Kohti vedettömiä käymälöitä: Miksei vesivessa ole jo historiaa?

Ravinteista on pulaa, mutta nykyään huuhdomme niitä juomavedellä meriin, joissa ne aiheuttavat rehevöitymistä.

kuivakäymälät
Vessanpönttö vessassa.
Julia Sieppi / Yle

Jokainen meistä tuottaa melkein viisi kiloa typpeä ja puolisen kiloa fosforia vuodessa. Ne vedetään vessanpöntöstä alas. Jätevedet käsitellään vedenpuhdistamolla ja johdetaan vesistöön. Samaan aikaan on herännyt huoli siitä, että lannoituksessa tärkeä fosfori loppuu tällä vuosisadalla.

Lannoitteistaan, kompostoreistaan ja kuivakäymälöistään tunnetun suomalaisyritys Biolanin hallituksen puheenjohtaja Pekka Kariniemi arvioi vuonna 2012, että vesivessa on historiaa kymmenessä vuodessa.

– Olenpa ollut tomeralla päällä, Kariniemi kommentoi arviotaan nyt.

Hän uskoo, että 20 vuoden kuluttua kuivakäymälät ovat huomattavasti yleisempiä kuin nyt.

– Myös vesien puhdistus- ja vesivessavaatimuksia on nostettava, jos haluamme huolehtia jälkeläisistämme ja jättää elinkelpoisen maapallon, hän sanoo.

Naturum-kuivakäymälä.
Naturum-kuivakäymälä.AOP

Kohti vedettömiä käymälöitä ollaan menossa myös kiinteistötekniikkayritys Caverionin yksikönjohtaja Riku Mandelinin mukaan.

– En usko, että vedettömiin järjestelmiin siirrytään nopealla aikataululla, mutta kohti niitä ollaan menossa, hän muotoilee.

Kysyttäessä Mandelinilta ravinteiden talteenotosta hän muuttuu mietteliääksi.

– Kaupunkien kasvaessa on tärkeämpää kerätä jätteet yhteen, kuin että jokaisella perheellä olisi kuivakäymälä, Mandelin vastaa.

Lannoitteesta ei saa kaupallista noin vain

Juha Sipilän (kesk.) hallitus korostaa kiertotalouden merkitystä. Kiertotaloudessa jätettä syntyy mahdollisimman vähän ja monet asiat, jotka nykyisin mielletään jätteeksi, nähdään raaka-aineena.

– Nyt olisi mahdollisuus muuttaa suuntaa. Ei niin, että odotetaan ja muutetaan vasta sitten, kun on aivan pakko, kuvailee käymäläseura Huussin projektiasiantuntija Susanna Pakula.

Yli sata vuotta sitten kaupunkilaisillakin oli kuivakäymälät. Niiden tyhjentäjät veivät jätökset kaupungin ulkopuolelle, jossa ne käytettiin lannoitteina. Lannoitteen avulla kasvanut ravinto kuljetettiin kaupunkiin.

– Se oli ravinnekiertoa. Sitten mentiin väärään suuntaan ihmisen mukavuudenhalun takia. Viisaus on unohtunut, nyt se pitäisi opetella uudestaan, Biolanin Kariniemi kuvailee.

Tämä vaatisi myös, että virtsalla olisi lannoitevalmistestatus eli sitä voitaisiin käyttää kaupallisena lannoitteena. Ongelmallista on esimerkiksi se, että kaupallisen lannoitteen ravinnepitoisuus on tiedettävä: Ihmisvirtsassa se vaihtelee.

Vähävetisiin vessoihin siirtyminen on askel eteenpäin

Suomessa kuivakäymälöitä on jonkin verran vakituisissa asunnoissa, mutta ei kerrostaloissa. Esimerkiksi Ruotsissa kokemuksia on myös kerrostaloista. Biolanin Pekka Kariniemi epäilee kuivakäymälän toimivuutta kerrostalossa Suomessa.

– Kokeilut ovat kalliita, eikä Suomessa helposti hyödynnetä vaihtoehtoratkaisuja, hän sanoo.

Toimivampana vaihtoehtona Kariniemi näkee vähävetiset vessat ja sen, että putkitusjärjestelmät olisivat kaksinkertaisia eli harmaina vesinä tunnetut pesuvedet ja mustaksi vedeksi kutsuttu vessatuotos erotellaan toisistaan.

– Yksi ratkaisu ei ole paras mahdollinen kaikkiin tilanteisiin. Esimerkiksi olemassa olevaa putkistoa voidaan hyödyntää ja ottaa käyttöön vähävetinen vessa, kuvailee myös projektipäällikkö Eeva-Liisa Viskari Tampereen ammattikorkeakoulusta.

Siellä on tutkittu yhteistyössä Huussi ry:n ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa muun muassa virtsan soveltuvuutta lannoitteeksi.

Nykymääräyksillä pyritään Suomessa mahdollisimman vähän vettä käyttäviin vessoihin. Esimerkiksi vedettömät pisuaarit ovat yleistyneet. Niissä virtsa päätyy viemäriin painovoiman vetämänä, ei veden viemänä.

– Emme ole toteuttaneet yhtään kohdetta, jossa olisi kuivakäymälät, Riku Mandelin Caverionilta kuvailee.

Tulevaisuuden ammatteja: Ureankerääjä?

Esimerkiksi käymäläseura Huussin mukaan paras tapa olisi päättää uutta asuinaluetta rakennettaessa, että sinne tehdään kuivakäymälät. Suomessa näin ei ole vielä tehty. Käymäläseura Huussin Susanna Pakula arvelee syitä olevan useita.

– Käymälämalleja on paljon, ne käsittelevät tuotokset eri tavalla. Kuivakäymälä ei ole niin helppo asentaa kuin vesivessa, hän listaa.

Ja ennen kaikkea tuotoksille on oltava paikka. Ruotsalaistutkimuksissa on arvioitu, että nelihenkinen perhe tarvitsisi keskimäärin 600 neliömetrin pihan, jos heillä on virtsan erotteleva kuivakäymälä, jonka kautta kerätyt ravinteet hyödynnetään.

– Ilman maata se on haaste, kaupungissa tuotokset on kerättävä jonnekin. Jos virtsa pystyttäisiin keräämään keskitetysti, kuivakäymälöiden suosio nousisi varmasti, Pakula sanoo.

Kuivakäymälästä puhuttaessa ihmisten mielikuvissa on edelleen helposti pihanperän ulkohuussi, jossa viima puhaltaa kylmällä säällä, vaikka sisätilojen kuivakäymälät on todettu toimivuudeltaan vesivessan veroisiksi.

– Käymälästä lähtee leveä putki kellariin, jossa jokaisella huoneistolla on oma jäteastia, jonne jätökset päätyvät, myöhemmin ne kompostoidaan, kuvailee projektipäällikkö Eeva-Liisa Viskari, joka on käynyt tutustumassa ruotsalaisten kuivakäymäläkokeiluihin.