Vilho Pentikäinen rahoitti jetset-elämänsä vakoilemalla Neuvostoliitolle – saattoi samalla edesauttaa sodan syttymistä

Suomalainen mestarivakooja toimitti salaisia tietoja pääesikunnasta itänaapuriin vuosien ajan. Martti Backmanin Vakoojat-dokumenttiromaani avaa Suomen merkittävintä vakoilutapausta.

vakoilu
Vilho Pentikäinen
Vilho Pentikäinen toimitti salaisia tietoja vuosien ajan itänaapuriin.

Vaikka Pentikäinen oli arvoltaan vain luutnantti, hän pääsi salaisten papereiden pariin. Vakoilutoimet mahdollisti se, että hän päivysti ja päivystäjä oli öisin yksin pääesikunnassa.

Pentikäinen oli myös erittäin huolellinen. Hän merkitsi tarkasti mistä hän otti kulloinkin salaiset paperit, jotka sitten toimitti eteenpäin.

Pentikäinen ei luonnollisestikaan toiminut yksin. Eräs tärkeimmistä kumppaneista oli tuolloin kuuluisan Vähän veljessarjan Einar Vähä, joka välikätenä toimitti Pentikäisen ottamat salaiset asiakirjat Neuvostoliiton suurlähetystön henkilökunnalle.

Vähän kaikki viisi veljestä olivat loikanneet Neuvostoliittoon ja osa heistä kävi puna-armeijan upseerikoulun. Etsivälle Keskuspoliisille he olivat kovia kumouksellisia kommunisteja. Kun yksi veljeksistä, Einar, palasi takaisin Suomeen, EK seurasi häntä, mutta ei löytänyt todisteita pidätykselle.

Vakoilun tehokkuutta kuvaa se, että kun paperit oli kuvattu lähetystössä, Einar Vähä toimitti ne takaisin Pentikäiselle, joka sijoitti asiakirjat tarkalleen omille paikoilleen ennen aamun tuloa. Näin Pentikäinen vältti pitkään kiinni jäämisen.

Vakoilusta koitui valtavat vahingot

Kolmekymmentäluvulla paljastui Suomessa merkittävä vakoilujuttu, jonka lonkerot ylsivät Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Riihimäkeläinen toimittaja-kirjailija Martti Backman on kirjoittanut aiheesta dokumenttiromaanin Vakoojat. Tapahtumat ovat kuin agenttiromaaneista.

Pentikäisen kautta välittyivät Venäjälle oikeastaan kaikki Suomen sotasalaisuudet pienimpiä yksityiskohtia myöten.

Martti Backman

Päähenkilö Vilho Pentikäistä voi pitää suomalaisena mestarivakoojana, joka palveli Neuvostoliittoa.

– Pentikäinen aiheutti hyvin suurta vahinkoa Suomen puolustukselle. Hän luovutti Neuvostoliitolle noin kymmenen vuoden ajan valtavasti tietoa Suomen puolustuksesta, kertoo Vakoilijat-dokumenttiromaanin kirjoittaja Martti Backman.

– Pentikäisen kautta välittyivät Venäjälle oikeastaan kaikki Suomen sotasalaisuudet pienimpiä yksityiskohtia myöten. Puna-armeijalla oli tiedossaan Kannaksen linnoitusjärjestelmät, jokaisen juoksuhaudan ja konekivääripesäkkeen tarkkuudella.

Vakoilutiedot ja sodat

Backman pohdiskelee, paljonko Pentikäisen Neuvostoliittoon toimittamat tiedot vaikuttivat tulevien sotien syttymiseen.

– Pentikäinen paljasti Neuvosto-Venäjälle Suomen ja lähimaiden, etenkin Viron, väliset sotilassopimukset yhteistyöstä. Mukana olivat suunnitelmat Suomenlahden sulkemisesta heti sodan sytyttyä ja hyökkäyssuunnitelmat Itä-Karjalaan.

– Näiden tietojen perusteella Neuvostoliitto luokitteli Suomen vihollismaaksi ja fasistiseksi maaksi. Tämä saattoi olla tulevien sotien kannalta merkittävä syy niiden syttymiseen, mietiskelee Martti Backman.

Mikä saa vakoojaksi?

Vilho Pentikäinen koki 14-vuotiaana sisällissodan taistelun kauhunhetket ja joutui valkoisten vankileirille kolmeksi viikoksi. Tämä saattaa selittää osin Pentikäisen toiminnan vakoojana, mutta vain osin.

Pentikäinen oli Backmanin kirjan mukaan naistenmies, joka tarvitsi rahaa harrastukseensa. Luutnantin palkka ei riittänyt, mutta vakoojana hän sai huomattavia summia, jolla kustansi komean autonsa ja naisseikkailunsa.

