Upseerien unohtuneesta perinteestä tämän päivän harrastukseksi: Vauhtisokeus on ratsastussuunnistajan pahin uhka

Suunnistukseen haetaan jatkuvasti uudenlaisia mahdollisuuksia. Yksi tällainen on ratsastussuunnistus, jonka suosio on lisääntynyt hiljalleen.

hevosurheilu
Ratsastussuunnistusta
Metsässä polut pölisevät, kun ratsut suunnistavat kohti seuraavaa rastia.Kimmo Hiltunen / Yle

KajaaniMaltti on valttia ratsastussuunnistuksessa. Vauhtisokeuden estäminen on yksi tärkeimmistä asioista, sillä nopeuden kasvaessa rastit jäävät helposti huomioimatta.

Kajaanilainen Liisa Kemppainen kokeili ratsastussuunnistusta ensimmäisen kerran vuosi sitten. Hän halusi tietää, vieläkö suunnistus- ja kartanlukutaito ovat tallella, kun hevosen selässä kuljetaan kiemuraisilla metsäpoluilla.

– Suunnistan pelkän kartan avulla, sillä ainakin viime vuonna reitti oli niin helppo, että sen pystyi menemään ilman kompassia. Vauhtia ei saa olla liikaa, muuten rasti menee ohi, kertoo kolme kertaa viikossa ratsastusta harrastava Kemppainen.

Liisa Kemppainen
Liisa Kemppainen ja Zone-ratsukko valmiina suunnistukseen.Kimmo Hiltunen / Yle

Kajaanissa kokeiltiin ensimmäisen kerran ratsastussuunnistusta vuonna 2013, jonka jälkeen vuodessa on järjestetty 1–2 tapahtumaa. Alkusysäys lajia kohtaan saatiin viitisen vuotta sitten seurakehittämispäivillä.

Kajaanin suunnistajat (siirryt toiseen palveluun) ja Kajaanin ratsastusseura (siirryt toiseen palveluun) ovat lajin kehittäjinä uraa uurtavia. Kahden lajin yhdistäminen tuli mieleen seurakehittämispalaverin yhteydessä, sillä täällä on hienot maastot ja suunnistustapahtuma Kainuun rastiviikot, kertoo varkautelainen seurakehittäjä Janne Lappi.

Lajin suosio kasvussa

Lajilla on kauaskantoisia perinteitä, sillä oululaisessa ratsastusseurassa upseerit suunnistivat hevosten selässä jo 1950-luvulla. Ratsastussuunnistus ei kuitenkaan ole varsinainen kilpailumuoto, koska virallisia sääntöjä lajista ei ole. Ratsain tapahtuva suunnistus on iltarastien tapaan kuntoilumuoto.

– Harrastajia on ainakin vielä vähän. Toivomme, että laji kasvattaisi suosiota ja saisimme joskus kilpailut Kajaaniin tai jonnekin muualle, kertoo Kajaanin ratsastusseuran tiedotusvastaava Sari Kuure.

Liisa Kemppainen ja Sari Kuure
Liisa Kemppainen saa viime hetken vinkit Sari Kuurelta.Kimmo Hiltunen / Yle

Viime keskiviikkoiltana Kajaanin raviradan takana olevaan maastoon lähti 22 ratsukkoa etsimään rasteja. Määrä oli järjestäjille pienoinen yllätys ja kertoo lajin suosion kasvusta. Metsään lähdettiin hevosen kanssa yksin, parina toisen ratsukon kanssa tai ryhmänä.

– Hevonen on laumaeläin, ja varmasti juuri siksi suurin osa lähtee metsään pareittain tai ryhmässä. Hevosella on silloin kaveri, sanoo Kuure.

Hevonen saattaa ihmetellä vaikkapa rastimerkkiä.

Liisa Kemppainen

Juuri tämän vuoksi Liisa Kemppainen lähti suunnistusreitille Zone-hevosella yhdessä Tarja Sahlbergin ja Totti-hevosen kanssa. Parina mentäessä hevosen mielenkiinto toisia hevosia kohtaan ei ole niin iso, kuin yksin ratsastaessa.

– Meillä on tavoitteena löytää Tarjan kanssa kaikki rastit, saada mahdollisimman hyvä aika ja tulla eheänä pois, kertoo Liisa Kemppainen ennen oman lähtövuoronsa alkua.

