1. yle.fi
  2. Uutiset

Valokuvaaja yllättyy kotkan kynsistä päässään, mutta myös lapsuuden sielunmaisemastaan

Kun Juha Huusko hiljensi vauhtia, hän alkoi nähdä. Siihen auttoi valokuvaukseen tutustuminen.

valokuvaus
Öinen auringonlasku joella
Juha Huuskon sielunmaisemaa VetelissäJuha Huusko

Hektinen työ Finnverassa it-projektien päällikkönä vei viisi vuotta sitten Juha Huuskon etsintämatkalle. Piti löytää vastapainoa työlle.

– Lähtökohtana oli halu hiljentää elämisen vauhtia, halu löytää vastapainoa työlle ja halu palata jollain tavalla takaisin luontoon.

Näin löytyi uusi harrastus, valokuvaus (siirryt toiseen palveluun). Eläkeiän lähestyessä alkoivat juuret vetää takaisin Keski-Pohjanmaalle, Veteliin. Nykyisin hän nauttii sekä kodin ympäristöstä pääkaupungissa että kotiseudun jokilaaksomaisemasta uusin silmin. Entisestä lenkkeilijästä kehkeytyi kävelijä.

– Jos minä juoksen, en pysty tekemään niin hyvin havaintoja ympäristöstä. Juoksulenkit ovat erikseen. Pikkuhiljaa on oppinut näkemään paljon sellaista, mitä en vuosikymmeniin ehtinyt nähdä.

Puita maasta ylös kuvattuina
Kohti taivastaJuha Huusko

– Alkuun valokuvaus oli melko epätoivoista, Huusko muistelee. Kun hankin ensimmäisen järjestelmäkameran, siinä oli paljon uusia asioita opeteltavana, koko prosessi suunnittelusta kehystykseen. Pala kerrallaan täytyi tutustua kameraan, jotta minä opin tuntemaan "hänet" ja "hän" minut.

Huuskon mukaan nyt se alkaa olla sitä, mitä hän harrastukselta hakikin.

Kaikki järjestelmällisesti löydettävissä

Kun Huusko myöhemmällä iällä innostui kuvaamisesta, diplomi-insinöörin tarkkuudella hän suunnitteli jo lähtökohtaisesti kuvien hallinnan kuntoon. Hän luetteloi helposti löydettäviksi kaikki ottamansa kuvat. Niitä on jo noin 35 000, joukossa myös vanhoja valokuvia käsiteltyinä parempaan kuntoon. Niihin hän täydentää nimiä ja tapahtumien selityksiä.

Perusperiaate oli alusta saakka se, että ne kuvat, mitä minulla on, luokittelen, että ne ovat löydettävissä nopeasti.

Juha Huusko

– Perusperiaate oli alusta saakka se, että ne kuvat, mitä minulla on, luokittelen, että ne ovat löydettävissä nopeasti.

Kun teknisesti ja arkistollisesti asioihin on saatu pohjat kuntoon, niin miten on luovuuden kanssa? Juha Huuskon mukaan kouluaikojen kuvaamataitokerhoista on palautunut mieleen asioita. Lisäksi hän vierailee mielellään taidenäyttelyissä ja tutkii taidekirjallisuutta.

– Tarkastelen sommittelua, valaistusolosuhteita, otan mestareilta mallia. Ei tarvitse itse kaikkea keksiä.

Merkityksiä itselle ja muille

Onnistumisen tunteen saa, kun näkee luonnossa jotain ainutlaatuista ja pystyy ikuistamaan sen. Vielä suurempiarvoista on Huuskon mukaan asia, jota on paljon vaikeampi ennakoida.

Karhu kävelee veden äärellä ja heijastuu veteen
Karhu ja kuvastinJuha Huusko

– Joskus otan kuvan, joka ei itselle merkitse mitään, mutta joku toinen kokee siitä elämyksiä, eheytymistä ja parantumista. Se tekee valokuvaamisen mielekkääksi.

– Jos ajatellaan luonto- ja maisemakuvausta, jotenkin olen kiinnittänyt itseni Perhonjokilaakson maisemiin, jokilaaksomaisemat ovat minun sielunmaisemani. Matkat kotimaassakin antoivat ymmärrystä erilaisuudesta. Oppi uudella tavalla arvostamaan näitä lapsuusmaisemia.

