Aarteenetsijät kaipaavat maastoja koluttavikseen – kutsuisitko sinä pihapiiriäsi tonkimaan?

Tiedätkö onko tontillasi ollut elämää vuosisatoja sitten? Metallinetsijät saapuvat mielellään tutkimaan, mitä mullan alle on kätkettynä. Heitä kiinnostavat toki tuoreemmatkin löydöt – voit saada apua esimerkiksi pudonneen sormuksen etsimiseen.

harrastukset
metallinpaljastin
Katja Halinen / Yle

Metallinpaljastin piippaa vimmatusti Kiukaisten wanhan pappilan pihapiirissä. Pintamullan alta paljastuu viiden pennin kolikko 1960-luvulta. Hetkeä myöhemmin maasta nousee parikymmentä vuotta vanhempi viiden markan kolikko. Löydöt eivät ole historiallisesti merkittäviä, mutta jokainen maasta nostettu esine tarjoaa mahdollisuuden yllättyä. Aarteenetsintä on koukuttavaa puuhaa.

– Ikinä ei tiedä, mitä vastaan tulee. Harrastus on vienyt täysin mennessään, kertoo Suomen Metallinetsijöiden Satakunnan alueen nokkamies Markus Vesanen.

vanhoja kolikoita kädessä
Katja Halinen / Yle

Suurin osa harrastusmielessä metalleja etsivistä toivoo, että eteen tulisi jossain vaiheessa todellinen aarre. Sellaisia ovat harvinaisuudet, joista museokin on kiinnostunut.

Museon kanssa pitää aina keskustella, jos löytö on yli sata vuotta vanha. Jos esine ei kelpaa museon kokoelmiin, saa löytäjä pitää – tai maanomistaja, sopimuksesta riippuen.

Sormukset esiin vaikka ruuvimeisselillä tonkimalla

Ilman lupaa kenenkään tontille ei saa mennä kaivelemaan. Puistoissa löytöjä voi tehdä, kunhan ei kaiva liian suuria koloja ja peittää jälkensä. Tällaisessa etsinnässä ruuvimeisseli on Markus Vesasen mukaan näppärä apuväline.

Pelloilla kuopat voivat olla hieman suurempiakin. Metallinetsijöiden yhdistyksen jäsenet kokoontuvatkin aika ajoin sellaisille alueille, joilla kymmenet jäsenet voivat liikkua metallinpaljastimiensa kanssa vapaasti.

– Olisikin hienoa, jos joku soittaisi ja kutsuisi meidät pellolleen, Vesanen toteaa.

Silloin tällöin metallinetsijöille tuleekin kutsuja, mutta silloin maanomistajalla on yleensä oma lehmä ojassa – useimmiten sormus pellossa. Vesasen mukaan suurin osa peltotöissä hukkuneista sormuksista on löydetty. Joskus pellosta löytyy samalla isovanhempienkin sormuksia, jotka saadaan palautettua suvulle.

Paras laite on makuasia

Kovin syvää kuoppaa eivät metallinpaljastimilla aarteita etsivät harrastajat lähde kaivamaan. Käytännössä 30 senttimetriä on sellainen raja, jota syvemmältä Markus Vesanen ei löytöjä metsästä. Monet laitteet eivät sitä syvemmällä olevia esineitä paikantaisikaan.

Kaikilla näistä jotain löytää, kunhan opettelee niksit.

Markus Vesanen

Laitteissa on toki eroja. Esimerkiksi Suomessa myydään metallinpaljastimia Vesasen mukaan 20 – 7 000 euron hintahaarukassa. Hänen oma laitteensa on maksanut 1 300 euroa. Se ilmoittaa löydöstä äänellä. Mitä lähempänä esine on, sitä kovemmin laite piippaa. Toisen mallinen laite näyttää esineen sijainnin graafisena kuvana.

– Harrastajien kesken on vääntöä siitä, mikä on paras laite. Itse pidän omastani. Mutta kaikilla näistä jotain löytää, kunhan opettelee niksit.

Historia on hyvä tuntea

Aarteita metsästävien on syytä varautua siihen, että metallinpaljastimet todella löytävät maasta kaiken metallisen. Markus Vesanen on nostanut maasta monet korkit ja tölkinklipsut.

– Ennen kaivoin kaiken esiin, mutta nyt olen vähän tarkempi. Etsintä kannattaa suunnata sellaisille alueille, joiden historiaa on tutkinut etukäteen. Silloin on parempi mahdollisuus löytää jotain oikeasti arvokasta.