Luottamusta ja tarkkaavaisuutta

Liisa Kemppaisen ratsukko Zone on vuokrahevonen, jolla Kemppainen on ratsastanut kaksi vuotta.

Ratsastussuunnistus vaatii hevoselta maastovarmuutta ja luottamusta ratsastajaan. Ratsukolle saattaa tulla reitin varrella vastaan monia yllätyksiä kuten vierestä lentoon lehahtava lintu tai yhtäkkiä vastaantuleva maastopyöräilijä.

Periksi emme antaneet, ja kaikki rastit löytyivät.

Liisa Kemppainen

Metsässä ratsastajan on oltava kuulolla ja tarkkaavaisempi kuin maneesissa tai kentällä. Jo pelkkä rastimerkki voi ihmetyttää luontokappaletta.

– Hevonen saattaa ihmetellä vaikkapa rastimerkkiä. Kun se on tutkittu ja todettu vaarattomaksi, seuraavalle rastille meneminen on helpompaa. Zone on tottunut käymään maastossa sekä yksin ratsastajan kanssa että porukassa. Hevosella, kuten ihmiselläkin on erilaisia päiviä, ja siksi luottamus on tärkein asia, sanoo Kemppainen.

Ratsastussuunnistajat rastilla
Reitti seuraavalle rastille kannattaa harkita tarkkaan.Kimmo Hiltunen / Yle

Suunnistamaan lähdettäessä hevosella on päällään esteratsastusvarustus (siirryt toiseen palveluun). Estesatulassa istuminen on erilaista kuin kouluratsastussatulassa.

– Mielestäni maastossa ja metsässä ratsastaminen on rentouttavampaa, siinä hakee istuntaa ja tasapainoa eri lailla kuin kentällä tai maneesissa, kertoo Kemppainen.

Kartanlukutaito riittää

Kajaanissa järjestetyn ratsastussuunnistustapahtuman radat on suunnitellut Kajaanin suunnistajien Kyösti Karttunen. Tapahtumaan oli suunniteltu kaksi rataa, lyhyempi ja helpompi C-rata aloittelijoille, sekä vaikeampi ja kaksi kertaa pidempi A-rata hieman kokeneimmille ratsukoille.

– Tämä muistuttaa pyörä- tai hiihtosuunnistusta, jossa polkuja ja latuja pitkin haetaan optimireittejä, kertoo Karttunen.

Kyösti Karttunen
Kyösti Karttunen valmistelee lähtöpaikkaa.Kimmo Hiltunen / Yle

Pelkkä kartanlukutaito riittää suunnistamiseen, sillä ratsukon selässä ei kompassia ehdi katsoa. Ratsastajan vauhdin on oltava sellainen, että suunnistaja pysyy kartalla ja tietää missä on menossa.

– Nyt ensimmäistä kertaa rasti ei olekaan polun risteyksessä, vaan himpun verran kauempana. Ratsukolla sinne kuitenkin pääsee, kertoo Karttunen.

Haaveena uusi makupala

Tulevaisuuteen katsottaessa Karttunen pitää mahdollisena, että Kainuun rastiviikolla (siirryt toiseen palveluun) tullaan kokeilemaan myös ratsastussuunnistusta.

– Ei se ole mahdotonta, sillä kiinnostusta on ollut. Ensi vuonna rastiviikot ovat Kajaanin liepeillä, ja mikäs olisi mukavampaa, kuin välipäivän makupala hevos- ja suunnistusharrastajille, sanoo Kyösti Karttunen.

Leimaisu rastilla
Viimeinkin maalissa, jossa tehdään loppuleimaus.Kimmo Hiltunen / Yle

Toisena pitkälle radalle startannut ratsukkopari Kemppainen ja Zone sekä Sahlberg ja Totti tulivat maaliin viimeisenä, sillä muutaman rastin löytyminen tuotti hankaluuksia.

– Periksi emme antaneet, ja kaikki rastit löytyivät. Reitti oli viime vuoden reittiä haastavampi, mutta reissu oli mukava, tuumaa maalissa hevosta taputteleva ja hymyilevä Liisa Kemppainen.

Korjattu 24.7.2017 klo. 9.32 : Vaalean hevosen nimi korjattu. Hevosen nimi ei ole Zero vaan Zone. Kolmannen kuvan kuvatekstiä on muokattu, kuvassa vasemmalla oleva henkilö on Liisa Kemppainen, ei Ritva Kemppainen.