Nuoret miehet harjoittelevat kovaa ja tähtäävät ratamelonnan huipulle: "Koko elämä menee sen mukaan"

Fyysisesti vaativassa lajissa kysytään voimaa ja kestävyyttä. Nuorten tasolta nousu aikuisten mestariksi vaatii jopa vuosikymmenen työn.

Ratamelonta
Kolme miestä meloo.
Ville Välimäki / Yle

Vanajaveden vesikoiden melontavajan rannassa Hämeenlinnassa kuuluu iloinen puheensorina. Vesikoiden kolme juniorimelojaa Sakke Mattila, Otto Sivula ja Jaakko Hippeläinen valmistautuvat lähtemään vesille.

Kolmikko on jo useamman vuoden ajan satsannut tosissaan ratamelontaan.

Ratamelonta elää hienovaraista nousukautta niin Hämeenlinnassa kuin useilla muillakin paikkakunnilla. Suomen melonta- ja soutuliiton toiminnanjohtaja Marjaana Risku kertoo, että useampi seura panostaa tällä hetkellä vahvasti nuorten harraste- ja kilpailutoimintaa.

Nuorilla miehillä on hyvät mahdollisuudet nousta kansainväliselle tasolle. Mutta se vaatii vielä valtavasti työtä.

Raskas treeni ja itsensä rääkkääminen viehättää

Nuorukaiset ottavat kisakajakit telineistään melontavajasta. Nostavat ne kevyesti olkapäilleen ja kantavat rantaan. Useamman tuhat euroa uutena maksavat kajakit asetetaan varovasti laiturilta veteen.

Seitsemäntoistavuotias Otto Sivula kertoo harrastaneensa nuorempana monipuolisesti eri urheilulajeja. Lajikirjoon kuului painia, hiihtoa, koripalloa, yleisurheilua, suunnistusta ja jalkapalloa. Pituuskasvun kiihdyttyä nilkan luuhun tuli kasvuhäiriö ja hänen piti valita laji, jossa rasitus jaloille ei olisi niin kova.

Ratamelontaan keskittyminen ei Sivulaa harmita yhtään. Olosuhteetkin Hämeenlinnassa ovat ratamelontaan sopivat. Vanajavesi on Hämeenlinnan kohdalla kapea ja suojaisa.

– Vesistöä riittää. Nyt täällä on ihan hyvä porukkakin melomassa. Itsekin olen vasta tullut tänne melonnan mukana, että tulin kouluun tänne, Sivula kertoo.

Melonta vaatii paljon treeniä. Kolmikko tekee lähes kaikki harjoitukset yhdessä.

– Maksimissaan yksi lepopäivä viikossa. Kesäisin on usein kahdet harjoitukset päivässä, Sivula kuvailee.

Melojia laiturilla
Jaakko Hippeläinen (vas), Otto Sivula ja Sakke Mattila.Petri Lassheikki / Yle

Niin ikään seitsemäntoistavuotias Sakke Mattilakin tuli melontalaiturille säästääkseen jalkojaan. Aiemmin Mattila pelasi muun muassa jalkapalloa ja panosti tosissaan uimahyppäämiseen.

– Kun kasvua ja rasitusta alkoi tulla enemmän, polvet alkoivat reistailla. Siksi piti hankkia laji, jossa tulee ehkä vähän vähemmän tärähdyksiä ja rasitusta jaloille.

Mattilaa viehättää melonnassa erityisesti lajin fyysinen vaativuus.

– Raskas fyysinen harjoittelu voima- ja kestävyyspuolella sopii minulle tosi hyvin, Mattila toteaa.

Ratamelonta on vaativa laji

Melonnassa lajiominaisuuksia hiotaan esiin vuosien työllä.

Ratamelonnan valmennuspäällikkö Petteri Pitkänen kertoo esimerkkinä, että nuorten sarjoissa kansainvälisissä kisoissa pärjänneillä on edessään vielä kymmenisen vuotta kovaa treeniä, jotta menestystä tulisi myös aikuisten sarjoissa.

