MANILA Italialaisessa kahvilassa on jo lounasaika, mutta Juho-Erik Kolehmainen siemailee vasta aamukahviaan.
Viime yönä tuli työskenneltyä aamuyöhön asti. Se ei ole Kolehmaiselle tavatonta vaan pikemminkin tapa: Aasiassa paiskitaan tarvittaessa pitkää päivää. Ja koska työpaikka on kansainvälisessä vakuutusyhtiössä ja asiakkaat ympäri maailmaa, on aikaerojen takia joustettava.
Elämä olisi voinut mennä toisinkin.
Vielä jokin aika sitten siilinjärveläinen Kolehmainen oli kauppatieteiden opiskelija, joka oli saanut kesätyön Kuopion torin laidalla sijaitsevasta pankista. Sieltäkin olisi saattanut avautua ura.
Mutta hän valitsi toisin. Kun Kolehmainen kuuli kaveriltaan työmahdollisuuksista kaukaisilla Filippiineillä, ei hän jäänyt miettimään.
"Nuoresta asti oli kipinä nähdä maailmaa, wanderlust takaraivossa"
– Vanhemmat kysyivät, että kauan meinasit olla siellä. Sanoin että vuoden. He sanoivat, että pidä huolta itsestäsi, 31-vuotias Juho-Erik, tuttavallisemmin vain Juho, sanoo.
Nyt vuosi on venynyt kuudeksi vuodeksi.
– Nuoresta asti oli kipinä nähdä maailmaa, wanderlust takaraivossa. En oikeastaan koskaan kuvitellut mahdollisuutta, että tekisin koko työurani pelkästään Suomessa. Kai sitä alitajuisesti on halunnut laajentaa omaa täkyään, Juho sanoo.
*Kolehmainen ei ole täällä *suinkaan ainoa suomalainen. Kaveripiiriin Manilassa kuuluu muita suomalaisnuoria, jotka ovat lähteneet kokeilemaan onneaan Aasiaan.
Ystäviä yhdistää kotimaan lisäksi ehkä vieläkin olennaisempi asia: palava seikkailunhalu.
Kaverukset edustavat millenniaaleja, vuosituhannen vaihteen jälkeen aikuistunutta sukupolvea. Heitä pidetään rutiineja kaihtavina, maailmaa pelkäämättöminä kolmikymppisinä, joiden kärsivällisyys ei riitä odottamaan etenemistä työelämässä.
– Millenniaalit, mun ikäluokka on valmis ottamaan riskiä, ottamaan tulevaisuutensa omaan haltuun, Juho miettii.
Suomalainen ystäväpiiri tapaa useasti Manilan kansainvälisissä ravintoloissa ja trendibaareissa.
Nyt onkin aika lähteä tapaamaan Juhon kavereita.
*Tällä kertaa porukka kokoontuu *Greenbeltin kauppakeskuksen thaimaalaiseen ravintolaan. Vehreällä terassilla pitkät rennot nuoret miehet syövät kevätrullia ja nuudeleita.
Hymy irtoaa filippiiniläisellä leveydellä.
Ja miksei hymyilyttäisi. Miehillä menee työelämässä lujaa.
– Suomessa mahdollisuuksien määrä on pienempi. Työelämässä kaikki ovat maistereita. Kestää 10–20 vuotta ennen kuin pääsee haluamaansa rooliin. Valmistuttuaan joutuu jonon hännille, startup-yrittäjä Antton Nordberg sanoo.
Täällä on toisin.
Diplomi-insinööriksi Aalto-yliopistossa opiskellut Nordberg tuli alun perin Manilaan töihin brittiläiselle kiinteistöalan Savills-yritykselle. Hän eteni nopeasti opastamaan kiinteistösijoittajia Manilan toimiston tutkimusjohtajana. Neljän vuoden jälkeen hän jättäytyi startup-yrittäjäksi. Nykyisin hän kehittää kansainvälisten ystäviensä kanssa kiinteistönvälityksen prosesseja automatisoivaa sovellusta.
Omasta taustasta on selvää hyötyä, hän uskoo.
– Suomalainen koulutus pönkittää itseluottamusta.
Nordberg myöntää etsineensä maata, jossa kaamos ei piinaa ja jossa pääsee surffaamaan.
Hän kuitenkin myöntää, että tietää hyvin olevansa osa Suomen aivovuotoa. Se tuntuu pistona sydämessä – mutta toisaalta, tilaisuuksiin on tartuttava.
Niin tekevät monet muutkin milleniaalit.
"En vanhaan jenkkitapaan odota eläkepäiviä, että sitten matkustan ja katson paikkoja"
Suomesta lähtee Tilastokeskuksen mukaan maailmalle joka vuosi noin kolmisen tuhatta 25–34-vuotiasta suomalaista. Näin on tapahtunut jo koko 2000-luvun ajan.
Enemmistö lähtijöistä ei juuri haikaile takaisin. Siirtolaisuusinstituutin tutkimuksessa paluumuuttajista vain noin 40 prosenttia lähtijöistä kertoi aikovansa vielä palata kotimaahan. Paluumuutto onkin tilastokeskuksen mukaan voittopuolista tällä hetkellä vain eläkeikäisten keskuudessa.
*Työn ohessa suomalaiskaverukset *nauttivat elämästä, milleniaalien tapaan.
