalisti Debbie Harryn asusteet, joissa on lukenut Stop Fucking the Planet.

Viime vuosina tiedemaailmassa on kohistu paljon Colony Collapse Disorderista eli mehiläisyhdyskuntien romahtamishäiriöstä. Pesiin on jäänyt pelkkä kuningatar ja keskenkasvuisia hyönteisiä, kun taas aikuiset työmehiläiset ovat kaikonneet jonnekin – kukaan ei tiedä minne. Ilmiölle ei ole löytynyt varmaa tieteellistä selitystä, mutta sen arvellaan johtuvan ympäristömyrkyistä tai loiseläimistä. Romahtamishäiriön pelätään yleistyvän tulevaisuudessa.

Isotähtiputki, kukka
Isotähtiputki kukkii mehiläisten kiitoradallaJussi Mankkinen / Yle

Akupunktio piristää kaupunkeja

Melliferopolis on myös yksi esimerkki lukuisista kaupunkiakupunktioprojekteista, joita on pikku hiljaa ujuttautunut maailman suurkaupunkeihin. Projektit ovat eräänlaisia akupuntioneuloja, jotka Melliferopoliksen kohdalla parantavat sekä mehiläisten, ympäristön että asukkaiden hyvinvointia.

Kaupunkiakupunktio näkee ja kokee kaupungin elävänä organismina, ja esimerkiksi Tarja Halosen puistossa sijaitsevan pesän yhteyteen mehiläisille ja muille pölyttäjille on rakennettu kahdeksan metriä pitkä kiitorata, jossa kasvavista kukista on hyvä käydä keräämässä mettä.

Lähistöllä sijaitsevat omenapuut taas ovat tuottaneet viime vuosina hyvin hedelmää, kiitos ahkerien pölyttäjien.

– Kaupunkiakupunktion ei tarvitse olla miljoonainvestointi, vaan kyse voi olla pienistäkin interventioista, joilla on vaikutusta ihmisen (sosiaaliseen) ympäristöön, Ulla Taipale sanoo.

– Kun olimme keväämmällä perkaamassa mehiläisten kiitorataa, paikalla kävi useita ihmisiä kyselemässä, milloin ne mehiläiset oikein tulevat takaisin.

mehiläinen
Jussi Mankkinen / Yle