Kukallinen "repijän mekko" muistuttaa mielisairauksien hoidon synkästä historiasta Kellokosken sairaalassa

Yli 300 ihmistä tungeksi parin ensimmäisen tunnin aikana tutustumaan lobotomiavälineisiin ja Kellokosken prinsessaan Tuusulassa. Kun sairaalan toiminta ajetaan alas, yhdeksi huolenaiheeksi nousee sairaalakoulun kohtalo.

psykiatrinen hoito
Kellokosken sairaalassa käytettyjä pakkokeinoja: repijän mekko, joka esti potilaita vahingoittamasta itseään
Jos potilaat yrittivät vahingoittaa itseään, heille saatettiin pukea tällainen "repijän mekko".Kari Ahotupa/Yle

Aivan joka päivä ei pääse tutustumaan psykiatrisen sairaalan toimintaan, puhumattakaan laitoksesta, jonka perinteet ulottuvat houruinhoidon aikoihin. Kellokosken sairaalaa kutsuttiin aikoinaan Mieliharhojen taloksi.

Kiertokäynnillä pääsee kuulemaan, miten potilaiden hoito on muuttunut vuosien mittaan yhä inhimillisemmäksi. Kellokoskelle matkusti Forssasta saakka myös Raija Talikainen, joka työskenteli täällä hoitajana 50 vuotta sitten.

– Kaunista on, niin kuin oli silloinkin ja nyt tämä museokäynti on kyllä pysäyttävä. Nuorena sairaanhoitajana tämä oli unelmapaikka.

Raija Talikainen aloitti työt Kellokosken sairaalassa 1968. Hän hoiti myös "Kellokosken prinsessaa".
Raija Talikainen tuli töihin Kellokoskelle lähes 50 vuotta sitten. Paluu sairaala-alueelle tuntui "pysähdyttävältä".Kari Ahotupa/Yle

Raija Talikainen muistelee muun muassa, että hän oli perustamassa osastoa, jossa miehet ja naiset laitettiin samalle osastolle. Se oli tuohon aikaan Talikaisen mukaan ”aivan tavatonta”.

Tuusulan museo pitää Kellokosken sairaalamuseota auki tämän viikon loppuun asti. Yleisö pääsee tutustumaan entisajan hoitomenetelmiin ilmaiseksi, ja paikalla on museon henkilökuntaa kertomassa tarinoita sairaalan historiasta.

Tunnetuin näistä tarinoista on 55 vuotta sairaalassa asuneen Anna Lappalaisen kohtalo. Tai ”Kellokosken prinsessan”, kuten hänet paremmin tunnetaan. Lappalaisen tarina on niin huikea, että siitä tehtiin vuonna 2010 elokuva ”Prinsessa”.

Kellokosken psykiatrisen sairaalan kartano Tuusulassa
Kellokosken sairaalan kuuluisin asukas "Kellokosken prinsessa" asui ennen päärakennuksena toimivassa kartanossa.Kari Ahotupa/Yle

Anna Lappalainen kuvitteli olevansa kuninkaallinen, jonka aarnikotka oli siepannut Buckinghamin palatsista ja vienyt Suomen Lappiin, josta hän sitten tuli Kellokoskelle. Myöhemmin myös henkilökunta alkoi kohdella häntä prinsessana, kuvailee Tuusulan museon amanuenssi Harri Nyman.

– Tanskan kuningas oli tullut Suomeen valtiovierailulle ja oli siellä kättelemässä yleisöä. Anna Lappalainen onnistui hänet tapaamaan. Siitä lähtien osa henkilökunnasta alkoi hyväksyä, että hyvä on, meillä elää täällä oikea prinsessa.

Lobotomiaa ja muita pakkokeinoja

Museossa on esillä paitsi nostalgisia myös murheellisia vaiheita länsimaisen psykiatrian historiassa, kuten lobotomian käyttö hoitomuotona.

Lobotomia tehtiin niin, että otsalohkoon porattiin reikä. Sen jälkeen otettiin hermosäikeitä esille ja katkaistiin ne. Kellokoskellakin tehtiin yli 200 lobotomialeikkausta.

Kellokosken psykiatrisen sairaalan sairaalamuseossa esillä olevia historiallisia hoitovälineitä
Hoidossa käytettyjä instrumenttejä. Kellokoskella tehtiin myös lobotomiahoitoja.Kari Ahotupa/Yle

– Tällöin tietyt aivojen yhteydet katkesivat siten, että tunne-elämä laantui. Osa lobotomian läpikäyneistä ihmisistä pystyi kuitenkin jopa palaamaan työelämään, amanuenssi Harri Nyman kertoo.

Lobotomian kehittämisestä myönnettiin Nobelin palkinto vuonna 1949. Myöhemmin kuitenkin huomattiin, että se ei paranna ihmisiä.

– Siihen liittyi aika suuri kuolleisuus. Ja ihmiset lamaantuivat ja latistuivat henkisesti. He muuttuivat jonkinlaisiksi käveleviksi zombeiksi.

Psykiatrisessa hoidossa käytettiin myös ennen paljon muita erilaisia pakkokeinoja. Harri Nyman esittelee museon katosta roikkuvaa mekkoa, joka piti potilaat aisoissa.

– Jos ihminen oli niin ahdistunut, että hän repi ja raapi itseänsä, hänelle voitiin pukea tällainen vahva ”repijän mekko”. Ja ehkä sitten vielä sitoa kädet erikseen, niin että hän ei pystynyt vahingoittamaan itseään.

