Kari Enqvistin kolumni: Fasismin tieltä väistyvät ensin faktat

Fasismi on teollistuneen maailman sairaus, joka palaa aina uusissa vaatteissa ja uusin nimin, kirjoittaa Kari Enqvist.

fasismi
Kari Enqvist
Kari Enqvist.Henrietta Hassinen / Yle

Elämme kuulemma totuuden jälkeistä aikaa. Amerikkalainen historioitsija Timothy Snyder on varoitellut äskettäin suomennetussa kirjassaan Tyranniasta, että se on samalla fasismia edeltävää aikaa.

Sanalla ”fasismi” on raskas paino. Se tuo mieleen natsi-Saksan ja sen rikokset, mutta parempi olisi ajatella Mussolinia. Hän perusti vuonna 1914 liikkeen, jonka tarkoitus oli tehdä Italiasta jälleen suuri. Jossakin mielessä se edusti modernismia ja sai jopa vaikutteita futurismin nimellä tunnetusta taidesuuntauksesta.

Fasismi on luonteeltaan nationalistista, antikapitalistista ja autoritaarista. Se ei välttämättä ole Hitlerin Saksan tavoin rasistista; esimerkiksi Italiassa enimmillään kolmannes aikuisista juutalaisista kuului aluksi Mussolinin fasistipuolueeseen. Myöhemmin heille toki kävi köpelösti.

G20-kokouksen anarkistirieha oli eräiltä piirteiltään fasistista vaikka se antifasistiseksi julistautuikin

Nykypolitiikassa fasismilla leimaamisen sijasta olisi parempi puhua fasistisista piirteistä. Niihin kuuluvat edellisen lisäksi voiman ihannointi, univormut ja tietysti kansainvälisyyden vastustus. Kyseessä on yksi teollistuneen maailman pysyvimmistä aatehistoriallisista juonteista.

Tärkeä tuntomerkki on myös se, että fasisti väittää edustavansa suoraan kansaa. Hän on siihen yhtä mystisessä ja yhtä todellisessa yhteydessä kuin meediot kuolleiden henkiin. Hän leimaa demokraattisesti valitut poliitikot korruptoituneiksi ja julistaa itse olevansa politiikan yläpuolella, kansan asialla. Hänellä on hurmioitunut, uskonnollissävyinen missio.

Tätä huttua esiintyy Euroopan eri maissa huolestuttavissa määrin. Fasistisia piirteitä löytyy myös Suomen politiikasta. Jokainen voi tykönään miettiä, mistä. Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin todeta, että muutama fasistinen piirre ei vielä tee fasistia – aivan kuten HI-virus verenkierrossa ei tarkoita aidsia.

Tieteen kohtalo varoittaa tulevasta kuin kanarialintu kaivoksen kaasuista

Kukaan ei tietenkään myönnä ajattelevansa fasistisesti. Ei poliittisessa oikeistossa eikä vasemmistossa.

Esimerkiksi Hampurin hiljattaisen G20-kokouksen anarkistirieha oli eräiltä piirteiltään fasistista vaikka se antifasistiseksi julistautuikin. Tuo kadun kaoottinen parlamentti, jonka väkivalta-osasto pukeutuu mustaan huppari-univormuun, vastusti globalisaatiota aivan kuten Hitler syytti Saksan kuvitellusta alennustilasta ei vain juutalaisia vaan nimenomaan kansainvälistä juutalaista finanssipääomaa.

Fasistisen mielen ehdottomuus, sen järkkymätön usko henkisen ja fyysisen väkivallan puhdistavaan voimaan, sen luottamus kuvitellun kansan luovuttamaan kuviteltuun valtakirjaan, on täysin vastakkainen tieteen eetokselle.

Tiede ei menesty fasismissa, vaan näivettyy pois, kuten se näivettyi Hitlerin Saksassa ja Mussolinin Italiassa, kun parhaat tutkijat pakenivat ulkomaille.

Tiede on fasismia edeltävän ajan ensimmäinen uhri. Tieteen kohtalo varoittaa tulevasta kuin kanarialintu kaivoksen kaasuista.

Ja nyt kanarialintua heikottaa Trumpin Yhdysvalloissa, Erdoganin Turkissa ja muuallakin, kuten Puolassa ja Unkarissa. On siis aika haistella tuulta ja yrittää arvuutella, mihin suuntaan olemme menossa.

Otetaan oppia fysiikasta. Sen mukaan kuuma ja kylmä sekoittuvat aina, kun vain aikaa on tarpeeksi. Pienikin yhteys niiden säiliöiden välillä riittää sotkemaan molekyylit tasalämpöisiksi. Ja todellisuushan on pohjimmiltaan fysiikkaa.

Myös maapalloistuminen on suuri tasapäistäjä. Edes historiastaan ylpeät kiinalaiset eivät enää pukeudu keisarilliseen silkkiin vaan edustavat samaa tummanpuhuvaa kravattikapitalismia kuin kaikki muutkin.

Fasismi ei kuollut vuonna 1945 vaan odottaa yhä hetkeään

Kysykää siis itseltänne, kumpi on todennäköisempää: että tuhannen vuoden kuluttua maapallo on edelleen riitaisten kansallisvaltioiden kokoelma vai jonkinlaisen maailmanhallituksen ohjailussa?

Annan heti oikean vastauksen: jos haluamme olla elossa vielä tuhannen vuoden kuluttua, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jälkimmäinen. Se on maali, jota kohti historian nuoli osoittaa. Jos tuo nuoli menee ohi, ihmiskunta on suunnattomissa vaikeuksissa.

Vaikka yhtenäistyvällä maapallolla koko ajan syntyy kiihkeän paikallispolitiikan vaahtopäitä, ne ovat kuin turbulentteja pyörteitä merta kohti vääjäämättömästi rientävässä kymessä. Vain fasismi, tuo raivoisa majava, yrittää sitä padota. Se ei kuollut vuonna 1945 vaan odottaa yhä hetkeään kuin Lovecraftin kirjojen muinainen nukkuva jumala suuri Cthulhu.

Siksi olen Snyderin kanssa samaa mieltä. Uskon myös, että totuuden jälkeiseen aikaan pätee sama kuin HIV-tartuntaan: estolääkitys pitää aloittaa heti, jottei tauti pääse kehittymään kuolettavaksi.

Kari Enqvist

Kirjoittaja on kosmologian professori Helsingin yliopistossa ja tietokirjailija. Hän on kiinnostunut ihmisen paikasta maailmankaikkeudesta ja kaikesta siitä, mikä on liikuttavaa tai ihmeellistä.