Koe uusi yle.fi

Tutkimus: Monen suurpedon levinneisyysalue on kutistunut merkittävästi – Punasusi on menettänyt yli 99 prosenttia alueestaan

Tutkijat kävivät läpi 25 maalla elävän suurpedon nykyiset ja historialliset elinalueet.

petoeläimet
Punasusi
Punasusi on tavallista sutta eli harmaasutta pienempi. Sen turkin väri on nimen mukaisesti punertava. AOP

Punasusi: yli 99 prosenttia. Etiopiansusi: 99 prosenttia. Tiikeri: 95 prosenttia. Leijona: 94 prosenttia.

Näin paljon kyseisten eläinten elinalue on kutistunut, kun nykyisiä levinneisyyskarttoja verrataan arvioihin lajien levinneisyydestä 500 vuotta sitten, kirjoittavat yhdysvaltalaisen Oregonin osavaltionyliopiston tutkijat (siirryt toiseen palveluun).

– 25 tutkimastamme suurpedosta 60 prosenttia (15 lajia) on menettänyt yli puolet historiallisesta levinneisyysalueestaan, kertoo tutkimuksen toinen tekijä Christopher Wolf BBC:n mukaan (siirryt toiseen palveluun).

Tutkijat tarkastelivat maalla eläviä, ainakin 15 kiloa painavia petoja, joiden historiallisista elinalueista oli saatavilla riittävän luotettavia tietoja. Heidän mukaansa yleisesti ottaen suurimmat levinneisyysalueiden supistumiset ovat tapahtuneet Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa.

Wolfin mukaan petojen istuttaminen takaisin luontoon alueille, joilta ne ovat kuolleet sukupuuttoon, olisi tärkeää paitsi lajien säilyttämisen, myös petojen ekologisen vaikutuksen tukemiseksi.

Tällaisten suojeluohjelmien onnistuminen riippuu kuitenkin huomattavan paljon siitä, muuttuuko ihmisten suhtautuminen suurpetoihin suopeammaksi, hän arvioi BBC:llä.

Tutkimuksen mukaan Suomessakin tavattavat ilves ja harmaasusi kuuluvat petoihin, joiden levinneisyysalue on pienentynyt vähiten.

Tutkimusartikkeli on julkaistu Royal Society Open Science -tiedelehdessä (siirryt toiseen palveluun).

Punasusia luonnonvaraisina 50–75

Äärimmäisen uhanalainen punasusi eli aiemmin laajalla alueella Pohjois-Amerikan itäosissa. Vuoteen 1970 mennessä kanta oli huvennut sukupuuton partaalle.

Amerikkalainen luonnonsuojelujärjestö NWF (siirryt toiseen palveluun) kirjoittaa, että näihin aikoihin viimeiset luonnosta löydetyt 14 yksilöä otettiin kiinni ja tuotiin suojelukeskukseen siinä toivossa, että ne saataisiin lisääntymään vankeudessa.

Suunnitelma onnistui, ja punasusia on sittemmin istutettu takaisin luontoon Pohjois-Carolinassa. Vuonna 2015 viranomaiset arvioivat (siirryt toiseen palveluun) luonnonvaraisena elävän populaation kooksi 50–75 yksilöä. Lisäksi vajaat 200 punasutta eli suojelukeskuksissa.

Punasuden säilymistä uhkaavat paitsi ihmiset, myös kojootit. Kojootteja on levinnyt susien aiemmille elinalueille, ja lajit voivat risteytyä, minkä pelätään johtavan siihen, että punasusi häviäisi. Tätä on pyritty estämään muun muassa steriloimalla kojootteja.

Tiedeyhteisössä ei ole yksimielisyyttä siitä, onko punasusi oma lajinsa vai suden alalaji.