Heikki Hiilamon kolumni: Alkoholia ja yksilönvapauksia

Alkoholiteollisuus lobbaa samanlaisilla väitteillä kuin tupakkateollisuus aikoinaan, kirjoittaa Heikki Hiilamo.

Alkoholilainsäädäntö
Heikki Hiilamo
Heikki Hiilamo.Henrietta Hassinen / Yle

Alkoholilaki on ollut sote-uudistuksen lisäksi toinen Sipilän hallituksen kompastuskivistä.

Toukokuun lopussa koko uudistus näytti kaatuvan. Keskustapuolueen pääneuvottelija, nykyinen perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko kirjoitti (siirryt toiseen palveluun)Facebook-sivuillaan: ”Ei saisi olla niin, että kaikesta pystytään päättämään, mutta ei viinasta. Mutta siltä se kuitenkin nyt näyttää”.

Perussuomalaisten hajoaminen näyttää nyt kuitenkin pelastavan alkoholilain. Uuden vaihtoehdon edustajat hyväksyivät kompromissin, jonka he olivat perussuomalaisina torjuneet. Laki tuodaan eduskuntaan hallituksen esittämässä muodossa, mutta edustajilla on omantunnon vapaus ensimmäisessä täysistunnon käsittelyssä, kun päätetään kaupoissa myytävistä alkoholijuomista.

Alkoholiteollisuuden viestit tuntuvat uppoavan moniin suomalaispäättäjiinkin

Alkoholi ja tupakka ovat nautintoaineina erilaisia, mutta on silti kiinnostava vertailla lainsäätäjien suhtautumista niihin.

Savukkeista tuli jo 1920-luvulla viehätysvoiman, kauneuden ja vallan symboleita, kun taas alkoholiin suhtauduttiin niin kielteisesti, että sen myynti jopa kiellettiin.

Toisin kuin alkoholiin, savukkeisiin ei liittynyt väärinkäytön mahdollisuutta. Mies saattoi polttaa liian monta savuketta, mutta kiihkeinkään tupakoinnin vastustaja ei voinut väittää, että mies menisi sen seurauksena kotiin ja hakkaisi vaimonsa.

Vielä kieltolakien kumoamisen jälkeenkin tupakkateollisuus hyödynsi lobbauksessaan alkoholin huonoa mainetta. Suomen Tupakan edustajan mukaan ”ilman tupakkaa ihmiset ehkä hakeutuisivat vaarallisempien tuotteiden, kuten alkoholin ja eräiden lääkeaineiden, pariin”.

Kansainvälisellä alkoholiteollisuudella on viisi keskeistä viestiä lainsäätäjille: juominen on normaalia ja pidättäytyminen epänormaalia, pieni poikkeava joukko on syypää haittoihin, alkoholimainonta on vaaratonta, kuluttajavalistus toimii paremmin kuin sääntely, alkoholiteollisuus on osa ongelman ratkaisua.

Viestit tuntuvat uppoavan moniin suomalaispäättäjiinkin. Alkoholiteollisuus eli ennen muuta Suomen panimoliitto on saanut äänensä vahvasti kuuluville sen jälkeen, kun teollisuus pääsi EU-jäsenyyden jälkeen mukaan valmistelemaan alkoholisääntelyä Suomessa.

Kansainvälinen tupakkasopimus FCTC kieltää hallituksia ottamasta tupakkateollisuutta tupakkapolitiikan valmisteluun.

Tupakoinnissa tai alkoholin nauttimisessa ei ole mitään luonnollista

Alkoholiteollisuuden viestit ovat kuitenkin aivan samoja, joilla tupakkateollisuus pyrki vaikuttamaan päättäjiin vielä muutamia vuosia sitten. Tutkimus on osoittanut väitteet vääriksi sekä tupakan että alkoholin osalta.

Tupakoinnissa tai alkoholin nauttimisessa ei ole mitään luonnollista. Ihminen tulee hyvin toimeen ilman kumpaakaan nautintoainetta.

Tupakan ja alkoholin haitat eivät aiheudu yksinomaan ”suurkuluttajista”. Molempien aineiden haitat ovat suorassa suhteessa kulutukseen väestötasolla. Valistuksen sijaan aineiden saatavuuden rajoittaminen – esimerkiksi veroilla tai myyntikielloilla – vähentää haittoja tehokkaasti. Mainonta lisää kokonaiskulutusta ja haittoja.

Lainvalmistelussa teollisuus pyrkii turvaamaan myyntinsä ja voittonsa, eikä ole todellisuudessa kiinnostunut kansanterveydestä.

Tupakkateollisuuden katalat menettelytavat ovat tunnettuja tupakkaoikeudenkäyntien seurauksena julkisiksi tulleista asiakirjoista. Ihmiset ymmärtävät, että tupakkateollisuus on ennen muuta kiinnostunut olemassaolostaan eikä ihmishenkien säästämisestä. Sama pätee alkoholiteollisuuteen.

Alkoholiteollisuus on onnistunut kaappaamaan yksilönvapauden itselleen ja määrittämään sen vapaudeksi alkoholin kuluttamiseen

Tupakkasääntelyssä ratkaiseva käänne tapahtui silloin, kun päätöksentekijät oivalsivat, ettei siinä ole kyse tupakoitsijoiden ja tupakoimattomien tarpeiden yhteensovittamisesta, vaan arvovalinnasta voittojaan suojelevan teollisuuden ja kansanterveyden välillä.

Alkoholiteollisuus on saanut monet uskomaan, että uusi alkoholilaki koskisi vain ja ainoastaan kansalaisten vapautta juoda alkoholia. Strategia häivyttää teollisuuden näköpiiristä ja jättää alkoholin vapauttamisesta eri mieltä olevat kansalaiset kiistelemään keskenään.

Edellä mainitussa Facebook-päivityksessä Annika Saarikko totesi alkoholilain tuovan esille päättäjien ja puolueiden ideologiat: ”Painottaako perustellusti yksilön vapautta vai yhteiskunnan kokonaisvastuuta kansalaisista”.

Jaottelu on vain puoliksi oikea. Alkoholiteollisuus on onnistunut kaappaamaan yksilönvapauden itselleen ja määrittämään sen vapaudeksi alkoholin kuluttamiseen.

Yksilönvapauteen kuuluu myös vapaus liikkua iltaisin ilman pelkoa häiriöistä, vapaus väkivallattomaan perhe-elämään ja vapaus raittiiseen elämään niillä, joille alkoholismi on elämää hallitseva sairaus.

Heikki Hiilamo

Kirjoittaja toimii sosiaalipolitiikkaan erikoistuneena professorina VID yliopistossa Oslossa ja Helsingin yliopistossa. Aikaisemmin hän on työskennellyt mm. toimittajana Yleisradiossa 1994–1997.