Vanhuuden vaikutuksista yksi oli yllättävin – "Ovat kaikki joko mullan alla tai eivät pääse liikkeelle"

Jussi Eteläaho on asunut Oulun Kastellissa sijaitsevassa omakotitalossa koko ikänsä lukuun ottamatta kahta lyhyttä ulkomailla vietettyä kautta. Vertasimme Jussia keskivertoikätoveriinsa. Keskimäärin 78-vuotias asuukin vielä kotonaan, mutta muutto palveluasumiseen on edessä 80-vuotiaana.

vanhukset
Jussi Eteläaho seisoo talonsa pihalla.
Jussi kertoo, että Veeti-koira on yksi asia, mikä pitää hänet virkeänä. Elisa Kinnunen / Yle

OuluJussi Eteläahon varhaisimpia muistoja on, kun hän piilottelee vasta valmistuneen kotitalon kellarissa pommituksia. Jussi oli tuolloin kolmevuotias ja Suomessa oli käynnissä jatkosota.

Yksi pommeista osui melko lähelle, mutta Eteläahon talo säästyi vahingoilta. Nyt, vajaa 80 vuotta myöhemmin, Jussi Eteläaho asuttaa sitä samaa taloa, synnyinkotiaan.

– Tämä on ollut kiintopisteenä koko elämän. Tietenkin olen muualla käynyt töissä. Mutta tämä on niin hyvä paikka, että eihän tästä raaski lähteä vielä mihinkään, Jussi kertoo.

Eteläaho nimikyltti ovessa
Jussi Eteläahon kotitalo on rakennettu vuonna 1938. Elisa Kinnunen / Yle

Jussi on muuttanut työn perässä niin Ruotsiin kuin Venäjällekin. Mutta hän on aina palannut samaan taloon. Kotiin.

– Muutin Ruotsiin, kun töitä ei löytynyt Suomesta. Muutin sitten takaisin Suomeen, kun en oppinut kieltä. Tai opin minä jotain: förskottia!

Jussi asuu kotitalossaan yhdessä vaimonsa Eila-Marjatan kanssa. Pariskunta asui talon vintillä silloin kun Jussin vanhemmat olivat vielä elossa. Vanhempien kuoltua he ostivat talon itselleen.

– Minä olen jo pidemmän aikaa yrittänyt saada Jussia muuttamaan tästä talosta. Mutta hän on niin kiintynyt tähän, Eila-Marjatta kertoo.

Ja eihän se ole ihmekään. Kun samat seinät ja katto ovat olleet mukana kaikissa elämän käänteissä. Lapsuuden leikeissä, ensirakkauden löytyessä ja lasten syntyessä.

Onnekas, kun on hengissä

Jussi heittelee pihalla palloa Veeti-nimiselle jackrussellinterrierille. Veeti on neljä vuotta, ja virtaa siinä on kuin pienessä kylässä. Myös Jussi on energinen ja ensinäkemältä häntä ei uskoisikaan miltei 80-vuotiaaksi.

– Minä olen aina tykännyt liikkua. Etenkin metsässä. Ja kun me tämä koira hankittiin, niin sen kanssa tuleekin paljon metsissä kuljettua, Jussi perustelee hyvää kuntoaan.

Jussi Eteläaho heittää palloa koiralleen.
Veeti-koiran energiaa puretaan muun muassa palloa heittämällä kotipihassa. Elisa Kinnunen / Yle

Myös Jussilla on ollut terveyden kanssa ongelmia. Suurimmaksi osaksi kunto on kuitenkin pysynyt hyvänä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Matti Mäkelä sanoo, että Jussi on onnekas.

– Jos aletaan miettimään, että minkälaisia ovat tyypilliset 70–80-vuotiaat miehet, niin yksi tärkeä osa on, että aika iso näistä ikätovereista ovat jo kuolleet. 75-vuotias on siis onnekas kaveri kun hän on hengissä.

Jussi ymmärtää, mistä Mäkelä puhuu. Hän kertoo, että aiemmin hän kävi kaveriporukan kanssa metsällä. Pikkuhiljaa porukka pieneni ja metsästyskin jäi.

– Vieläkin olisin jatkanut, mutta kaveriporukka hävisi. Kun on semmoinen vanha ukkokaarti, niin yhdellä loppui jalat, yhdelle tuli Alzheimerin tauti ja yksi muutti Pyhännälle.

Ympäristö, jossa vanha ihminen asuu on esteettömämpi, kuin mitä se on ollut joitakin kymmeniä vuosia sitten.

