Koe uusi yle.fi

Marko Kilven kolumni: Päästä viina pahasta

Alkoholilainsäädännössä ei ole paljon vuosikymmenten aikana muuttunut. Hankaluus ja nöyryyttäminen ovat seuranamme yhä, kirjoittaa Marko Kilpi.

alkoholipolitiikka
Kolumnisti Marko Kilpi
Kolumnisti Marko KilpiToni Pitkänen / Yle

Olen sitä sukupolvea, joka vielä muistaa miten viinakaupassa jonotettiin palvelutiskiltä perjantaipulloa. Alkon myyjät olivat samaa kategoriaa julkisen vallan käyttäjinä kuin verovirkailijat ja katsastusinsinöörit. Ja he olivat kovasti tietoisia omasta asemastaan ja vallastaan.

Kummoisesti ei tarvinnut mielitekojensa kanssa änkyttää, kun ovea näytettiin. Monelle sosiaalisiin tilanteisiin tottumattomalle viinakaupassa asiointi oli ylivoimainen haaste.

Viinakaupan palvelutiski oli oivallinen paikka opettaa kansalaiselle herranpelkoa. Rangaistus kun oli pahin mahdollinen – nöyryytyksen lisäksi joutui astelemaan pitkäripaisesta tyhjin käsin pihalle. Sillä ei ollut niinkään merkitystä, mikä oli asiakkaan yhteiskunnallinen status, valta-asetelma oli hyvin selvä.

Mitä vaikeampaa alkoholia on saada, sitä enemmän se aiheuttaa ongelmia

Alkon myyjän edessä nöyrtyi niin levyseppähitsari kuin kansalliskirjailija Veikko Huovinenkin, jonka tavanomainen ostosreissu käsitti kaksi pulloa Koskenkorvaa, jotka oivallisesti mahtuivat nahkaiseen asiakirjasalkkuun.

Kieltolaki julistettiin Suomeen vuonna 1919. 13 vuoden voimassaolon aikana se ennätti aiheuttaa suomalaisille vakavan alkoholiongelman. Ennen kieltolakia suomalaiset kuluttivat käytännössä mietoja alkoholijuomia, väkevät olivat harvinaista. Kieltolain myötä väkevien kulutus räjähti käsiin.

Kaiken lisäksi kyse ei ollut mistään Huovisen lempeästä lempijuomasta, vaan pirtusta, jonka prosentit olivat tappavaa luokkaa. Voi olla hyvinkin niin, että kieltolaki opetti Suomen kansaa juomaa viinaa ja juomaan sitä mahdollisimman paljon kerralla, kun seuraavasta kerrasta ei ole varmuutta. Tuo oppi on pysynyt päällä merkillisen pitkään.

Ryyppäämisen kulttuuria ei ole ylläpitänyt alkoholin vapauttaminen, vaan sen kieltäminen ja holhoava rajoittaminen. Mitä vaikeampaa sitä on saada, sitä enemmän se aiheuttaa ongelmia.

Alkoholin jakelua on vuosien saatossa helpotettu, isoin murros kieltolain kumoamisen jälkeen oli keskioluen myynnin salliminen ruokakaupoissa ja kioskeissa. Se oli iso juttu ja kaljaa kioskeihin -slogan elää vielä tänäkin päivänä.

Ongelma ei ole itse alkoholi, vaan se, kuinka me siihen suhtaudumme

Joka kerta, kun jotain samanlaista tapahtuu, vapauttamisen vastustus on väkevää ja sitä perustellaan samoilla kuluneilla argumenteilla. Keskioluen vapauttamisen piti aiheuttaa valtavia alkoholiongelmia, mutta ei se yhteiskuntaa ojaan sortanut. Nyt kun alkoholilaista jälleen väännetään, argumentit ovat miltei sanasta sanaan samanlaisia. Mitään ei opita historiasta.

Väitän, että tiedän alkoholiongelmista enemmän kuin keskivertokansalainen. Alkoholi on poliisin merkittävin työllistävä tekijä. Ilman alkoholia poliisien määrän voisi huoleti tiputtaa puoleen. Isälläni oli alkoholiongelma, joka on heittänyt mittavan varjon elämääni.

Olen tuijottanut alkoholiongelmaa silmästä silmään suurimman osan elämästäni monelta kantilta ja olen tullut siihen tulokseen, että ongelma ei kuitenkaan ole itse alkoholi, vaan se, kuinka me siihen suhtaudumme. Alkoholi kuuluu ihmisten elämään, halusimme tai emme, ja meidän on opittava elämään sen kanssa.

Historia opettaa, että kohtuuttomilla ja perusteettomilla kielloilla vain huononnamme tilannetta. Monet kansakunnat tämän tietävät, me emme. Siellä, missä homma osataan, ei ole järjettömiä rajoituksia ja kieltoja, eikä heillä ole niitä koskaan historiassaan ollutkaan. He ovat oppineet läpi vuosisatojen elämään alkoholin kanssa normaalilla tavalla.

Nykyisessä alkoholilaissa on runsaasti järjettömyyksiä, eikä niitä voi valvoa ja jotka suorastaan halveksuvat nykypäivän ihmisiä

Meillä on merkillisiä lakeja, joiden mukaan alkoholia saadaan nauttia tarkkaan rajatulla alueella. Ravintoloiden terassit on suljettava vaikka ravintolat ovat vielä auki, ilta vasta nuori ja kesäyöt nautittavimmillaan.

Jos pienpanimo haluaa myydä tuotteitaan ulos, sen on myytävä myös elintarvikkeita. Älä ihmettele, jos pienpanimossa asioidessasi löydät sieltä myös nuudelipusseja myytävänä. Ongelma on sillä taputeltu yhteiskuntakelpoiseksi.

Kaukana historiassa ei ole se aika, kun ravintoloissa ja kuppiloissa jokaisen alkoholiannoksen mukana piti ostaa ruokaa. Juomien mukana myytiin usein keitetty kanamuna ja niinpä isännät hoipertelivat ravintoillasta koteihinsa taskut täynnä kanamunia. Laillista touhua, mutta täysin järjetöntä ja kovasti kuulostaa edelleenkin tutulta.

Sellaisia lakeja ei pitäisi olla, joita ei voi valvoa, eikä niiden noudattamisessa ole mitään järkeä. Nykyisessä alkoholilaissa on runsaasti järjettömyyksiä, eikä niitä voi valvoa ja jotka suorastaan halveksuvat nykypäivän ihmisiä. Nöyryyttämisen henki on edelleen vahva.

Tätäkin kolumnia kirjoittaessa näppäimistön vierellä seisoo punaviinilasi, enkä pidä itseäni yhtään sen huonompana tai varsinkaan holhousta vailla olevana ihmisenä.

Marko Kilpi

Marko Kilpi on poliisi ja kirjailija, palkittu dekkaristi. Hän tutkiskelee elämää ja sen ilmiöitä suoraan silmästä silmään niin poliisin kuin myös nelilapsisen perheenisän näkökulmasta.