Musiikki iskee ympäristökriiseihin – "Sävellys voi kertoa maailmasta jota ei tulevaisuudessa enää ole"

Musiikin voimaa ei pidä vähätellä. Tällä hetkellä musiikkitieteen aallonharjalla tutkitaan musiikin ja luonnon suhdetta.

musiikki
Juha Torvinen
Ekomusikologiaa tutkiva Juha Torvinen vierailulla kotikaupungissaan Kemissä. Minna Aula / Yle

Kalan kuolleen silloin näin, kun rantaan seisomaan mä jäin.

Näin lauletaan suomalaisessa iskelmäkappaleessa, jota varmuudella aika moni on rallatellut menemään. Osalta on voinut jopa mennä ohi, että kappaleessa on luonnonsuojeluun kantaaottava sävy.

Siellä puutkin kellastuu, ja nyt on vasta heinäkuu.

Kyseessä on Kirkan esittämä kappale Varrella virran. Kappaleen alussa pariskunta telttailee ja ui joenrannalla. Reissun jälkeen tarinankertoja joutuu kuitenkin lääkäriin, mitä ilmeisimmin jonkinlaisen myrkytyksen saaneena saastuneesta vedestä.

Kirkan tapaan moni lauluntekijä ja esiintyvä artisti otti kantaa ympäristön tilaan 60-70-luvulla, jolloin Suomessa oli käynnissä voimakas ympäristöherääminen.

Musiikissa luonto esiintyy usein. Se on yleisin vertauskuva rakkaudelle ja rakkaudesta on laulettu aina. Suomalaisessa iskelmässä vertauskuvat kuurankukista, varret yhteen kietoneista puista, auringosta ja kuusta kertovat rakkaudesta. Luontoteema esiintyy musiikissa jopa niin usein, ettei siihen kiinnitä välttämättä huomiota. Että tässä voisi olla jokin viesti.

Suomessa on käynnissä monivuotinen tutkimus, joka keskittyy nimenomaan ekomusikologiaan. Eli tutkii musiikin ja luonnon suhdetta. Musiikkitieteen dosentti ja akatemiatutkija Juha Torvinen on noin puolessa välissä viiden vuoden tutkimustaan Music, Nature, and Environmental Crises.

Helsingissä asuva Torvinen on käymässä syntymäkaupungissaan Kemissä. Hän antaa katseen lipua pitkin Perämeren pintaa aina paperi- ja sellutehtaan piipusta nousevaan savuun asti. Yhdessä miljöössä on jo kerralla monta elementtiä ekomusikologian tutkimusmahdollisuuksista.

Juha Torvinen
Kemissä syntynyt musiikintutkija Juha Torvinen on asunut tehtaan juuressa.Minna Aula / Yle

Syy tehdas on, ei mikään muu, varrella virran.

Tosin nykyisin tehtaat ovat sitoutuneet tiukkoihin ympäristölupiin ja vähentäneet päästöjä vuosien aikana. Haju on Kemissä vähentynyt huomattavasti siitä ajasta, kun Torvinen oli pieni ja näki oman huoneensa ikkunasta suoraan tehtaalle. Myös Itämereen kuuluva Perämeri mietityttää tutkijaa. Itämeri on yksi maailman herkimmistä ja saastuneimmista meristä ja sen suojelutyötä tehdään monissa musiikkipiireissä.

Klassista kitaraa lapsena opiskelleen Torvisen elämään on kuulunut soittaminen, musiikintutkiminen ja luonnossaliikkuminen. Siksi kovassa nosteessa oleva ekomusikologia tuntuu hyvältä ja läheiseltä aiheelta.

– Elän elämää sillä tavalla, että ekologinen jalanjälki olisi mahdollisimman pieni. Aina jälkiä jää, mutta niitä voi käytännön pienilläkin ratkaisuilla vähentää.

Tutkimuksella vaikutetaan uskomuksiin

Ekomusikologia voi tutkia esimerkiksi musiikkifestareiden jätteiden lajittelua tai sitä, kuinka perinteisillä tai kulttuurisilla käsityksillä ja ennakkoluuloilla voi olla vaikutusta luontoon. Torvinen kertoo esimerkin nykyään harvinaisen Brasilianpuun käytöstä soitinrakentamisesta.

– Jossain vaiheessa huomattiin, että puusta tulee parhaat viulun jouset, Torvinen sanoo.

Nykyään luonnonsuojeluliitto on luokitellut puun erittäin harvinaiseksi ja Brasilianpuun kaupallista käyttöä on rajoitettu. Puun voimakas käyttö soitinrakentamisessa on yksi syy puun harvinaistumiseen. Torvisen mukaan on paljon tieteellistä näyttöä, ettei paremmaksi luultu ole välttämättä soinnillisesti sen parempi. Esimerkiksi Stradivarius-merkkinen viulu mielletään arvokkaaksi ja nimenomaan soinniltaan muita viuluja paremmaksi.

– Jos ihminen tietää etukäteen, että viulu on vaikkapa Stradivarius, sen sanotaan keskimäärin soivan paremmin. Sokkotesteissä samaa paremmuutta uuteen viuluun verrattuna ei havaittu, Torvinen sanoo.

Uskomuksilla on suuri voima. Se on myös yksi ekomusikologian moninaisista aloista. Tutkimuksella pyritään korjaamaan käsityksiä, jotka voivat suoraan olla yhteydessä luonnon säilymiseen tai tuhoutumiseen.

