Intiaanit haastoivat Yhdysvallat oikeuteen suojellakseen Yellowstonen karhuja

Kansallispuiston kasvanutta harmaakarhukantaa halutaan harventaa metsästämällä.

karhu
Harmaakarhu
AOP

Yellowstonen harmaakarhujen päivät rauhoitettuna lajina ovat luetut, ilmoittivat Yhdysvaltain viranomaiset kesäkuussa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että harmaakarhuja saa nyt kaataa Montanan, Wyomingin ja Idahon osavaltioissa, joiden alueille kansallispuisto levittäytyy.

Huffington postin mukaan (siirryt toiseen palveluun) intiaaniheimot myös Yellowstonen ulkopuolella ovat nostaneet päätöksestä äläkän, vaikka osavaltiot ovat sitoutuneet lopettamaan metsästyksen, kun harmaakarhujen määrä laskee alle 600:aan.

Alkuperäiskansat eivät tyytyneet vain protestoimaan. Toistakymmentä intiaaniheimoa on haastanut Yhdysvallat oikeuteen, koska harmaakarhu on poistettu uhanalaisten eläinten listalta. Harmaakarhun metsästys loukkaa alkuperäisamerikkalaisten uskomuksia.

Harmaakarhu Yllewstonen kansallispuistossa.
Nate Chappell / AOP

Harmaakarhu on pyhä eläin

Harmaakarhu on Yhdysvaltain alkuperäiskansan heimoille yliluonnollinen eläin, ja siihen liittyy erityisiä uskomuksia ja riittejä.

Haasteessa todetaan, että harmaakarhulla on kulttuurisia ja uskonnollisia merkityksiä.

Jos karhut eivät saa vapaasti elää ja kukoistaa historiallisessa ympäristössään, heimot eivät voi vapaasti ilmaista uskontojaan. Kantajat ovat jakaneet samat kotikonnut harmaakarhujen kanssa ikiajat, kanteessa lukee.

Arizonalaisen hopi-intiaaniheimon Ben Nuvamsa puolustaa karhujen oikeutta olla suojeltuja intiaanien uskonnonvapauden nimissä.

– Luonto ja ympäristö ovat meidän kirkkomme, kuvailee Nuvamsa heimonsa uskoa.

Yellowstonen harmaakarhut olivat rauhoitettuja 42 vuoden ajan, kertoo New York Times (siirryt toiseen palveluun). Rauhoitettuna puiston kanta kasvoi 150 eläimestä yli seitsemäänsataan.

Yellowstonen kansallispuisto
Vuonna 1872 perustettu Yellowstonen kansallispuisto on maailman vanhin. AOP

Elpymistä on auttanut se, että karhut ovat eläneet villeinä: ne siis eivät ole enää riippuvaisia retkeilijöiden jättämistä ruoantähteistä. Tässä ovat auttaneet säännökset, joiden mukaan ruoantähteitä ei saa jättää luontoon.

Syytteen nostaneet heimot ovat valittaneet myös siitä, että heidät on ohitettu Yhdysvaltain kala- ja riistanhoidon päätöksenteossa. Heimojen mukaan viranomaisten yhteydenotot ovat olleet näennäisiä, todellisia neuvotteluja ei ole käyty.

– Päätökset eivät vaikuta vain meidän reservaatteihimme tai heimojemme maihin, vaan myös esi-isiemme maihin, jotka meiltä on aikojen saatossa ryöstetty. Lisäksi päätökset vaikuttavat pyhinä pitämiimme eläimiin, sanoo Nuvamsa.

Harmaakarhu
AOP