Kari Pirhonen on yksi alansa harvoista osaajista Suomessa – hän keinosiementää mehiläisiä

Tiesitkö, että mehiläisiäkin keinosiemennetään? Yle tapasi yhden alan harvoista taitajista, joka näyttää videolla miten mikrolitran tarkka temppu tehdään.

mehiläishoito
mehiläienen
Kari Pirhonen kertoo videolla, miten hän innostui mehiläisistä. Kaikki sai alkunsa yhdestä kipeästä pistosta 5-vuotiaana. Video: Matias Väänänen / Yle

KihniöMehiläinen lennähtää laiskan lomalaisen näkokenttään. Se pörrää ahkeran näköisenä kukasta kukkaan, ja lomalaiselle tulee hiki mehiläisen aherrusta katsoessaan. Se, millainen tarhamehiläinen mettä kerää, voi myös olla ahkeran jalostuksen tulos.

Tavoitteena ovat lauhkeat, terveet ja tuottoisat mehiläiset. Niiden pitää myös selvitä ankarista talvista.

Varmimmin tarhamehiläisten perimää voidaan parantaa keinosiementämällä. Alan osaajia on Suomessa vain muutama. Tamperelainen Kari Pirhonen, 57, on kehittänyt siemennyslaitteensa osittain itse.

Pirhosen mehiläistenhoitoura alkoi viisivuotiaana.

– Pappa oli ottamassa hunajaa mehiläispesästä, kun minua pisti mehiläinen korvan taakse. Muistan vieläkin sen tuskan ja itkun. En tiedä aiheuttiko se myrkky vai mikä, mutta mehiläisiä piti saada.

Kari Pirhonen ja lapsuuden mehiläispesä
Tästä kaikki alkoi: Kari Pirhonen poseeraa nuoruutensa mehiläispesän äärellä. Nyt hän on siirtänyt pesät poikansa hoitoon.Matias Väänänen / Yle

Omien mehiläispesien hoito kesämökillä Kihniössä ei riittänyt, vaan Pirhonen halusi tietää mehiläisistä kaiken.

– Siinä on menty niin pitkälle kuin pääsee.

Pirhonen on harrastanut mehiläisten jalostusta jo vuosikymmeniä. Myös opiskelualan valinta, perinnöllisyystiede, taisi saada alkunsa siitä yhdestä mehiläisen pistosta lapsuudessa.

Kuhnurin kuolema on uuden sukupolven alku

Kari Pirhonen asettelee parituspesän kannen varovasti paikoilleen. Hän on pyydystänyt pieneen häkkiin tarvitsemansa määrän kuhnureita.

– En tykkää tappaa yhtään mehiläistä turhaan. Yritän laittaa tämän kannen kiinni niin, ettei väliin jää ketään. Nyt ei ritissyt, hyvä.

Sisällä Pirhonen ottaa häkistä kuhnurin ja puristaa keskiruumista varovasti. Esiin turskahtaa siitin ja noin mikrolitran verran spermaa. Joskus kuhnurille pitää antaa pieni sähköisku, jotta sperma saadaan esiin. Tämä voi kuulostaa brutaalilta, mutta mehiläisen lemmenleikki on ainutkertaista muutenkin – kuhnurit kuolevat aina pariuduttuaan. Tehtävänsä tehtyään ne olisivat vain taakka yhdyskunnalleen.

Pirhonen imaisee pipettiin pienen tilkan spermaa ja ottaa seuraavan kuhnurin käsiinsä. Tarvitaan kahdeksasta kymmeneen kuhnuria keinohedelmöittämään emo.

Kari Pirhonen puristaa mehiläiskuhnurilta spermaa
Katso videolta, miten kuhnurilta saadaan sperma talteen ja miten se ruiskutetaan emoon. Video: Matias Väänänen / Yle

Millainen sitten on hyvä kuhnuri jatkamaan sukuaan?

– Se, joka karkaa. Eli ne ovat parhaita, jotka ensimmäisenä tulevat ulos pesästä kun niitä kerätään. Ne ovat innokkaimpia pariutumaan ja sopivan ikäisiä.

Kuhnuri on parhaimmillaan vähintään kahden viikon ikäisenä. Kuningatar on valmis häälennolleen noin viikon ikäisenä.

Ankara maa italialaisille tuontiemoille

Mehiläiset ovat tärkeitä paitsi hunajan tuottajina myös kasvien pölyttäjinä, mutta pohjoisen talvi on lajille ankara. Luonnonvalinnan ansiosta mehiläiskanta on melko kestävä: talvisin tarhamehiläisyhdyskunnista kuolee Suomessa noin 15 prosenttia.

Mehiläisten jalostuksella pyritään parantamaan kannan sitkeyttä ja lisäämään hunajan tuottoa.