Mies istuu
Kirjailija-toimittaja Martti Backman valottaa teoksessaan mestarivakooja Pentikäisen elämää ja tekoja. Dokumenttiromaanissa faktoihin on lisätty maisemakuvausta ja dialogia lukemisen helpottamiseksi, mutta muuten agenttitarina on täyttä totta.Antti Ruonaniemi / Yle

Pentikäistä voisi eri lähteiden perusteella luonnehtia myös jonkinasteiseksi narsistiksi. Hän oli taitava manipuloija ja hakkasi vaimoaan säännöllisesti ja ainakin pari kertaa oli tappaa hänet.

Hän pystyi toimimaan kylmäpäisesti, ilman empatiaa, tunteettomasti omaa etuaan tavoitellen. Pentikäinen uhkaili jopa omaa poikaansa aseellaan. Hän teki teot pääasiassa selvin päin, sillä Pentikäisen alkoholin käyttö oli erittäin vähäistä.

– Pentikäisellä oli ilmeisesti useita syitä, kun hän päätti pettää isänmaansa, arvioi Martti Backman.

Toisaalta itsenäisyyden alussa ajat olivat ankeat, joten monet lähtivät avustamaan vakoojia lähes yksinomaan rahan vuoksi. Etenkin, jos pohjalla oli oma kommunistinen tai vasemmistolainen aate.

– Mitä tulee ylemmän yhteiskuntaluokan avustajiin, heitä todennäköisesti innosti vaaran tuntu, ehkä jotkut myös uskoivat kommunismiin, miettii Martti Backman.

Nainen johdossa

Martti Backmanin kirja tuo esille useita vakoojarenkaaseen kuuluneita henkilöitä, mutta eräs henkilö nousee merkittävimmäksi, huolimatta siitä, että hän ehti toimia Suomessa vain vähän aikaa.

Marija-Emma Schul oli loppuvaiheessa vakoojaringin johtaja, jota Etsivä Keskuspoliisi jahtasi lähes epätoivoisesti. Schul, alun perin latvialainen baarityttö, esiintyi Suomessa hienostorouvana nimellä Mary Louise Martin.

Kuva televisiodraamasta Rotanloukku, autossa näyttelijä Elisabeth Öhman Marija-Emma Schulen eli rouva Martinin roolihahmossa, ulkopuolella valokuvaajia
Vuonna 1996 Ylellä esitettiin televisiodraama Rotanloukku, joka kertoi 1930-luvun suuresta vakoilujutusta. Autossa istuu näyttelijä Elisabeth Öhman yhteistyöstä kieltäytyvän vakoojan Marija-Emma Schulin, Suomen Mata Harin eli rouva Martinin roolihahmossa. Ari-Pekka Keränen / Yle

– Schul oli ansioitunut vakoojatehtävissä muun muassa Pariisissa ja New Yorkissa. Schul oli hyvin viehätysvoimainen ja karismaattinen nainen, joka hurmasi ihmiset, niin miehet kuin naiset, hymähtää Backman.

Toinen vahva nainen hurmasi älymystön

Toinen vakoojatarinan tärkeä nainen on venäläissyntyinen kommunisti ja vakooja Lydia Stahl. Hän keräsi ympärilleen laajan joukon merkittäviä suomalaisia ystäviä.

Heitä olivat esimerkiksi poliitikoista maaherra ja ministeri Bruno Jalander, diplomaatti Eero Järnefelt, taiteilijoista Juhani Aho, Elmer Diktonius, Elli Tompuri ja Wäinö Aaltonen.

Stahlin ystäviin kuuluivat myös Hella Wuolijoki, Otto Ville Kuusinen ja John Reed, josta tuli kuuluisa kirjasta Kymmenen päivää, jotka järisyttivät maailmaa. Myöhempi maailma muistaa Reedin elokuvasta Punaiset, jota kuvattiin myös Suomessa.

– Lydia Stahl oli poikkeuksellisen sivistynyt ja älykäs henkilö sekä kielinero. Hän oli säihkyvä persoona, joka piti eräänlaista salonkia Suomessa, kertoo Backman.

– Kulttuurisalongit olivat tuohon aikaan tyypillisiä Suomessa. Toisella kommunistilla Hella Wuolijoella oli omansa ja Lydia Stahl vieraili Wuolijoella, mutta hänellä oli myös oma salonkinsa. Näissä salongeissa vasemmistolaiset ja kommunistit esiintyivät hyvin näyttävästi.

– Tällä tavalla naiset saivat otteeseensa suomalaista kulttuuriväkeä ja älymystöä, arvioi Backman.

Loikkaus paljasti vakoojarenkaan

Vilho Pentikäinen tuskin arvasi kuinka paljon vahinkoa hän aiheutti Neuvostoliiton vakoiluorganisaatiolle loikatessaan Saijanjoen yli Neuvostoliittoon. Backmanin mukaan Pentikäisen ei olisi tarvinnut loikata.

– Tämä kirjani oikaisee sen väärinkäsityksen, että Vilho Pentikäinen olisi jäänyt vakoillessaan kiinni. Pentikäinen ei paljastunut, ennen kuin hän loikkasi Neuvostoliittoon lokakuussa 1933, sanoo Martti Backman.

