Samassa veneessä Tommi Kinnunen ja Niina Junttila: Jako tyttöihin ja poikiin merkitsee enemmän aikuisille kuin lapsille itselleen

Miksi kouluissa pitäisi samaistua sukupuoleen, kysyttiin Samassa veneessä -keskustelussa Porissa.

sukupuoliroolit
Oppilaat tunnilla

Koululaisten elämää ei juuri määritä jako tyttöihin ja poikiin. Eikä ainakaan siinä määrin, kuin aiheesta käydy julkinen vääntö antaisi ymmärtää, toteavat opettaja, kirjailija Tommi Kinnunen ja Turun Yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessori, tietokirjailija Niina Junttila.

He puivat kysymystä perjantaina Ylen Samassa veneessä -keskustelussa Porin SuomiAreenassa.

Junttilan mukaan tyttö-poika -jakoa tuijotetaan liian helposti kaikenselittävänä tekijänä. Hän nostaa rinnalle ainakin myös jaon introvertteihin ja ekstrovertteihin. Ja tekijöitä on paljon muitakin.

– Niillä molemmilla on toki jotain merkitystä, mutta eivät nekään kaikkea selitä.

Koulun roolista sukupuoliroolien opettajana tai muokkaajana käytiin kiihkeä keskustelu viime syksynä, kun opetushallitus julkaisi oppaan Tasa-arvotyö on taitolaji, jossa muistutettiin, että lasta määrittää moni muukin tekijä kuin sukupuoli, joka helposti ylikorostuu. Julkisuudessa tämä tulkittiin niin, että lapsia ei enää saisi kutsua tytöiksi ja pojiksi.

Kinnunen pitää keskustelupalstoilla esitettyjä väitteitä sukupuolten kieltämisestä opetuksessa lähinnä naurettavina. Kyse on sen sijaan siitä, että koulun ei pitäisi tuputtaa valmiita rooleja.

– En minä halua, että oppilaani kasvavat joihinkin tiettyhin rooleihin. Että opettamani tytöt oppisivat hiljaisiksi ja alistumaan ja antamaan vuoroa koko ajan toisille. Minä haluan, että he oppivat vaatimaan oman tilansa yhteiskunnassa, niinkuin kaikki muutkin.

Kinnunen kysyy yleisemmin miksi kouluissa pitäisi samaistua sukupuoleen?

– Minä olen mies, mutta en silti koe että minulla ja vaikkapa Teemu Selänteellä on mitään tekemistä keskenään.

– Olisi ihan yhtä keinotekoista, jos meidät jaettaisiin jonkin matemaattisen mallin mukaan vaikkapa hoikkiin ja ylipainoisiin. Ja sitten sun pitäisi kokea kuuluvasi jotenkin siihen porukkaan [...] Ja sitten se vielä vaikuttaisi ammatinvalintaan, että "pyöreät nyt hakeutuu tällaisille alueille".

Roolit ohjaavat myös koulumenestystä enemmän kuin varsinainen sukupuoli.

– Paljon puhutaan siitä, että pojat eivät lue, mutta ei tytötkään lue. Tai se ei siis ole sukupuolisidonnaista. Minulla on oppilaina poikia, jotka lukevat paljon ja tyttöjä, jotka eivät kirjaa avaakaan. En usko, että tästä voidaan geneettisellä tasolla sanoa oikeastaan yhtään mitään, vaan me ollaan yhteiskunnalisten roolien vankeja. Se vaikuttaa paljon siihen mitä meistä tulee ja mihin ammatteihin me hakeudutaan, Kinnunen sanoo

Pojatkin kaipaavat sydänystävää

Perinteinen oletus on, että pojat liikkuvat poikaporukassa, ja tytöillä taas on yksi sydänystävä, bestis.

Lasten ja nuorten yksinäisyyttä tutkinut Junttila kertoo, että oikeasti pojat kaipaavat porukan sijaan yhtä läheistä ystävää jopa enemmän kuin tytöt.

Viesti menee kuitenkin perille hitaasti. Junttila kertoo esimerkin jonkin ajan takaa.

– Kerroin tästä, ja minulle miesopettaja kommentoi, että ei voi pitää paikkansa. Ei ne pojat kaipaa läheisiä ystäviä, koska jos ne halailisi toisiaan koulun käytävällä, niin heti tulisi piipaa-auto hakemaan pehmustettuun huoneeseen.

Ei opettajakiintiöille, kyllä positiivisille esimerkeille

Asenteet ovat kuitenkin muuttumassa ja samalla mies- ja naisopettajien alat ovat katoamassa.

Kumpikaan keskustelijoista ei lämpene ajatukselle sukupuolikiintiöistä eri opettajatehtävissä. Sen sijaan opettajien sukupuoliroolien luonteva katoaminen heijastuu myös oppilaisiin. Kinnunen kertoo ystävänsä koulusta, jossa pitkän matematiikan opettajaksi tuli naisopettaja. Sen jälkeen tytöt valitsivat aineen aiempaa herkemmin.

Aiemmin "väärälle" alalle eksynyt oli outolintu. Molemmilla keskustelijoilla on omakohtaista kokemusta.

– Silloin kun minä sain dosentuurini, erikoisalana tilastomenetelmät, tuli kommenttia että voi kun kiva että joku nainenkin on tilastomenetelmistä kiinnostunut, kertoo Junttila.

Kinnunen puolestaan kertoo olleensa opiskeluaikanaan toinen kurssin kahdesta miehestä. Hän opiskeli äidinkielen opettajaksi.

Rooleja on vielä jäljellä.

– Kyllä näitä olisi hyvä saada pikkusen sekaisin. Minä en esimerkiksi ole koskaan tavannut miespuolista kotitalousopettajaa, Kinnunen pohtii.