Koe uusi yle.fi

Ensin marjametsään, sitten kanoja pihalle – kekseliäisyydellä helpotusta viikon 50 euron ruokabudjettiin

Inkoolainen Mikaela Sundman on lisännyt vuosi vuodelta omavaraisuuttaan, jotta saisi perheen pienen ruokabudjetin riittämään.

Kotimaa
Kekseliäisyydellä helpotusta viikon 50 euron ruokabudjettiin
Kekseliäisyydellä helpotusta viikon 50 euron ruokabudjettiin
Mikaela Sundman pitelee kanaa käsissään.
– Koko ajan mietimme, mitä voisi vielä tehdä ja hankkia itse, Mikaela Sundman sanoo. Köyhäilyn myötä heidän perheessään on syttynyt innostus itse tekemiseen. Seuraavaksi hän haluaisi oppia hapankaalin ja kotijuuston tekemisen.Nella Nuora / Yle

Muutama vuosi sitten inkoolaisen Mikaela Sundmanin, 30, perheellä alkoi tehdä tiukkaa taloudellisesti. Oli työttömyyttä, kotiäitiyttä ja opiskelua. Hän huomasi miehensä kanssa, että pakollisten menojen jälkeen käteen jäi 50 euroa. Neljän vuoden ajan se on ollut perheen viikon ruokabudjetti.

Aluksi summa riitti ihan hyvin: sillä ruokittiin kaksi aikuista ja pienet lapset. Nyt tilanne alkaa olla jo toinen. Sundmanin lapset ovat 9, 7 ja 5. Vuoroviikoin ruokapöydässä istuu myös miehen 12-vuotias poika.

Mikaela Sundman kotitalonsa edustalla.
Omavaraisuutta helpotti muutto vuokralle nykyiseen asuntoon, joka on omakotitalo.Nella Nuora / Yle

Omavaraisuus auttaa

Sundman ei ole kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi. Hän on kasvanut pienestä pitäen siihen, että ruokaa jatkojalostetaan, eikä mitään heitetä pois. Vanhemmat olivat maanviljelijöitä. Isä kalasti ja metsästi. Äiti oli suurkeittiöalalla töissä. Ruuasta kerättiin ja hankittiin paljon itse.

Omavaraisuus otettiin myös Sundmanin perheen apukeinoksi. Aivan ensimmäiseksi hän aloitti marjojen keruun. Tuolloin perhe asui kerrostalossa, joten puolukkasurvosämpärit olivat parvekkeella säilössä. Saatuja omenoita hän säilytti häkkivarastossa.

Sitten mies alkoi kalastaa. Nyt mies tuo kerran viikossa järveltä haukea, lahnaa tai ahventa. Näistä Sundman valmistaa pullia, pihvejä tai paistaa tuoreena pannulla.

Yhtenä syksynä Sundman opetteli pitämään sienistä, nyt niitä kerää ja syö koko perhe.

Sen jälkeen tulivat villivihannekset. Ensin hän keräsi nokkosia, nyt hän opettelee jonkin uuden syötävän kasvin joka vuosi.

Omavaraisuutta helpotti muutto nelisen vuotta sitten vuokralle nykyiseen asuntoon, joka on omakotitalo. Sundman raivasi pihanvierusryteikköön kasvimaan juureksille, yrteille ja salaatille.

Viimeisimpänä ovat tulleet kanat. Näin kesäaikaan ne tuottavat 20 munaa viikossa, ja kukoista tulee muutama juhla-ateria vuodessa. Lannoitteita ei tarvitse ostaa, kun omasta takaa on kanankakkaa. Osa kanojen ruuasta tulee ruuantähteistä.

Uusia perunoita.
Juureksia kasvatetaan kasvimaalla. Perhe säännöstelee ne niin, että niistä riittää koko vuoden tarpeisiin.Nella Nuora / Yle

Rutiinit auttavat ruokakaupassa

Sundman sanoo, että hyvä keino hallita ruokabudjettia, on rutiininomaisuus kaupassa. Hän tietää kuinka paljon kaurapuuroa tai jogurttia menee joka viikko ja mikä niiden kilo- tai litrahinta on. Lisäksi hän pitää huolta kotivarasta, sitä on aina.

Ennen kuin Sundman hurauttaa autolla naapurikunnan Lidliin, hän istuu alas ja suunnittelee kahdeksan päivän ruokalistan. Kahdeksan siksi, että näin esimerkiksi sairastumisen varalta on yksi ruoka olemassa.

Jos joskus käy niin onnekkaasti, että varaa jää johonkin ylimääräiseen, Sundman kysyy lapsilta mitä ostettaisiin. He saattavat toivoa karkin sijaan esimerkiksi maapähkinävoita tai suolakeksejä.