Mongoliassa haaveita toteuttamassa

Tänä kesänä toteutunut matka Mongoliaan oli Huuskolle lapsuuden unelma. Hän kertoo, että matkalla oli leikillisesti kolme kuvaushaavetta: päästä kuvaamaan korppikotkia haaskalla, ratsastaa hevosella ja nähdä, millaista on isojen lintujen avulla metsästys.

Korppikotkat sattuivat matkan varrelle autiomaan läpi vievän tien varressa. Ratsastuksessa hän voitti pelkonsa, sillä taustalla oli tippuminen työpaikan virkistyspäivässä vuosia sitten islanninponin selästä. Näistä molemmista tuli kuvia, joita hän ei ole julkaissut missään.

Sininen talo Mongolian aavikolla ja taivaalla sateenkaari
Sininen talo Mongolian aavikollaJuha Huusko

– Varsinkin ratsastusvaelluksesta sain paljon minulle merkittäviä kuvia, joita en koskaan julkista kenellekään.

Kotkan kynnet päässä

Kotkien ja haukkojen käyttö metsästyksessä on kiinnostanut Huuskoa pitkään.

– Minusta on ollut vaikea ymmärtää, miten ison kotkan kesyttäminen ja käsittely onnistuu. Olen aina ihaillut kuvia, joissa tällainen iso lintu istuu isäntänsä olkapäällä tai käsivarrella.

En ole sillä tavalla mikään kotkakuiskaaja.

Juha Huusko

– Reissulla sattui yksi tienvarsipaikka, jossa oli tällainen kotka. Tarkoitus oli, että lintu istutetaan käsivarrelleni tukevan suojan päälle ja otetaan sitten kuva. Se kotka vähän vierasti. En ole sillä tavalla mikään kotkakuiskaaja, että se pysyisi rauhassa. Sitten se vähän intoutui ja hyppäsi pään päälle. Siinä vaiheessa alkoi tietysti vähän pelottaa, mutta eivät ne kynnet kovin syvälle päänahkaan uponneet. Pipo oli päässä. Siitä saatiin muutamia hyviä kuvia. Näin kaikki kolme omaperäistä tavoitetta toteutui viikon matkan aikana.

Kotkan piti istua käsivarrelle, mutta istuikin Juha Huuskon pään päälle.
Yksi Juha Huuskon sykähdyttävimmistä hetkistä MongoliassaJuha Huuskon kotialbumi

Vielä matkaakin suurempana kokemuksena Juha Huusko pitää paluuta lapsuuden sielunmaisemaan, jonka hän näki taas vähän uudella tavalla.

– Ehkä siinä taas oppi vähän enemmän ymmärtämään itseään. Loputonta henkistä kasvua harrastuksen myötä varmaan kuljetaan.

Linnut haastavat

Huuskon kuvausinnostuksessa linnuilla on merkittävä osa.

– Linnut ovat tarpeeksi haastava kohde. Pikkulintujen äänet kuuluvat, mutta niitä harvoin ehtii nähdä, ovat arkoja ja puskikon keskellä. Toisaalta niiden kuvaaminen tuo tavattomasti jännitystä, koska on oltava oikeaan aikaan oikeassa paikassa – vaaditaan loputonta kärsivällisyyttä. Parhaimpien kuvien saamiseksi on pakko myös oppia lintujen elintapoja.

– Välillä tuntuu aika hullulta viettää yötä kylmällä hallaisella suolla ja odotella auringon nousua ja lintujen liikkeelle lähtöä.

Sääksi lentää kala suussa
Sääksen saalistusJuha Huusko

– Haluan kuvata linnun aidossa ympäristössä niin, että se näkyy selvästi, on tunnistettavissa, näkyy millainen ympäristö on, vuodenaika ja että kuvassa olisi jonkinmoista toiminnallisuutta. Tavoittelen jotain muuta kuin lintukirjoissa linnut sinitaivasta vasten sivusta kuvattuina.

Lue seuraavaksi