Filippiineillä lystit ovat lähettyvillä. El Nido, Coron, Bohol ja muut lomasaaret sijaitsevat lyhyiden ja edullisten lentojen päässä.
Porukka käy saarilla snorklaamassa ja golfaamassa. Manilan valtavista ostoskeskuksista löytyy puolestaan kaukaloita, joissa voi harrastaa jääkiekkoa.
– En vanhaan jenkkitapaan odota eläkepäiviä, että sitten matkustan ja katson paikkoja. Haluan kokea nuorena ja tehdä siitä elämäntavan. Sukupolviero on siinä, mitkä koetaan tärkeimpinä asioina. Onko se oman asunnon hankkiminen ja vakaa ja varma duuni vai mitä, Juho Kolehmainen pohtii.
"Olen uratietoinen ja kunnianhimoinen, mutta en ole ihan loppupeleissä varma, minne elämä vie"
Millenniaali-sukupolven sanotaan elävän hetkessä ilman pitkää tulevaisuuden suunnittelua. Näin ikäryhmää on luonnehtinut muun muassa amerikkalainen PEW-tutkimuskeskus.
Juho ja kumppanit luovatkin nyt itse yrityksiään ja uraansa. He myöntävät, ettei heillä ole kovin tarkkaa strategiaa pitkälle tulevaisuuteen.
Samalla Manilan porukka sanoo tiedostavansa riskit heittäytymisestä Suomen tarjoaman turvaverkon ulkopuolelle. Mutta muuttuvassa maailmassa luottamus vain yhden pienen maan tarjoamiin mahdollisuuksiin voi olla riski. On hyvä olla uskallusta kokeilla uutta.
– Yksittäiset pienet markkinat voivat dipata. Mitä tahansa voi tapahtua politiikassa ja taloudessa, sanoo Juho.
Kellään heistä ei ole esimerkiksi isojen yhtiöiden takaamaa työsopimusta, joka turvaisi elämän ulkomaankomennuksen aikana ja sen jälkeen. Euroopan ulkopuolella työskentelevä putoaa myös Suomen sosiaaliturvasta. Eläkettä ei kerry ja sairausvakuutukset on hoidettava itse.
– Tunnen vastuuni. Teen valintoja ja tiedän, etten jää tyhjän päälle. Olen uratietoinen ja kunnianhimoinen, mutta en ihan loppupeleissä ole varma, minne se vie, Juho täsmentää.
*Eivät suomalaiset millenniaalitkaan *aivan silmänräpäyksessä solahtaneet Manilan sykkeeseen. Kiihkeää talouskasvua elävän maan rytmi tuntuu välillä loputtoman nopealta.
– Elämä on kaoottista, erilaista kotohärmään verrattuna. Tottuminen otti oman aikansa. Arki on täynnä impulsseja, Joona Selin sanoo. Hän perusti puolestaan Filippiineille Pohjoismaiden kauppakamarin, jota hän nyt johtaa.
Kaveriporukkaa tähyää myös Filippiineistä kauemmas. Ympärillä on joukko nopeasti kasvavia Aasian talousmaita.
– Ei ole vielä deadlinea palata, ryhmän neljäs jäsen, sarjayrittäjä Joni Koro sanoo. Hänen yrityksensä Nordik Concept tuo Filippiineille pohjoismaisia huonekaluja ja innovaatioita. Bisnestä voisi laajentaa myös muualle Aasiaan.
*Aivovienti voisi kääntyä myös Suomen hyväksi, *jos ulkomailta kokemusta hankkineet palaavat jonain päivänä kotiin.
Suomalaisnelikosta ainakin Juho sanoo olevansa ehkä jonakin päivänä valmis palaamaan koti-Suomeen. Silti mietityttää, onko hän ja muut millenniaalit kokemuksineen jo outolintuja Suomen työmarkkinoilla.
– Onko Suomen markkinoilla kysyntää esimerkiksi juuri sille, mitä teet toisella puolella maapalloa?
Sitten on muitakin syitä, joiden takia paluu voi jäädä pysyvämmin taka-alalle.
Juho Kolehmainen tapasi työpaikallaan filippiiniläisen Catherinen. Nyt he asuvat yhdessä vauraiden filippiiniläisten ja ulkomaalaisten suosimassa lähiössä Manilassa.
Alueella kerrostalot kohoavat kymmeniin kerroksiin, ja viheralueet on manikyroitu tarkasti. Kadun varsilta löytyy ravintoloita kansainväliseen makuun.
Mutta kuplasta toiseen siirryttäessä kaupunkilaiset näkevät kolikon toisen puolen. Hökkelit, kerjäläiset ja rähjäiset tiet.
Eläminen yhdessä maailman eriarvoisimmista maista on avannut silmiä, Juho kertoo. Itsestäänselvyydet hapertuvat.
– Suomalaisuus lottovoittona on yhä fakta. Kun on saanut hyvän koulutuksen sekä turvallisen lapsuuden ja ympäristön, ei sitä välttämättä kuitenkaan tiedosta. Suomesta on helppo ponnistaa maailmalle, hän uskoo.
Lue myös...
Muita juttuja maailmalle muuttaneista suomalaisista:
Suomalainen Jarmo perusti Senegaliin kahvilan, jonne Helsingin hipsterit jonottaisivat
Ja juttuja Filippiinien tilanteesta:
Filippiineillä huumesodassa pidätetty nainen vahvistettu suomalaiseksi