Matti Mäkelä

Se onkin ollut Jussin mielestä vanhenemisessa yllättävintä. Että kaveripiiri pienenee pienenemistään, vaikka itsellä kunto riittäisi vielä vaikka mihin.

– Olen muutaman kerran tänäkin kesänä käynyt tuolla torilla katsomassa, jos olisi tuttuja. Mutta ainuttakaan ei ole tullut vastaan. Kyllä ne ovat kaikki joko mullan alla tai eivät pääse liikkeelle, Jussi tuumii.

Elinympäristö muuttuunut aiempaa helpommaksi

Omakotitaloasumiseen liittyy paljon vastuuta. Pihatöitä kesät talvet ja kotityöt siihen päälle. Jussi kertoo jaksavansa tehdä lumityöt ja leikata nurmikon. Polttopuiden pilkkominen on myös mukavaa puuhaa.

– Mutta kun räntäsateet tulevat, niin se on melko raskasta kolalla pukata lumia. Silloin pitää välillä käydä kahvitkin juomassa, että saa tuon pihan puhdistettua, Jussi kertoo hymynkare huulillaan ja jatkaa,

– Tässä on myös sen vuoksi hyvä asua, kun on tuo sairaala lähellä.

Jussi Eteläaho heittää palloa koiralleen.
Elisa Kinnunen / Yle

Suurin osa yli 75-vuotiaista asuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri Matti Mäkelän mukaan kotonaan, yksin tai kumppanin kanssa.

– Hoivaympäristöön muuttaminen koskee vaan vajaata 10 prosenttia yli 75-vuotiaista.

Miehet muuttavat Mäkelän mukaan palveluasumisen piiriin keskimäärin noin 80-vuotiaina ja naiset noin paria vuotta vanhempina.

– Mutta läheskään kaikki eivät ehdi muuttaa vanhainkotiin vaan asuvat kotona loppuun asti.

Mäkelä nostaa esiin myös sen seikan, että esimerkiksi viimeisen 40 vuoden aikana asuminen on helpottunut huimasti. Asunnoissa ei ole pahoja kynnyksiä tai portaita, hissit kantavat meidät kotiin asti ja vaatteetkin ovat helposti puettavia.

– Ympäristö, jossa vanha ihminen asuu on esteettömämpi, kuin mitä se on ollut joitakin kymmeniä vuosia sitten. Joten lisääntyvä osa sairaammistakin ihmisistä pärjää helposti kotonaan.

Jussi on niin hyväntahtoinen, auttavainen ja hirveän kova tekemään kaikkea.

Eila-Marjatta Eteläaho

Jussi ajattelee, että heidänkin aikansa muuttaa pois hänen synnyinkodistaan on vielä edessä. Suunnitelmissa olisi kuitenkin vielä ostaa oma rivitaloasunto.

– Tai sitten hoitopaikka, jos ei muu auta. Mutta nekin tuntuvat olevan hyvin tiukassa.

Kohtalon tango

Jussi oli 26-vuotias, kun he tapasivat Eila-Marjatan kanssa Oulunsuun pirtillä tansseissa. Eila-Marjatta muistaa edelleenkin, mikä kappale soi, kun Jussi tuli hakemaan häntä tanssiin: Kohtalon tango.

Ensitapaamisesta on jo päälle 50 vuotta, ja yhtä on pidetty siitä saakka. Eila-Marjatta tuumaa, että ei se vaihtamalla parane. Ja hyvin on yhteiselo sujunut.

Eila-Marjatta kuvailee Jussia villiksi. Koko ajan pitäisi päästä menemään ja touhuamaan. Vanhemmiten vauhti on hänen mukaansa kuitenkin hiipunut hiukan.

Kun saisi emännän kuntoon, niin kyllä me tansseissa kuljettaisiin melko tiheäänkin.

Eila-Marjatta Eteläaho

Tekemisenhalusta on ollut Eila-Marjatan mukaan hyötyäkin, etenkin nyt kun hänen oma vointinsa 77-vuotiaana on huononemaan päin. Hän on sairastanut reumaa 30 vuotta ja nyt se on muuttunut jo melko pahaksi.

– Jussi on niin hyväntahtoinen, auttavainen ja hirveän kova tekemään kaikkea. Minä kun olen tällainen reumainen, enkä enää kaikkeen pysty niin hän tekee.

Jussi toivoisi, että vaimon reumaa saataisiin helpotettua. Ja jos niin tapahtuisi, on miehellä jo tiedossa, mitä silloin tehtäisiin.

– Kun saisi emännän kuntoon, niin kyllä me tansseissa kuljettaisiin melko tiheäänkin.