Kasvimaalla kasvaa juureksia, yrttejä ja salaattia.
Sundman on raivannut pihanvierusryteikköön kasvimaan juureksille, yrteille ja salaatille. Nella Nuora / Yle

Päivälliseksi usein kasvisruokia

Sundmanille tärkeää on, että edullisuuden lisäksi syötäisiin terveellisesti. Se on hänestä tasapainoilua. Sundmanin listalla syötiin esimerkkiviikolla päivälliseksi esimerkiksi palsternakka-tattiohrattoa sekä savuahvenia ja täysjyvämakaroneja. Väli- ja iltapalaksi oli marjasmoothieita, nokkossämpylöitä ja porkkanatikkuja.

Usein tarjolla on päivälliseksi keittoa, jonka pääraaka-aineena ovat kasvikset ja juurekset. Makaronilaatikkoon silputaan kesäkurpitsaa ja hernerouhetta.

Inspiraatiota kokkailuun Sundman hakee isoäitinsä pula-ajan keittokirjoista. Kirjoista löytynyt naurispuuro ei kylläkään maistunut lapsille. Lasten suosikkiruuat ovat kuitenkin kasvispainotteisia: vanhin pitää linssikeitosta ja keskimmäinen hernekeitosta. Nuorimmaisen suosikki on lihapullat perunamuusilla.

– Meillä lapset eivät kysy mitä meillä on ruuaksi vaan mitä meillä on ruuassa, Sundman sanoo.

Kun Sundmanilla on kiire tai väsynyt olo, hän tekee purkkihernekeittoa tai lämmittää valmiita lihapullia. Lihaa syödään harvoin ja ruokajuomana on aina vesi.

Lapsi keinuu puussa peltomaisemassa.
Kasvisruuat maistuvat perheen lapsille.Nella Nuora / Yle

Koko ajan uusia keinoja kulujen pienentämiseen 

Sundman on ottanut käyttöön leijonanosan tavoista, joilla voi ajatella säästävänsä. Mehut, hillot ja polttopuut tehdään itse. Hän ompelee ja korjaa vaatteet itse. Pihan yrteille on rakennettu kasvihuone ylijäämälaudoista ja jätemuovista.

Paljon tehdään myös vaihdantaa tuttavien kesken. Pihatöitä tekemällä on saatu riistaa, kalaa ja omenoita.

Olohuoneen nurkassa seisoo arkkupakastin, jonne on jo säilötty tämän kesän mansikat. Lisäksi sieltä löytyy päiväystuotteista löytyneitä valmisaterioita miehelle evääksi töihin. Toisinaan Sundman ajaa iltaisin tekemään löytöjä läheiseen S-markettiin, jossa viimeisenä aukiolotuntina on tuotteita 60 prosentin alennuksessa. Välillä hän kysäisee onko kasvisten hävikkilaatikkoa tarjolla. Sen voi saada kahden euron hintaan.

Viime vuonna omia juureksia syötiin jouluun asti. Oman pihan lisäksi niitä saadaan myös puutarhapalstalta. Niitä toki säännöstellään. Kasvimaalle Sundmanin ei tarvitse itseään koskaan pakottaa, mutta marjametsään kyllä, kun on runsaasti hyttysiä tai sataa. Kun marja-aika alkaa, hän kerää niin paljon kuin pystyy. Viime vuonna mustikkaa tuli 80 litraa.

– Saatan vielä lasten nukkumaanmenon jälkeen lähteä vielä johonkin ryteikköön keräämään vadelmia, johon ei lapsia voi ottaa.

Mikaela Sundman makoilee nurmikolla.
Tulevaisuudessa Mikaela Sundman toivoo, että perheen ruokabudjetti kasvaisi. Omavaraisuutta hän ei silloinkaan aio hylätä. Nella Nuora / Yle

Haaveena kotimaiset kasvikset ja lähituotettu joulukinkku

Aina neuvokkuus ja sitkeys eivät kuitenkaan riitä. Keväällä perheen auto meni rikki ja sen tilalle piti hankkia uusi. Silloin kuluihin piti ottaa rahaa ruokabudjetista. Tuolloin Sundman suuntasi ruokajakeluun.

– Ei se pahalta tuntunut. Enemmän tuntui etuoikeutetulta, että minulla on mahdollisuus mennä ja saada niin hyvää ruokaa sieltä.

Tulevaisuudessa perheen ruokabudjetti saattaa onneksi hieman kasvaa. Mies on töissä ja Sundman on valmistumassa syksyllä uuteen ammattiin ja aloittanut juuri sijaisuuden. Omavaraisuutta hän ei kuitenkaan aio jättää.

– Pihistelystä on tullut elämäntapa, mutta en luopuisi tästä, vaikka minulla olisi paljon rahaa. Toki ostaisin tällä hetkellä minulle luksustuotteita, kuten kotimaisia kasviksia.

Joskus olisi ihanaa myös syödä ravintolassa. Jos rahaa olisi, hän käyttäisi sen mielellään sellaiseen ruokaan, jonka tuotanto- ja kasvatustapa miellyttävät.

– Söisimme ehkä enemmän lihaa jos meillä olisi varaa ostaa sitä suoraan pientuottajilta. Joulukinkku lähitilalta olisi kiva.