Jospa ruohon kasvamisen voisi oikeasti kuulla? – maailman kuuntelupäivänä otetaan maan äänet talteen

Äänellinen ympäristömme muuttuu koko ajan. Tänään vietettävän maailman kuuntelupäivän teemana on maa - ja suomalaisia pyydetäänkin taltioimaan maankamaran ja maanpinnan tason ääniä.

äänimaisema
Nainen kävelee paljain jaloin kaupungin puistossa
Maanpinnasta ihmiskorva kuulee askelet, mutta ei ruohon kasvamista tai sitä, mitä maanpinnan alla tapahtuu.Miki Wallenius / Yle

Sanotaan, että oikein hiljaisena ja kauniina kesäpäivänä voi kuulla, kun ruoho kasvaa. Voiko oikeasti?

– On kyse siitä, kuka kuuntelee. Ihminen ei taatusti kuule, mutta kukapa tietää, vaikka heinäsirkat, hepokatit tai perhostoukat, jotka ovat riippuvaisia kasvin kasvamisesta, voisivatkin kuulla, arvelee Helsingin yliopiston professori, matotutkija Heikki Setälä.

Hän epäilee tosin, että ruohon kasvaminen on niin hidasta ja tuottaa niin vähän ääniä, että sille herkistyneitä korvapareja tai aistinelimiä löytyy eliökunnastakaan tosi harvalta, jos keneltäkään.

Askelia, aaltoja, asfaltin ääniä

Maailman kuuntelupäivän (siirryt toiseen palveluun) (18.7.) teema on tänä vuonna maa – listening to the ground. Suomen akustisen ekologian seura osallistuu päivän viettoon nyt kolmannen kerran ja kutsuu suomalaiset mukaan taltioimaan omia äänimaisemiaan, maanpinnan talsolla tai pintakerroksen piilossa.

Tallennusvälineet kannattaa siis kääntää kohti niitä pintoja ja tasoja, joiden päälle maailmamme on rakennettu.

– Itse ajattelin äänittää erilaisia askelluksia. Kävelemisen äänet ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, sanoo seuran puheenjohtaja Meri Kytö.

– Ajatellaan, että askelet ovat samanlaisia, mutta kyllä jokainen tunnistaa oman perheen askellukset. Jos rappusissa kuuluu ääniä, oman perheen jäsenet tunnistaa.

Meri Kytö muistuttaa, että maankamaran ja maanpinnan tason äänet voivat olla aaltojen loisketta, juoksuaskelia, kopisevat kengän korot – tai mitä vaan. Ihan arkistakin.

– Vaikka äänityshetkellä ajattelee, että [ääni] ei ole mitään erikoista, muutaman vuoden päästä huomaa, että se onkin jotain, mikä ei kuulosta enää samalta, Kytö sanoo muistuttaen, että äänellinen ympäristömme muuttuu koko ajan.

– Liikenne, infrastruktuuri ja tossut, joita käytämme muuttuvat. Ilmastonmuutoksen myötä myös ympäristö on sen verran isossa muutoksen tilassa, että sen seuraaminen on jo hiukan kansalaisvelvollisuus.

Äänitteensä voi tallentaa Kuuntelupäivän nettisivuille (siirryt toiseen palveluun)varustettuna selityksellä siitä, mitä on äänittänyt ja miksi juuri kyseinen ääni on erikoisuudessaan tai arkipäiväisyydessään ainutlaatuinen.

Voikukkien takana mies leikkaa ruohoa ruohonleikkurilla.
Maailman kuuntelupäivänä 18.7.2017 laskeudutaan maanpinnan tasolle ja äänitetään maata.Niko Mannonen / Yle

Jos kuuleminen olisi mahdollista

Ruohon kasvamista ihminen ei siis kuule. Eikä kuule muutakaan liikettä maan pinnasta, saati pinnan alta. Matojen, lierojen ja muurahaistenkin liikkeet ovat kuulomme ulottumattomissa.

– Maaperästä ei ihmiskorvin kuule juuri mitään, koska meille ei ole oleellista kuulla, mitä siellä tapahtuu. Ihmistä ei sieltä uhkaa mikään. Ne eläimet, jotka ovat koko elämänsä maaperässä ja ovat sinne syntyneet, kuulevat ääniä – monenlaisia tärinöitä ja vibraatioita. Ehkä hiukan erilaisia ääniä kuin mihin me olemme tottuneet, Heikki Setälä sanoo.

Setälä toteaa, että tutkimustietoa maan alla liikkuvien lajien kuulemisesta ei ole oikeastaan ollenkaan. Professorinkin on alistuttava kommentoimaan asiaa mutu-tuntumalla. Ajatus siitä, että tekniikka kehittyisi niin, että mullanalaista elämää pystyisi jotenkin kuuntelemaan, on kuitenkin kiehtova.

– Se olisi maaperätutkijalle aivan uusi keino seurata, miten esimerkiksi lierot liikkuvat ja miten ne elävät päivä ja ilta-aikaan. Jos maan pinnalla pomppisi rastas, huomaavatko ne sen vai eivät, ja miten siihen reagoivat, Setälä visioi.