Salama iski jalkapallojuniorin tajuttomaksi 30 vuotta sitten: "Koulussa oli kiva olla salama-poika"

Jalkapallojuniorien peli keskeytyi yllättäen tasan 30 vuotta sitten, kun ukkonen pyyhkäisi Porin yli ja salama kaatoi joukkueet kentälle. Kaksi nuorta jäi maahan makaamaan.

jalkapallo
lehtileikkeitä kansiossa
Päivi Meritähti / Yle

Taivaalla ei näkynyt pilviä, kun Jaakko Koponen suuntasi Kokemäeltä Poriin piirisarjan peliin. 13-vuotias C-juniori ei olisi pistänyt sadetta pahakseen, sillä hän oli aina pelannut hyvin huonossa säässä.

Koponen muistaa hyvin, että muutama minuutti pelin alkamisen jälkeen alkoi näyttää lupaavalta. Sadekin saapui vauhdilla. Mutta sitten pimeni.

Kukaan ei osannut varautua ukkoseen. Se ei ollut varoittanut itsestään edes vaimealla jyrinällä. Kaikki kuitenkin huomasivat, kun se osui kohdalle.

– Ilmeisesti salama osui Porin Pallo-Tovereiden maaliin. Johonkin se ainakin iski, sillä kaikki pelaajat kaatuivat maahan. Paineaalto sen luultavasti aiheutti. Kaksi jäi sinne vesilätäköihin makaamaan, Teljän Nousun valmentajana tuohon aikaan toiminut Paavo Salonen muistelee.

Silmät räpsähtivät

Valmentajat kantoivat pojat kentän lähelle pystytettyyn helluntaiseurakuntalaisten telttaan ja alkoivat elvyttää. Jaakko Koposen vartalo oli kouristuksen jäykistämä.

Paavo Salonen muistelee, ettei voinut olla kovin hellävarainen vääntäessään Koposen tiukasti puristunutta suuta auki. Hän tiesi, että kieli oli saatava pois tieltä. Onneksi pojan silmäripset räpsähtivät pian elvytyksen aloittamisen jälkeen. Hän oli hengissä.

Paavo Salonen katselee valokuvia
Päivi Meritähti / Yle

Jaakko Koponen ei muista tuosta ajasta mitään. Hänen ensimmäiset muistikuvansa ovat ambulanssista. Silmät eivät auenneet, mutta ääniä hän kuuli. Hän muistaa kuljettajan kysyneen joltain laitetaanko pillit päälle. Seuraava muistikuva on sairaalasta.

– Ei näkö sielläkään vielä pelannut, mutta aloin sentään tajuta jotain. Päänsärky oli kuitenkin niin valtava, että taisin nukahtaa särkylääkkeiden avulla ja herätä vasta seuraavana päivänä.

Filmi kerrasta poikki

Koettelemuksesta ei jäänyt Jaakko Koposelle pysyviä vaurioita eikä traumoja. Hän on suhtautunut tapahtumista huolimatta ukkoseen hyvin tyynesti.

– Se johtuu varmaan siitä, että en edes ehtinyt kuulla ukkosta. Se tuli yhtäkkiä ilman varoitusta. Filmi oli kerrasta poikki.

Jaakko Koponen jalkapallojoukkueen kuvassa
Jaakko Koponen on kuvassa toinen vasemmalta.Päivi Meritähti / Yle

Teini-ikäinen Jaakko Koponen osasi lähinnä ottaa tapauksesta kaiken ilon irti. Nuori poika sai paljon huomiota mediassa jopa kansainvälisesti. Suomalaiset tuttavat olivat kuulleet tapauksesta puhuttavan Perussa asti.

Vaikka vastaavia tapauksia ei Suomessa helposti tule mieleen, on niitä sattunut maailmalla viime vuosienkin aikana. 30 vuotta sitten Kokemäellä tapahtuma oli kuitenkin ennenkuulumaton.

– Olihan se nuorelle pojalle kivaa aikaa. Koulussakin puhuttiin, että tuo on se salama-poika. Nykyään asia tulee esiin enää harvoin.

Kantoi kaunaa pesäpallolle

Jalkapalloilijaa salama-pojasta ei lopulta tullut. Laji jäi jo teini-iässä, kun perhe muutti Sotkamoon.

– Siellä ei jalkapallokenttiä juuri ole. Siellä pelataan vain pesäpalloa. Laji vaihtui vähän kuin pakosta, Jaakko Koponen harmittelee.

Nykyään liikunta-alalla muun muassa personal trainerina työskentelevä Koponen muistelee syyttäneensä lajia siitä, että se tuli jalkapallon tielle. Hän pelasi pesäpalloa sen verran kuin piti, mutta ei yhtään enempää. Yksi hauska sattumus siihen liittyen nousee kuitenkin nopeasti mieleen.

Laji vaihtui vähän kuin pakosta.

Jaakko Koponen

– Kun muutin Helsinkiin, tarjosi Helsingin Puna-Mustat minulle suoraan sopimusta ihan sillä perusteella, että olin Sotkamosta. Ei kai Sotkamossa ole ketään, joka ei osaisi pelata pesäpalloa. Väkisinkin siellä pelatessa oppii, hän pohtii hymyssä suin.

Kiitollisuus säilyy ikuisesti

Jaakko Koponen on muutenkin hyvällä tuulella. Salamaniskun merkkipäivä yhdisti entisen palloilijan pelastajansa kanssa. He eivät ole olleet yhteydessä lähes kolmeenkymmeneen vuoteen. Nyt yhteystiedot on vaihdettu.

– Kukapa nyt ei haluaisi jutella ihmisen kanssa, joka on hänen henkensä pelastanut. Olen Paavolle ikuisesti kiitollinen.

Maailma musteni ja mietin, mahtaako poika tuosta enää nousta.

Paavo Salonen

Tapahtuma nostaa vahvoja tunteita myös Paavo Salosen mieleen.

– Muistan sen hetken vieläkin kuin eilisen päivän. Se pelko oli jotain sanoin kuvaamatonta, kun maailma musteni ja mietin, mahtaako poika tuosta enää nousta. Onneksi nousi.