Analyysi: Ilosaarirockilla on hyvä maine, mutta riittääkö se?

Festivaalien kovassa kilpailussa hyvästä imagosta on tullut entistä tärkeämpi valttikortti, kirjoittaa kulttuuritoimittaja Ville Vedenpää.

Ilosaarirock
Ilosaarirockin festivaalialue.
Ilosaarirock on järjestetty vuodesta 1971 lähtien. Ville Vedenpää / Yle

Aina kun saavun Ilosaarirockiin Joensuuhun, menen ensimmäisenä kauppaan ostamaan karjalanpiirakoita. Kassajonossa helsinkiläistyneen hermoja koetellaan, kun jono ei tunnu liikkuvan ollenkaan. Kassalla myyjällä ei ole kiire ja aikaa on rupatella jokaisen asiakkaan kanssa. Sympaattisuus saa kuitenkin kiireisen mielen leppymään. Viimeistään siinä vaiheessa, kun myyjä kysyy, että ootko rokkiin tullu.

Olen nyt Ilosaarirockissa 20. kertaa putkeen. Olen Pohjois-Karjalasta kotoisin, joten ei ole ihme, että festarista on tullut jokakesäinen traditio. Tuttu paikka, tutut ihmiset ja taattu hyvä festarimeno.

"Fiilis Ilosaarirockissa on ollut vuodesta toiseen rento ja iloinen ja tämä lienee muodostunut vuosien varrella Ilosaarirockin yhdeksi tavaramerkiksi." Näin kirjoitti perjantaina Itä-Suomen poliisi Facebook-sivullaan. Ilosaarirockin omaleimainen tunnelma on yleisesti tunnettu. Sen tietävät nekin, jotka eivät ole koskaan festarilla käyneet.

Mitä se sitten on? Haastattelin perjantaina festivaalilla ensimmäisenä esiintynyttä Jenni Vartiaista ja hän kuvaili sitä omasta näkökulmastaan niin, että yleisö on välitöntä ja heittäytyvää.

Ennen kaikkea Ilosaarirockin tunnelma on yhdistelmä karjalaista mutkattomuutta ja keskikesän rentoutta. Alkukesän tuomat paineet on purettu ja nyt voidaan vain nautiskella. Ihmiset nauttivat toistensa seurasta ja musiikki tiivistää yhteisen kokemuksen.

Mutta riittääkö festarille enää hyvä maine? Suomen lyhyt kesä on pakattu täyteen tapahtumia ja festivaaliyleisö etsii uusia kokemuksia myös ulkomailta. Kilpailu on kovaa. Viime vuosina paikkansa vakiinnuttaneista kotimaisista festareista Ruisrock on vetänyt pisimmän korren. Ruissalossa on aina aurinkoinen sää ja ihmiset ovat humaltuneita pelkästä festarifiiliksestä. Maine kiirii ja ei ole ihme, että Ruisrock on ollut monena vuotena loppuunmyyty. Imagomarkkinoinnissa Turun ihme on suorastaan astunut Ilosaarirockin varpaille.

Joensuu on myös kaukana. Pop- ja rockmusiikin grand old man Juhani Merimaa on sanonut, että festivaalien yleisöt ovat Helsingissä, mutta festivaalipellot muualla Suomessa. Mutta tarjontaa on nykyisin jo paljon pääkaupunkiseudun liepeillä. Riittääkö siis pelkkä kotiseuturakkaus ja jokakesäinen traditio tuomaan ihmiset susirajalle? Puhumattakaan ulkomaisista artisteista, joille kysyntää varmasti riittää muilla Euroopan festareilla, joiden välillä siirtymiset ovat lyhyitä.

Ilosaarirock on järjestetty vuodesta 1971 lähtien. Pienellä rekkalavalla esiintyvistä artisteista on tultu pitkä matka kymmenien tuhansien festariviikonloppuun. Vielä 20 vuotta sitten festarikansalle oli tarjolla koko päivän pannussa seissyttä paellaa, mutta nyt tarjonta on aivan toista. Järjestäjät panostavat alueen viihtyvyyteen ja palveluihin aivan toisella tavalla, että kävijät nauttisivat festivaalista. Tämä on erityisen tärkeää suomalaisfestareille, jotka eivät enää kykene kilpailemaan kaikista suurimmista artisteista. Festivaalin kokonaistunnelma on tärkeintä.

Jokin saa ihmiset kuitenkin tulemaan Ilosaarirockiin, sillä tänä vuonna kolmipäiväiseksi venynyt festivaali tekee kävijäennätyksensä. Edelleen Joensuuhun tullaan kokemaan se uniikki Ilosaaren festivaalifiilis, jollaista ei ole muualla.

Nappaan karjalanpiirakat kassiin ja kassan myyjä sanoo: Hyvvee rokkia!