Kolme miestä meloo.
Ville Välimäki / Yle

Tavoitteena on, että lajin pariin tultaisiin noin 10−12 -vuotiaina.

– Tutustuminen lajiin aloitetaan lasten kajakeilla ja nuorisokajakeilla, jotka ovat kilpakajakkeja tukevampia. Tukevalla kajakilla opitaan oikea melontatekniikka. Noin 13−14 -vuotiaina siirrytään kilpuriin, Pitkänen kuvailee.

Ratamelonta vaatii laajan kirjon ominaisuuksia. Kilpailumatkat esimerkiksi MM-kisoissa vaihtelevat 200 metristä 5000 metriin. Olympiamatkat ovat 200, 500 ja 1000 metriä.

Melonta on teknisesti vaativa voimakestävyyslaji.

– Ollaan veden päällä, jossa ikinä ei ole kiinteätä tai vakioalustaa. Jokainen yksittäinen veto pitää osata asettaa uudestaan joka tilanteesta. Pitkänen kuvailee.

Seuratoiminta ratkaisevaa lajin kehitykselle

Suomen melonta- ja soutuliiton toiminnanjohtaja Marjaana Risku kertoo, että junioreiden määrä seuroissa on hiljalleen nousemassa. Risku mainitsee vahvaa työtä tekevistä seuroista ainakin Kangasalan melojat ja Vanajaveden vesikot.

– Hämeenlinnassa Vanajaveden Vesikoissa tehdään todella hienoa työtä nuorten parissa. Seurassa on tällä hetkellä useita lupaavia ratamelojia ja seurassa on aktiivista toimintaa, Risku kertoo.

Risku painottaa kuitenkin, että vaikka nousuvirettä ratamelonnassa on, vielä ei olla viime vuosikymmenten tai muiden Pohjoismaiden harrastajamäärien tasolla.

Kajakkeja telineen päällä.
Kajakin vähimmmäispaino kisoissa on 12 kg.Petri Lassheikki / Yle

Seurojen aktiivisuus vaihtelee myös paljon paikkakuntakohtaisesti. Seurojen toiminnassa on usein aaltoliikettä. Risku kertoo, että välillä jokin perinteinen melontapaikkakunta voi elää hetken hiljaiseloa, mutta sopivien aktiivien kautta lähtee taas kasvuun. Tällä kaudella 19 seuraa on saanut pisteitä Suomen Cupissa.

Risku kertoo, että paikallinen seuratoiminta on ratkaisevaa lajin houkuttelevuudelle.

Osaavat ja innostavat ohjaajat ja valmentajat, hyvä seurahenki ja ryhmä samasta asiasta innostuneita ihmisiä houkuttelevat mukaan lajin pariin.

Kansainväliselle huipulle nousu vie aikaa

Vanajaveden vesikoiden kolmikolla on hyvät saumat nousta melonnassa kansainväliselle tasolle.

– He ovat hyviä, lupaavia nuoria, jotka ovat kehittyneet hyvää vauhtia. Heillä on hyvä ote urheiluun, valmennuspäällikkö Petteri Pitkänen sanoo.

Mattila ja Sivula menestyivät hyvin junioreiden ja alle 23-vuotiaiden ratamelonnan EM-kilpailuissa Belgradissa kesäkuussa. He meloivat kaksikon 200 metrillä sijalle 16. Kuusitoistavuotias Jaakko Hippeläinen valittiin edustamaan Suomea yhtenä neljästä melojasta heinäkuun lopulla käytäville Euroopan nuorten olympiafestivaaleille Unkariin. Melonta on jo selkeästi Hippeläisen päälaji.

– Sitä tehdään tässä nyt joka päivä ja joka viikko. Koko elämä menee sen mukaan, miten on kisoja, leirejä ja muuta, Hippeläinen kuvailee.

Hippeläisen tavoitteena on kisata mahdollisimman korkealla ratamelonnassa.

– Pärjätä maailman huipulla yksiköllä, miksei kaksikollakin ja neliköllä, Hippeläinen toteaa.

– Yritetään niin korkealle kun voi päästä, Sivula komppaa.