Kaunis ympäristö on edistänyt hoitotyötä

Pian Kellokosken sairaala muuttuu toden teolla museoksi. Sairaalan satavuotisjuhlien tienoilla annettiin henkilökunnalle ikävä syntymäpäivälahja: sairaala ajetaan vähitellen alas.

– Suurin osa toiminnoista loppuu vuoden 2018–2019 vaihteessa, mutta tänne jää vielä sairaalatoimintaa muutamiksi vuosiksi sen jälkeen, kertoo apulaisylilääkäri Tero Levola.

Osa toiminnasta siirtyy Helsinkiin ja osa Hyvinkäälle. Monelle henkilökunnan jäsenelle sairaalan alasajo tuntuu pahalta, koska on rakennettu taloja ja perustettu perheitä. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiristä on kuitenkin vakuutettu, että töitä psykiatrian hoidossa riittää, vaikka työpaikka vaihtaisikin osoitetta.

Kellokosken psykiatrisen sairaalan apulaisylilääkäri Kari Levola
Apulaisylilääkäri Tero Levola kertoo, että sairaalan lakkauspäätöksestä tuskin on enää paluuta.Kari Ahotupa/Yle

Tero Levola kuvailee, että Kellokoskella on vuosikymmenten aikana kehittynyt hyvää kuntouttavaa toimintaa, joka auttaa potilaita eheytymään. Myös sairaala-alueen kaunis puistoympäristö ja luonto auttavat tässä. Hän ei kuitenkaan usko, että potilaille kävisi huonosti.

– Kyllä samanlaista toimintaa voidaan Helsingissäkin järjestää, eli ei tässä kukaan ole heitteille jäämässä.

Sairaanhoidossa on meneillään keskittämistrendi, jossa hoitoa pyritään viemään ”isoille harteille”. Toimipaikassa pitää olla riittävästi erilaista osaamista, mikä taas edellyttää sitä, että sairaalassa on riittävästi potilaita. Muutoinkin erillään toimivat psykiatriset sairaalat pyritään nykyisin siirtämään muiden sairaaloiden yhteyteen.

– Psykiatrisilla potilailla on paljon fyysisiä sairauksia. On erinomaisen tärkeää, että myös näistä fyysisistä sairauksista pidetään huolta ja että akuuttitilanteissa apu on lähellä, Tero Levola perustelee.

Hiljattain kunnostetun sairaalakoulun kohtalo huolettaa

Kellokosken sairaalan psykiatristen osastojen siirtyessä muualle Tuusulan kunta ei ole enää velvoitettu sairaalaopetuksen järjestämiseen. Tämä on nostanut esiin huolen hiljattain remontoidun Kalliomaan sairaalakoulun kohtalosta.

Koulua käyvät tällä hetkellä Kellokosken nuorisopsykiatrisen osaston nuoret sekä Hyvinkään sairaanhoitoalueen avohoitosuhteessa olevat nuoret. Pelkona on, että tiivis yhteistyö erikoissairaanhoidon ja opetuksen välillä katkeaa.

– Jatkossa alueen nuoret käyvät lyhyillä sairaalajaksoilla Helsingissä. Nyt pitää miettiä, miten sairaalajaksoilta palaavien nuorten erityisen tuen vaativa opetus Keski-Uudellamaalla tullaan järjestämään, jotta se ei kaadu oppilaiden lähikoulujen harteille, sanoo Kalliomaan koulun rehtori Mika Saatsi.

Kellokosken psykiatrisen sairaalan sairaalarakennus
Ensi vuoden jälkeen Kellokoskelle jää enää oikeuspsykiatrian ja psykoosihoidon toimintaa. Muut osastot muuttavat muualle.Kari Ahotupa/Yle

Saatsia huolettaa se, ettei kunnista välttämättä löydy psyykkisten ongelmien huomioimiseen tarvittavaa osaamista. Keski-Uudellamaalla selvitetään parhaillaan, voisiko vaativan perusopetuksen järjestää jatkossakin yhden yksikön kautta kuntien välisenä yhteistyönä.

– Joko kunnat alkavat järjestää opetusta itsenäisesti tai sitten luodaan kuntien yhteinen yksikkö, jonka vastaa vaativasta erityisopetuksesta ja hoitokontaktista psykiatrisen hoidon puolelle. Kalliomaa on toiminut tähän asti erinomaisesti ja vastaavaa toimintaa haetaan nyt kuntien välisillä sopimuksilla, sanoo opetuspäällikkö Markus Torvinen Tuusulan kunnasta.

300 vierasta parissa tunnissa

Takaisin sairaalamuseoon.

– Ensimmäisen kahden tunnin aikana täällä on käynyt yli 300 ihmistä. Eihän tällaista museossa tapahdu. Saan puhua aivan suu vaahdossa, museoamanuenssi Harri Nyman riemuitsee.

Väkeä on tullut pitkienkin matkojen takaa. Yleisöltä on myös tullut paljon kommentteja.

– Tietysti Prinsessan töitä on ihailtu. Ihmiset hiljenevät, jäävät kuuntelemaan niitä tarinoita ja imevät tätä maailmaa itseensä. Tässä on mukana paljon myös yleisestä ihmiskuvasta ja sen historiasta. Psykiatrian ja mielen syövereitä täällä tutkaillaan.