Etsivän Keskuspoliisin työ johti kymmenien ihmisten pidätyksiin ja myöhemmin tuomioihin niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa.

Martti Backman

– Ilmeisesti Pentikäinen pelkäsi jäävänsä kiinni ja panikoi. Loikkaus herätti nykyistä Supoa edeltäneen Etsivän Keskuspoliisin, kertoo Backman.

EK:n etsivät olivat tehokkaita. Pala palalta he mursivat vakoilurenkaan. Tehokkaat kuulustelut johtivat pidätyksestä toiseen ja viimein kiinni jäi myös Marija-Emma Schul.

Lopputuloksena oli, että Turun hovioikeus tuomitsi viisi henkilöä pitkiin kuritushuonerangaistuksiin ja 19 henkilöä pienempiin rangaistuksiin. Vakoilijoiden johtajana toiminut Marija-Emma Schul sai kovimman tuomion, kahdeksan vuotta kuritushuonetta.

FBI:n johtaja J. Edgar Hoover matkusti Suomeen

Pentikäisen loikkaus ja Etsivän Keskuspoliisin toimet eivät paljastaneet ainoastaan Suomessa toiminutta vakoilijaorganisaatiota, kirjoittaa Backman teoksessaan Vakoojat.

vanha valokuva vakoojista
EK:n etsiviä 30-luvulla. Keskellä EK:n toimistopäällikkö Jalmari Sinivaara, jolla oli merkittävä rooli vakoojaorganisaation paljastamisessa.Matti Lackmanin kokoelma

– Koko Neuvostoliiton läntisen Euroopan ja Yhdysvaltain vakoojarinki paljastui. Etsivän Keskuspoliisin työ johti kymmenien ihmisten pidätyksiin ja myöhemmin tuomioihin niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa.

– Tämä paljastus toi FBI:n kuuluisan johtajan J. Edgar Hooverin vierailulle Suomeen ihastelemaan Etsivän Keskuspoliisin toimia, naurahtaa Martti Backman.

Vakoojilla karu loppu

Martti Backmanin kirja kertoo, että Vilho Pentikäinen sai loikkauksensa jälkeen Neuvostoliitossa majurin arvon ja kommunistisen puolueen jäsenyyden. Jatkosodan ensimmäisenä kesänä Suomessa vangittu desantti osoitti henkilökuvista Vilho Pentikäisen kuvaa ja kertoi tämän toimineen majurin arvoisena upseerina hänen kouluttajanaan, kertoo tutkija Matti Kosonen.

Pentikäinen oli solminut avioliiton Otto Ville Kuusisen tyttären Riikka Kuusisen kanssa. Se ei paljoa painanut Stalinin vainoharhaisessa Neuvostoliitossa, kun jatkosota alkoi.

Pidän asiakirjojen perusteella näytettynä, että Pentikäinen kuoli Stalinin keskitysleirillä nälkään vuonna 1942.

Martti Backman

– Pentikäistä vastaan tekaistiin syytös, jonka mukaan hänet olisi lähetetty 1933 Suomen vakoojana Neuvostoliittoon ja hänet suljettiin keskitysleirille. Pidän asiakirjojen perusteella näytettynä, että Pentikäinen kuoli Stalinin keskitysleirillä nälkään vuonna 1942, uskoo Backman.

Pentikäisen henkilömappia ei tosin tullut tutkijoiden käyttöön, kun neuvostoarkistot rajoitetusti avautuivat tutkijoille 90-luvun alkupuolella. Onkin mahdollista, että tieto kuolemasta oli keino päättää erään identiteetin tarina, jotta toiminta uuden henkilöllisyyden turvin olisi mahdollista.

Marija-Emma Schulin kohtalo oli yhtä synkkä. Hänet lähetettiin Suomesta natsi-Saksaan.

– Vakoojat-kirjan ilmestymisen jälkeen minuun otti yhteyttä eräs henkilö, joka oli ollut viime kesänä vapaaehtoistöissä Ravensbrückin keskitysleirillä. Hän kertoi törmänneensä siellä asiakirjoihin, joissa oli Marija Schulen nimi. Asiakirjojen mukaan hänet olisi murhattu Auschwitzissä vuonna 1943, kertoo Martti Backman.

Backmanin kirjan mukaan Einar Vähä lopetti poliittisen toiminnan päästyään vankilasta ja asui sotien jälkeen Puistolassa viettäen hiljaista elämää. Einar Vähä kuoli vuonna 1963.

Lydia Stahl muutti takaisin Pariisiin jo 20-luvulla, joten häntä ei Suomessa kuulusteltu eikä syytetty Pentikäisen jutun yhteydessä. Stahl toimi Pariisissa kuitenkin vakoiluorganisaatiossa ja järjesti muun muassa Marija-Emma Schulille asunnon vakoilutarkoituksiin. Stahl tuomittiinkin Ranskassa vakoilusta neljäksi vuodeksi vankeuteen vakoilijarenkaan romahdettua. Sitä ei tiedetä, mitä hänelle tapahtui vankilasta vapautumisen jälkeen.