Ruokaa on kuvattu intohimoisesti jo yli 170 vuotta – hiuslakalla kuorrutetut herkut vaihtuivat symmetrisiin aamupaloihin

Trendikäs avokado on tuttu kuvauskohde jo yli sadan vuoden takaa. Millainen on ruokakuvauksen historia, ja kuinka pitkälle lajin voi viedä?

ilmiöt
Ruoka-annos ravintolassa.
Ruokaa on kuvattu intohimoisesti jo ennen sosiaalisen median suosiota.Pixabay

Yksi ensimmäisiä virallisia ruokakuvia on William Henry Fox Talbotin valokuva vuodelta 1845. Talbotin teoksessa on klassinen hedelmäkoriasetelma.

1800-luvulla valokuvat matkivat asetelmamaalauksia. Kuvissa pelattiin perinteisellä symboliikalla, esimerkiksi persikka kuvasti hedelmällisyyttä.

William Henry Fox Talbotin ottama valokuva  hedelmistä vuonna 1845.
William Henry Fox Talbotin ottama valokuva hedelmistä vuonna 1845.Wikimedia Commons

1920-luvulla yhdysvaltalainen valokuvaaja ja taidemaalari Edward Steichen oli ensimmäisiä, joka korosti taiteessaan ruoan estetiikkaa. Hän kiinnitti huomion ruoka-ainesten muotoon ja varjoihin, kertoo yhdysvaltalainen Artsy-aikakauslehti, joka käy artikkelissaan (siirryt toiseen palveluun) läpi ruokakuvauksen historiaa.

1930-luvun puolivälissä tulivat värimainokset. Räikeät sävyt näkyivät myös ruokakuvauksessa. Sitä ei nähty enää taiteena, vaan tärkeintä oli filmata myyvä kuva. Samalla alkunsa saivat myös keittokirjat.

Nickolas Muray, joka tunnetaan myös Frida Kahlo -kuvistaan, otti amerikkalaiseen McCall's-naistenlehteen (siirryt toiseen palveluun) erityisen värikkäitä kuvia. Jotta ruoat näyttivät kuvaustilanteissa mahdollisimman herkullisilta, niihin suihkutettiin hiuslakkaa tai jopa lakkaa ja esimerkiksi olutvaahto korvattiin saippuakuplilla.

Luonnollisuus tuo veden kielelle

Ruokabloggaaja ja valokuvaaja Jenni Häyrisen mukaan liimatut ja lakkaiset ruokakuvat ovat mennyttä elämää. Nykyään suositaan mahdollisimman luonnollisia kuvia, jotka ovat tunnelmaltaan kaukana studio-olosuhteista.

– Juureva luonnon arvostus on tärkeää. Mieluummin kuvaa multaporkkanoita kuin vaahtoa, lähes kymmenen vuotta omaa Liemessä (siirryt toiseen palveluun)-ruokablogiaan pitänyt Häyrinen toteaa.

Kodin katettu kahvipöytä  Armfeltintiellä Helsingissä vuonna 1928.
Helsingissä taidettiin näyttävät kattaukset vuonna 1928. Katettu kahvipöytä on Hufvudstadsbladetin omistaja Arthur Frenckellin kodista.Eric Sundström / Helsingin kaupunginmuseo

1990-luvulla, ennen sosiaalisen median tuloa, teatraalisen kitchin korvasi luonnollinen ja dokumentoiva tyyli. Mainosten ruoka näytti taas syötävältä. Yksi esimerkki oli kokki Marco Pierre Whiten keittokirja White Heat (siirryt toiseen palveluun), jonka ranskalaisen keittiön ennennäkemättömät kuvat otti Bob Carlos Clarke.

Clarken dokumentaariset mustavalkokuvat muuttivat keittokirjat enemmän valokuvakirjojen kaltaisiksi.

Erotu satsaamalla

2000-luvulla markkinoille rynnistivät blogit ja seitsemän vuotta sitten kuvapalvelu Instagram. Ennen ruokaa kuvasivat vain ammattilaiset, nyt kuka tahansa pystyy ottamaan kännykällään tuhansia ruokakuvia.

Instagramissa moni ruokakuvaaja keskittyy tiettyyn tyyliin. Esimerkiksi Michael Zee jakaa ainoastaan symmetrialtaan täydellisiä aamupalakuvia.

Brittiläisellä huippukokki Jamie Oliverilla (siirryt toiseen palveluun) on liki kuusi miljoonaa Instagram-seuraajaa. Bloggaaja Ella Woodwardin deliciouslyella-tilin (siirryt toiseen palveluun) harmonisia ruokakuvia seuraa yli miljoona.

Massasta erottuvat ne, jotka käyttävät ruokakuviin aikaa ja resursseja. Bloggaajan lisäämä kuva idyllisestä brunssipöydästä saattaa olla monen tunnin työ, jonka jälkeen kuvassa näkyvät kaverit syövät kylmää ruokaa.

Jatkossa eettisiä ruokavideoita?

Bloggaaja Jenni Häyrinen ei usko, että ruokakuvien suosio hälvenee koskaan. Esille saattavat kuitenkin jatkossa nousta kantaaottavat ruokataidekuvat.

– Ruoantuotannon eettiset kysymykset ovat yhä enemmän pinnalla. Ruokakuvien avulla voidaan vaikuttaa ihmisten arvoihin, ruokakuvauskursseja pitävä Häyrinen sanoo.

Myös videot tulevat lisääntymään ruokakuvauksessa samalla, kun teknologia kehittyy. Häyrisen mukaan somevideoissa sallitaan vielä tällä hetkellä rosoisuus ja epätäydellisyys– ominaisuudet, jotka häiritsevät ruokakuvissa.