Ei puukauhalla muinaismiekkaa voita – Kirjailija testaa taistelukohtaukset miehensä kanssa

Rautakausiharrastus on hitsannut kirjailija Milja Ketomäen ja hänen puolisonsa Juha Aaltosen tiiviisti yhteen. Kesäviikonloput vietetään viikinkiteltassa.

rautakausi
Rautakautta harrastava pari Milja Ketomäji ja Juha Aaltonen
Rautakautta harrastava pari Milja Ketomäki ja Juha Aaltonen taisteluharjoituksen tauollaMarko Melto / Yle

Aseet kalisevat pariskunnan keittiössä ja pihamaalla. Nainen huutaa: "minä tapan sinut". Mies vastaa: "sinä olet jo maassa".

Muinaismiekkailua harrastava Juha Aaltonen taistelee aidolla miekalla ja puoliso, kirjailija Milja Ketomäki yrittää puolustautua puukauhalla. Tavoitteena on testata kirjojen rautakautisia taistelukohtauksia etukäteen, aikakauden vaateparsissa, miekoin ja puisin kilvin.

Valkeakoskelta kotoisin oleva kirjailija Milja Ketomäki on sijoittanut historialliset romaaninsa rautakaudelle, 750-luvulle. Tavoitteena on mahdollisimman aito kuvaus, selostaa Ketomäki.

– Olin kirjoittanut jonkinlaisen kaksintaistelukohtauksen ja tuo parempi puolisko meni sen kriittisesti arvostelemaan.

Sitten haluttiin testata, että kuinka se tapahtuisi käytännössä.

– Ikävä kyllä minulla on aseena vain tämä puulautanen ja kauha verrattuna hänen miekkaansa ja kilpeensä. Että kyllä tässä tappiolle jää.

Milja Ketomäen ja Juha Aaltosen tarkoituksena on testata kirjojen rautakautisia taistelukohtauksia etukäteen, aikakauden vaateparsissa, miekoin ja puisin kilvin.

Faktat kohdalleen

Milja Ketomäen ensimmäinen fiktiivinen historiallinen romaani Hämeen Uro - Perintö ilmestyi vuonna 2015. Siinä nuori Uro perii Hämeen päällikkyyden heimokuninkaan Rapon saatua kaksintaistelussa surmansa.

– Kirjoitetuissa kohtauksissa on yleensä pientä hiottavaa, jos ei ole itse miekkaharrastaja, arvioi Juha Aaltonen.

Kirjailijan esimerkkitapauksessa sankari sai jostain syystä päähänsä tappaa vihollisen, kveenimiehen.

– Muistaakseni kirjoitin sen alun perin niin, että "Siirryin parilla nopealla loikalla nuoren pelkurin taakse, painoin käteni miehen suulle vetäen hänet itseäni vasten. Hän tarttui kaksin käsin käsivarteeni, mutta hänen otteensa tuntui voimattomalta. Iskin veitsen hänen selkäänsä. Kuului kahahdus, kun hän vaipui maahan."

Juha-puoliso tarttui kohtaukseen, kertoo Ketomäki. Miehen mukaan kuvaus oli kliseinen eikä moiseen puukon iskuun sitäpaitsi yleensäkään kukaan kuole. Kommenttien ja testauksen jälkeen tekstiin tuli pieni korjaus.

" Iskin veitseni ensin miehen alaselkään, sen jälkeen työnsin veitseni miehen sydämeen."

Siviiliammatiltaan Milja Ketomäki on kirjanpitäjä. Tarkan ihmisen mielestä asioiden pitää kirjoitetussa tekstissäkin olla oikein.

– Se vie koko tarinasta ja juonesta uskottavuuden, jos yhtäkkiä Kokemäenjoki virtaakin väärään suuntaan. Kyllä niissä pitää olla tarkka. Kirjoissani on kaikki faktat tarkistettu, moneenkin kertaan osa.

Harrastus näkyy päällepäin

Pariskunnan rautakausiharrastus näkyy myös ulkopuolisille. Milja Ketomäki viettää usein viikonlopun pukeutuneena rautakautiseen asuun, jonka hän on tehnyt itse. Erityisesti kesällä on paljon historiatapahtumia.

– Jos kesässä on 10 viikonloppua, niin niistä seitsemän ollaan viikinkiteltalla jossain reissussa. Siellä on rekonstruktio viikinkisängystä, vällyt ja taljat, pöydät ja penkit ja matot ja kaikki. Yhtään yötä ei ole paleltu.

Keskiaikailu keskittyy pitkälti leirioloihin, sanoo Milja Ketomäki.

– Elävä keskiaika ry:llä on maa-alue Hattulassa, missä me saamme ihan rauhassa kokkailla tulilla ja värjätä kasviväreillä ja kokeilla ihan kaikkea. Siellä kokeilin toista kirjaani varten myös yksinoloa. Halusin tietää, millaista on ilman sosiaalista mediaa. Minulle olo ilman somea on kuin Urolle ilma sotilaitaan.

Muinaismiekkailua harrastava Juha Aaltonen
Juha Aaltonen taisteluasussaanMarko Melto / Yle

Uro sai äänen Rapolanharjulla

Milja Ketomäen romaanit sijoittuvat melko lähelle hänen omaa kotiaan, Valkeakosken Rapolaan ja Rapolanharjulle. Haaveilu harjulla sai ympäristön elämään ja kirjailijan pohdiskelemaan, mitä maisemassa tapahtui 700-800-luvulla.

– Istuin siellä Rapolanharjulla ja ajattelin, että tuolla rannassa on ollut pyykkikota ja tuossa on pata kiehunut. Ja tuolla on ehkä ollut keittokota.

Pitkän haaveiluhetken jälkeen kirjailijan askel vei kotiin ja alkoi tekstin synnyttäminen. Naisen kotielämäkuvauksen sijaan syntyikin ihan jotain muuta.

– Tulikin miehekästä taistelua. Vanha mies muistelee minä-muodossa omaa nuoruuttaan. Melkein täytyy sanoa, että joku muu lähti kirjoittamaan minun sormillani sitä. Olenkin sanoinut, että viimein Uro löysi jonkun, joka osaa kirjoittaa.

Ei kirjoitettua historiaa

Milja Ketomäki ammentaa tietonsa rautakautisesta elämästä monesta lähteestä, vaikka siihen aikaan kirjoitettua historiatietoa ei olekaan.

– On perimätietona kulkeneita tarinoita, joita on tuhatluvun tällä puolella kirjoitettu saagoiksi ja kronikoiksi.

Kirjojen faktat Ketomäki perustaa arkeologisiin löytöihin ja etymologisiin tutkimuksiin ja saagoihinkin.

– Olen vain sellainen nettiarkeologi: ne tiedot, mitä minä kaivan, kaivan netistä ja kirjoista ja toisten, ammattitaitoisten tutkijoiden tekemistä päätelmistä.

Hyviä lähteitä on löytynyt Milja Ketomäen mielestä esimerkiksi Museoviraston kautta.

– Esimerkiksi loistava opus, missä on karttoja, joista voidaan päätellä, mihin saakka sieltä Rapolan linnavuorelta puolustusvarustukselta on nähnyt. Ja mihin saakka se on myös näkynyt eli kuinka kauas se on toiminut pelotteena.