– Emoaines on täällä hyvin epätasaista. Suomeen joudutaan tuomaan vuosittain noin 10 000 emoa esimerkiksi Italiasta, Suomen Mehiläishoitajien Liiton puheenjohtaja Janne Leimi sanoo.

Mehiläisiä pesän suulla
Monella Suomen luonnossa pörräävällä mehiläisellä on eteläeurooppalainen emo. Tarhamehiläisten on kestettävä Suomen talvet, oltava lauhkeita, terveitä ja tuotteliaita.Matias Väänänen / Yle

Italiasta, Slovenia ja mm. Itävallasta tuotavat emot saattavat heikentää perimällään mehiläisten kylmänsietoa. Kun mehiläiset pariutuvat vapaasti ilmassa, mehiläistarhaaja ei voi koskaan tietää varmasti, kenen kanssa emo pariutuu ja millaisia jälkeläisistä tulee. Suomen Mehiläishoitajien Liitto on käynnistänyt tänä kesänä emonjalostusohjelman, jossa käytetään tarvittaessa myös keinosiemennystä.

Ihmisen apu varmistaa uusien emojen tuotantoa myös silloin, kun epävakaiset säät eivät houkuttele kuhnureita ja kuningattaria häälennolle. Esimerkiksi viime kesä oli hankala: hunajaa ei juuri tullut eivätkä emot pariutuneet kunnolla kurjan sään takia.

Kuningatar elää neljäkin kesää siemenet sisässään

Kirkkaat valot ja mikroskooppi auttavat Kari Pirhosta näkemään millintarkan siemennyksen seuraavan vaiheen. Ruiskussa odottaa kahdeksan mikrolitraa kuhnurin spermaa.

Pirhonen asettaa emon osittain itse kehittämänsä siemennyslaitteen putkeen pää edellä. Emo nukahtaa putkessa virtaavaan hiilidioksidiin. Pirhonen avaa lisääntymiselimen aukon pienillä koukuilla, ja kuhnureiden tuotos ruiskutetaan emoon.

Kari Pirhosen kehittämä mehiläisten keinosiemennyslaitteisto. Kuningatarta siemennetään.
Emo on tainnutettu hiilidioksidilla siemennyksen ajaksi.Matias Väänänen / Yle

Emo saa annoksen hiilidioksidia siemennystä edeltävänä päivänä ja toisen annoksen siemennyksen aikana. Hiilidioksidin toinen tarkoitus on saada emo aloittamaan muninta. Vaikutusmekanismia ei tunneta.

– Olisi parempi saada emo aloittamaan muninta ilman kahta hiilidioksidikäsittelyä, jotka ovat emolle rasittavia ja saattavat lyhentää sen elinikää.

Seuraavaksi on kiire saada kuningatar takaisin lämpimään pesään.

– Emon pitää nyt päästä muiden mehiläisten joukkoon. Jos näin ei käy, spermat eivät kulkeudu siittiösäiliöön, jossa ne ovat sitten varastoituna emon elinajan.

Onnistuminen nähdään jo pian.

– Kolme päivää riittää, jos kaikki menee nappiin, Pirhonen sanoo.

Emo elää pariteltuaan jopa neljä, viisi vuotta. Se saattaa tuottaa elämänsä aikana satojatuhansia munia.

Pesän yksinvaltias ei pariudu enää uudestaan.

Kari Pirhonen keinosiementämässä mehiläistä
Keinosiemennyksessä monen asian pitää mennä oikein. Kokemus ja toistot auttavat onnistumisessa. Matias Väänänen / Yle

Mehiläisten biologiassa vielä paljon tutkittavaa

Kari Pirhonen kertoo siementäneensä noin tuhat emoa. Onnistumisprosentikseen hän arvioi 80. Myös luonnossa neljä viidestä häälennosta tuottaa uuden sukupolven.

Pirhonen jakaisi mielellään jalostustietoaan ja osaamistaan muillekin, mutta harrastajat ja oppihaluiset ovat vähissä.

Opittavaa on paljon. Mehiläisten biologiassa, lemmenleikeissä ja keinosiemennyksessä on vielä paljon sellaista, mitä ei tiedetä. Pirhonen kertoo esimerkkejä:

– Kuhnuri jättää luonnollisessa pariutumisessa koko sukukalleutensa emon sisään. Tässä on muutakin kuin siementä, kuten valkoista limaa ja hieman oranssia ainetta, joiden merkitys on epäselvä.

Myös pariutumislennon ja emoa ilmassa hiplaavien kuhnurien vaikutus emon stimuloijina on tuntematon.

– Siinä olisi innokkaille biologeille paljon tekemistä, Pirhonen sanoo.

Mehiläispesiä pihassa
Tämän kesän hunajasadon laadusta ja suuruudesta ei ole vielä tietoa. Mehiläiset tarvitsevat nyt aurinkoista ja lämpöistä säätä, jotta ne jaksaisivat tuottaa hunajaa yli oman tarpeensa.Matias Väänänen / Yle