Juha Torvinen
Musiikkitieteen dosentti ja akatemiatutkija Juha Torvinen on saanut viiden vuoden tutkimusrahan Suomen Akatemialta.Minna Aula / Yle

Luonto mielletään pysyväksi

Klassisessa musiikissa luonto on hyvin yleinen teema. Suomalaisessa klassisessa musiikissa klassisesta luonnosta on ammennettu muun muassa kansallista identiteettiä. Suomessa luonto on ollut aina ihmisiä lähellä ja näkynyt erilaisissa taideteoksissa.

– Sibeliuksella on muun muassa paljon luontoaiheisia sävellyksiä, Torvinen sanoo.

Nykyklassisessa musiikissa luonto on edelleen läsnä. Torvisen tutkimuksen aineistona on esimerkiksi Kalevi Ahon sävellyksiä, jotka liittyvät Lapin luontoon. Lapin kamariorkesteri on muun muassa esittänyt Ahon teoksen, jossa on mukana theremin-soitin. Teoksen aiheena on kahdeksan vuodenaikaa ja se kertoo perinteisestä saamelaisesta käsityksestä, että vuodenkierto on kahdeksanvaiheinen.

– Tulevaisuudessa tämä sävellys voi kertoa maailmasta, jota ei enää ole, Torvinen pohtii.

Torvisen mukaan saamelainen kulttuuri on hyvä ikkuna siihen, miten ihmisten luontosuhde on muuttunut. Tutkimuksessa on mukana Rovaniemellä asuvan Outi Tarkiaisen teoksia. Tarkiainen säveltää paljon musiikkia, jossa teemana on luonto ja tausta-ajatuksena saamelaisten luontosuhde ja sen muuttuminen.

– Laulusarja Maa, kevään tytär on oikein havainnollinen kuvaamaan muutosta. Sävellys muistuttaa siitä, että eri kulttuureilla on erilainen luontosuhde. Meillä länsimaisilla luontosuhde on ollut hyvin tuhoisa.

Tulevaisuudessa tämä sävellys voi kertoa maailmasta, jota ei enää ole.

Juha Torvinen

Musiikin konkreettisten nimien, tekstien ja tulkinnan lisäksi musiikissa on vuosisatoja vanhoja käytäntöjä kuvaamaan luontoa. Tietynlainen musiikillinen ele tuo sisällöllisen merkityksen. Yksi esimerkki on urkupisteiden käyttö.

– Pitkään, jopa minuutteja paikallaan pysyviä ääniä on käytetty kuvaamaan luontoa. Luonto ajatellaan staattisena ja pysyvänä, kun taas ihmisen elämässä on vaihtelua, Torvinen sanoo.

Esimerkiksi Vivaldin neljä vuodenaikaa teoksissa puolestaan matkitaan konkreettisesti linnunlaulua soittimella. Niin, että kuulija tunnistaa soiton linnuksi ilman erillistä tekstiä tai laulua.

– Vaikka linnunlaulukin muuttuu. Talitinttihän laulaa nykyään enää ti-tyy, Torvinen sanoo.

Ihmisen luontosuhde erilainen kuin koskaan

Musiikki on arkipäivää. Julkisessa tilassa, kotona tai autossa soi musiikki. Lisäksi musiikkia hakeudutaan kuuntelemaan vaikkapa konsertteihin. Musiikin merkitystä voidaan tutkia monesta näkökulmasta ja Juha Torvinen tutkii sen vaikutusta luontosuhteeseen.

– Miten näin tärkeä ilmiö kuin musiikki, voisi olla vaikuttamatta siihen, miten maailmaan ylipäätään suhtaudutaan.

Torvinen toteaa, että nykyinen ihmisen luontosuhde on erilainen, mitä se on koskaan ollut. Planeetalta on vaikea löytää paikkaa, jossa ihmisen vaikutus ei näkyisi.

Ympäristökriittisyys, tietoinen ympäristöllinen aktiivisuus ja halu muuttaa asioita parempaan näkyy monen taiteilijan työssä tässä ajassa. Ilmastonmuutos on yksi kuumista kivistä eri puolilla maailmaa.

– Musiikintekijät ovat siitä kiinnostuneita, eikä ihme, kun kysymyksessä on niin iso asia, Torvinen sanoo.

Ilmastonmuutos on demokraattinen. Se koskettaa kaikkia. Torvinen tunnustaa, että yksittäisen ihmisen mahdollisuudet ovat rajalliset, mutta jokainen voi pienellä osuudellaan olla tekemässä isompaa virtaa.

Juha Torvinen
Esimerkiksi Itämeri on otettu musiikkifestareiden suojelukohteeksi.Minna Aula / Yle

Itämeri on Torviselle tärkeä. Hän viettää kesänsä mökillä Turun saaristossa. Jopa maailman saastuneimmaksi parjattu meri on herättänyt myös taiteilijat ja musiikkibisnestä tekevät kantamaan oman kortensa kekoon meren suojelutyön puolesta.

– Itämeri on useiden festareiden tukikohde ja Ruotsissa on erityiset Itämeri-festivaalit. Onneksi jotakin on saatu jo tehtyä ja vedenlaatu on parantunut, Torvinen sanoo.

Musiikilla voi vaikuttaa. Toinen esimerkki suojelutyötä edistäneestä musiikista, on Juha Vainion teksti Vanhojapoikia viiksekkäitä-kappale.

– Kappaleessa ihminen ja luonto rinnastetaan toisiinsa. Ei ihmisen kohtalo ole riippumaton luonnon kohtalosta, Torvinen sanoo.

Vanhojapoikia viiksekkäitähän kertoo vanhapoika Nestorista ja saimaannorpasta, joille kummallekaan ei löytynyt puolisoa Saimaalta. Sukunsa viimeinen saimaannorppa voi tänä päivänä hiukan paremmin. Ei yksin Vainion tekstin vuoksi, mutta ei siitä varmasti haittaakaan ole ollut.